JEDU kansainvälisyys: Kyproksen työssäoppimisraportti

Työssäoppimisjakso Kyproksella

Mistä sain tietoa ulkomailla suoritettavasta työssäopista ja miksi lähdin?

Sain tietoa ulkomailla suoritettavasta työssäoppijaksosta kouluni opettajilta pääasiassa ja luokkalaiseltani, joka oli myös hakenut paikkaa ulkomailta. Aluksi mietin monta vuotta vain, että ei olisi järkeä lähteä, mutta sitten luokkalaiseni kertoessa matkakohteesta ja paikasta missä suorittaisimme työssäoppimisen, minuakin alkoi pikkuhiljaa kiinnostamaan ja luokkalaiseni tarvitsi jonkun mukaan, joten hän pyysi minua ja päätin sitten lopulta hakea paikkaa.

Ensimmäinen jäätelö Ayia Napaan saavuttua

Jaksolle valmentauduin Erasmus+ :n kielitestillä, minkä kautta oli mahdollista päästä erilliselle kielialustalle harjoittelemaan vielä lisää ja kehittämään mahdollisimman paljon kielitaitoaan ja valmistautumaan eri tilanteisiin, joissa kieltä tarvittaisiin.

Matkustaminen ja vähän työssäoppimispaikasta

Kuva Helsinki-Vantaalta enne lennolle lähtöä

Matka alkoi Ylivieskan rautatieasemalta, mistä juna lähti kohti Helsinkiä 21.9.2019 lauantaina klo 19:08 ja kesti noin 4,5h. Junan saapuessa Tikkurilan asemalle, oli aika vaihtaa lentokentälle vievään junaan. Lento Helsinki-Vantaalta Larnacaan lähti varhain aamulla 6:40, joten yö meni lentokentällä istuessa ja odotellessa, että laukkuhihnat aukeavat ja pääsemme aloittamaan matkanteon. Lopulta koneeseen päästyä lento lähti hiukan myöhässä ja olimme noin klo 11 aamulla 22.9.2019 sunnuntaina Larnacan lentokentällä, aurinkoisella Kyproksella kaukana Suomen pakkasista. Lento itsessään sujui ilman ongelmia. Kentällä ilmeni, että kukaan ei ollut ottamassa meitä vastaan, joten oli otettava taksi hotellillemme, joka sijaitsi läheisessä Ayia Napan kaupungissa. (Myöhemmin toki selvisi, että vastaanottajamme oli sekoittanut vahingossa kellonajat ja luuli lentomme saapuvan vasta yöllä.) Päästyämme hotellille lähdimme kiertelemään kaupungille ja etsimään paikkaa missä olisimme seuraavat kuusi viikkoa töissä.

Vastaanotto ravintolassa oli oikein mukava ja ystävällinen, juttelimme ravintolan omistajan kanssa ja sovimme milloin aloittaisimme työt, kävimme katsomassa miltä keittiössä näyttää ja kokit esittelivät itsensä, Paula kertoi työstä ja mitä tulisimme tekemään keittiöllä, esitteli paikat ja muutkin työntekijät. Saimme syödä ravintolassa koko jakson ajan ilmaiseksi ja usein teimme itsellemme ruuan. Hotellimme sijaitsi lähellä ravintolaa, joten työmatkakaan ei ollut pitkä.

Vapaapäivinä yleensä kävimme muissa paikallisissa ravintoloissa syömässä, joita kaupungilta löytyi

ja vertailimme paikkojen ruokalistoja keskenään. Ruoka oli hyvää, mutta monessa paikassa huomasi, ettei sitä maustettu todellakaan yhtä paljon kuin meillä Suomessa, ja moneen eri ruokaan voitiin laittaa aivan samat mausteet mitä muihinkin, viiniä käytettiin ruoanlaitossa hyvin paljon, eli melkeinpä jokaisen ruoan tekemisessä oli käytetty viiniä. Joten osa ruuista olivat hieman mauttomia vähäisten mausteiden käytön vuoksi.

Kuten edellä jo kerroinkin, olimme luokkalaiseni Jonnan kanssa kuusi viikkoa Kyproksella, Ayia Napassa suorittamassa työssäoppijaksoa paikallisessa "Paula´s restaurant" nimisessä ravintolassa, jossa saimme jakson ajan ilmaisen ruoan joka päivä. Asuimme huoneistohotellissa lähellä ravintolaa, joten kävelimme aina töihin. Ravintolan omistaja Paula oli erittäin mukava ja sydämmellinen, äitihahmoa muistuttava henkilö ja tarjoilijat ja kokit olivat myös kaikki erityisen ystävällisiä ja ottivat meidät hyvin vastaan.

Työskentelimme vain keittiöllä, (sillä suoritimme annosruokien työssäoppimisen) ja teimme esivalmisteluja, salaatteja, joitakin suoritimme ruokia ja autoimme astiahuollossa ja

Aamupalalla Costa Coffeessa

kaikessa missä apua tarvittiinkaan. Erityisesti mieleen jäivät perunamuusien pursottaminen ja Pasta Carbonaran tekemiset. Työ keittiöllä ei loppujenlopuksi kovin paljon erilaista ollut, mitä Suomessa, paitsi työtavat olivat hiukan erilaiset ja hygieniataso alhaisempi, mutta muuten aivan normaalia ravintolan keittiö arkea, ja kuumuuteen ja kieleen tottui muutamassa viikossa. Työkulttuuri erosi Suomesta sillä, että vain kokit tekivät ruokia, eivätkä apulaiset/alemmassa asemassa olevat työntekijät. Työpäivän pituus hiukan vaihteli aina päivästä, mutta yleensä ihan normaalit 8h. Yllä vielä pari kuvaa eri salaateista.

Jokapäiväinen elämä ja vapaa-aika

Elämä Kyproksella ei oikeastaan ollut hirveän erikoista tai eronnut Suomen elämästä paljoakaan, Siihenkin kuului ihan normaalisti päivällä töihin lähteminen ja joinakin päivinä rannalla tai kaupungilla käynti ennen töitä. Rannat olivat kauniita ja aina täynnä ihmisiä aamuisin ja päivällä. Lämpötila toki oli korkeammalla ja aurinko paistoi, ensimmäisinä viikkoina päivällä saattoi parhaillaan olla 35 astetta ja auringon laskettua vielä yli 25 astetta, merivesi oli kirkasta ja lämmintä, turistit lähtivät jo aikaisin aamulla rannalle, jotta ehtivät varaamaan itselleen aurinkotuolit ja -varjot ennen ruuhka-aikaa. Illalla baarikadun eri baarit alkoivat aukeamaan ja ihmiset lähtivät n. 22-23 aikaan ulos. Kesäkausi alkoi olemaan lopuillaan ja monet paikat menivät viimeistään lokakuun lopussa kiinni, osa aikaisemmin.

Vapaapäivinä kävimme yleensä muissa läheisissä kaupungeissa kiertelemässä ja shoppailemassa. Ayia Napassa ei itsessään ollut oikein shoppailumahdollisuuksia, mutta Nicosiassa sijaitsi iso ostoskeskus ja Ikea, ympäri keskustaa oli myös paljon erilaisia kauppoja ja hyvät shoppailumahdollisuudet. Bussilla pääsi helposti ja halvalla ympäri Kyprosta, vaikka ne eivät juuri koskaan tulleet ajoissa, mutta silloinkin piti vain osata ennakoida ja tulla jopa tuntia tai paria aikaisemmin bussipysäkille odottelemaan. Iltaisin kävimme monesti kiertelemässä kaupungilla ja etsimässä uusia ruokapaikkoja, joissa käydä syömässä. Joinakin iltoina saatoimme lähteä baarikadulle kävelemään ja käymään drinkeillä. Hintataso esim. baareissa ja ruokakaupoissa oli alhaisempi mitä Suomessa, mutta osa tuotteista saattoi olla jopa kalliimpia, mutta esimerkiksi vesipullot olivat hyvin halpoja, koska hanavesi ei ollut juomakelpoista. Ruokakaupoissa käydessä myös huomasi, että ruokavalikoima oli aika suppea, esim. lihaa ei ollut tarjolla tai oikein itään, minkä olisi voinut itse valmistaa kotona.

Varsinaista kulttuurishokkia ei tullut, kaupunki ja maa elävät turismilla, joten siltä se näyttikin. Ravintoloita oli joka paikka täynnä ja lahjatavarakauppoja löytyi myös paljon. Kaikki periaatteessa perustui turismin ympärille. Kulttuuri ei ollut mitenkään erikoista, liikenne vain oli sekalaista ja vaarallista, eikä suojateitä juuri ollut, pyörätiet sijaitsivat vain kaupungilla oikeastaan. Paikallisiin ihmisiin pystyi tutustumaan ihan vain kadullakin tai myös baarissa, sillä kaikki kiinnittivät huomiota vaaleisiin turisteihin.

Helsinki-Vantaa kentällä Muumikahvila

Viimeinen ateria Ayia Napassa

Plussat ja miinukset

Tässä listattuna muutamat plussat ja miinukset reissusta

+Päivät olivat ihanan lämpimiä ja pidempiä, kuin Suomessa

+Lennot ja matkustaminen menivät hyvin

+Työssäoppipaikkamme oli tosi mukava ja kaikki työntekijät myös

+Mahtava ja erilainen kokemus

+Kaunis ja hieno maa

-Myöhästyimme Ylivieskaan junasta johon olimme ostaneet jo liput

-Kesäkausi alkoi olla jo ohi ja kaikki paikat menivät kiinni

-Pitkä aika samassa kaupungissa johti siihen ettei paikka ollut juuri enää kiinnostava

-Ruokakauppojen pieni valikoima

-Hiukan mautonta ruokaa

Jakson merkitys itselleni

Kyproksen kirkas merivesi

Jakso oli aivan uskomattoman hieno ja avartava kokemus, oli mukava päästä vaihtamaan paikkaa ja tuulettumaan vähäksi aikaa. Työpaikkamme ilmapiiri oli hyvä ja kaikki olivat mukavia muutenkin, Paula oli aivan ihana ja sydämellinen, kokeilta opimme eri ruokia, salaatteja, ymmärtämään kieltä paremmin, heidän omia sanojaan. Ihmiset olivat ystävällisiä ja auttavaisia aina. Sää suosi, aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, samalla kun Suomessa satoi vettä. Oli ihana iltaisin vain kävellä rannalla ja kahlata lämpimässä merivedessä.

Suosittelen tätä jaksoa oikein lämpimästi kaikille jotka edes vähän miettivät pitäisikö lähteä, upea kokemus ja kaunis maa, jossa riittää ihasteltavaa ja katseltavaa. Jakson aikana oppi arvostamaan asioita mitä on Suomessa ja muutenkin oppi katsomaan eläämää Suomessa uudesta näkökulmasta. Jaksosta voi olla myös tulevaisuudessakin, koska kielitaito kehittyi enemmän ja työkokemusta kerääntyi lisää.

Lähteminen

Larnacan rantakatu

Lentomme lähti Larnacasta 1.11.2019 klo 05:40 kohti Ateenaa, jossa vaihdoimme konetta ja lensimme takaisin Helsinki-Vantaalle. Pääsimme kentälle taksilla ja heti saavuttuamme pääsimme jo turvatarkastukseen ja sitä kautta etskimään porttia, josta lento lähtisi. Lippuihimme ei oltu kirjattu miltä portilta lennon kuuluisi lähteä, joten etsimme porttia ja lopulta kysyimme yhdeltä henkilökunnan jäseneltä, miltä portilta lento Helsinkiin lähtisi, onneksi oikea portti oli lähellä ja ehdimme silti lennolle. Helsingissä meitä odotti uusi ongelma, juna kentältä Tikkurilaan lähtisi 20min päästä, emmekä olleet löytäneet vielä edes oikealle laukkuhihnalle. Siinä sitten juoksimme ja etsimme oikeaa hihnaa, kunnes yksi työntekijä ohjasi meidät ystävällisesti oikealle hihnalle. Laukut saatuamme tajusimme jo, että juna oli jo mennyt. Jouduimme siis odottamaan, että pääsemme seuraavaan junaan, joka lähtee Ylivieskaan. Seuraava juna oli täynnä, mutta pääsimme silti samaisella junalla kotiin, loppu hyvin kaikki hyvin.

Kaikki matkat sujuivat hyvin ilman mitään isompia ongelmia, oli mukava silti palata takaisin Suomeen, vaikka sää ei ihan ollutkaan parhaimmillaa. Hiukan yllätti kun astui ulos junasta, että kuin paljon lunta oikeasti oli ehtinyt jo sataa ja kuinka kylmä oli. Tiivistettynä siis ainutlaatuinen kokemus, suosittelen jos yhtään kiinnostusta löytyy. Loppuun vielä muutama kuva Ayia Napasta ja Larnacasta.