SIRI KORKIAKOSKI, HOTELLI-, RAVINTOLA-, JA CATERINGALAN OPISKELIJA AGIA NAPA, KYPROS 2.4-14.5.2018
Tiesin
jo toisena opiskeluvuotenani, että tahdon lähteä ulkomaille viimeisenä vuonna
työssäoppimaan. Kuulin Kyproksesta opettajaltani, joka on käynyt paikan päällä
monta kertaa ja tuntee työssäoppimispaikan omistajat. Samassa paikassa on ollut
aiemminkin Jedun opiskelijoita, jotka ovat olleet tyytyväisiä ulkomaan jaksoonsa.
Halusin lähteä ulkomaille oppiakseni enemmän a’la carte ruoanlaitosta ja
puhumaan sujuvasti englantia.
VALMISTAUTUMINEN
Jaksolle
valmistautuminen sujui jouhevasti innokkaan opettajani avustuksella. Hän oli
yhteydessä Kyprokselle ja hoiti työssäoppimissopimuksen täyttämisen. Kävin myös
KVinfossa josta sain check-listin, mikä auttoi tarkastamaan onko kaikki
tarvittava hoidettu reissua varten. Harjoittelin englantia matkan rahoittajan
Erasmuksen OLS-kielikurssilla, joka oli muutenkin hyödyllinen
ylioppilaskirjoitusteni takia. Ennen reissuun lähtöä tuli suorittaa kielitesti
ja palattuani tein samankaltaisen testin uudelleen ja sain tietää kielen
kehittymisestä.
MATKUSTAMINEN
Itselläni
on jo kokemusta matkustamisesta joten ene osaa jännittää lentokoneella
lentämistä sen kummemmin. Valmistauduin lennoille siten että varasin tarpeeksi
tekemistä koneeseen, esim. lukemista ja musiikkia. Koska matka oli kohtuullisen
pitkä, oli hyvä laittaa rennot vaatteet tiukkojen farkkujen sijasta. Lähdimme
aikaisin aamulla Ylivieskasta junalla kohti Helsingin lentoasemaa, josta
ensimmäinen lentomme lähti kohti Kiovaa. Kiovasta jatkoimme Larnakan
lentoasemalle, josta otimme taksin suoraan hotellille. Olimme perillä n. 16h
junaan nousemisen jälkeen. Paluu päivänä kello herätti jo neljältä, sillä
Larnakaan oli lähdettävä viiden aikoihin. Lentomme lähti kahdeksalta ja
vaihdoimme konetta Ateenassa, perillä Helsingissä olimme kolmen aikoihin.
Jatkoimme lentokentältä Tikkurilaan, jossa vaihdoimme junaan, jolla pääsimme
takaisin Ylivieskaan. Kaikki sujui matkoilla oikein hienosti, mutta nälkä
yllätti pari kertaa lennoilla. Kannattaa varata jotain syötävää mukaan
turvatarkastuksen jälkeen lentokentältä.
TYÖSSÄOPPIMISPAIKKA JA TYÖSKENTELY
Työpaikkaan
oli helppo sopeutua, kaikki olivat ystävällisiä ja aika puheliaita. Keittiössä
meitä ohjasti pääkokki Rocky, hän on ollut töissä Paulalla jo kymmenisen
vuotta. Välillä oli vaikea ymmärtää hänen puhettaan kun ei ollut tottunut
intialaiseen aksenttiin mutta nopeasti senkin oppi.
Työssäoppimispaikkana toimi Paula’s restaurant, jonka
toinen omistaja oli suomenruotsalainen Paula Antoniou. Paula pyöritti
ravintolaa miehensä Costas Antonioun kanssa joka on kotoisin Kyprokselta.
Omistajat Paula ja Costas toimivat tarjoilijoina, tosin kiireisinä hetkinä
Costas tuli keittiön puolelle auttamaan. Lisäksi ravintolassa työskenteli yksi
vakituinen tarjoilija ja kaksi vakituista kokkia. Ravintolan toiminta on
kansainvälistä, työntekijät ovat kaikki tulleet Kyprokselle töihin muualta.
Kokit Rocky ja Sunny ovat kotoisin Intiasta ja Gosha, tarjoilija Puolasta.
Keittiössä oli myöskin tiskari Jolanta Puolasta.
Ravintola oli hienostunut ja suosittu etenkin iäkkäämmän
asiakaskunnan keskuudessa. Etenkin ruotsalaiset matkailijat löysivät usein tiensä
ravintolaan, luultavasti listalta löytyvien pohjoismaisten ruokien perässä.
Menusta löytyi muun muassa lihapullia, perunamuusia ja ruotsalainen
perinneruoka Rågmunk, pekonin kaltaista rasvaista possunlihaa ja perunasta
tehtyjä lettuja kera puolukkahillon. Laajalta ruokalistalta löytyi monenlaista
syötävää kalasta naudanlihaan. Saarivaltiossa suosittiin kalan syömistä ja
siispä mereneläviä löytyi listalta kiitettävästi. Pidin ravintolassa työskentelystä ja
oikeastaan jokaisesta ruokalajista myöskin, kaikki valmistettiin alusta alkaen
tuoreista raaka-aineista. Esimerkiksi opin tekemään haastavan
Bearnaise-kastikkeen, joka valmistettiin joka aamu.
Työkulttuuri oli sinänsä erilaista, sillä keittiön
henkilökunnalla ei ollut koulutusta alalle ja siten jotkin työtavat
kummastuttivat. Lisäksi kelloa ei turhaan vahdattu, ensimmäisenä päivänä
menimme hyvissä ajoin ravintolalle eikä siellä näkynyt ketään. Lisäksi
aukioloajat olivat liukuvia, jos asiakkaita tuli keittiön sulkemisajan jälkeen
saatettiin se avata uudelleen.
Ravintola
oli auki kuutena päivänä viikossa, maanantaisin moni yrittäjä piti luukkunsa
kiinni. Työskentelimme kahdeksan tuntia päivässä, aloitimme klo 14.00 ja
lopetimme n. 22.00. Saimme pitää taukoja ainakin kolme, joista yksi ruokatauko
jolloin teimme yleensä itse itsellemme annokset.
ASUMINEN
Asuin
toisen opiskelijan kanssa samassa huoneistossa, A. Maos hotellissa. Hinta oli
25€/vrk joten asumisen kokonaishinnaksi kahdelle tuli maksamaan 1 050€ ja
puolitettuna 525€. Huoneistossa oli pieni keittiö, kaksi sänkyä samassa tilassa
keittiön kanssa, makuuhuone kahdella sängyllä ja vessa, jossa oli kylpyamme
suihkulla varustettuna. Keittiön varusteluun kuului matkailuliesi, jääkaappi,
pieni pakastin ja vedenkeitin. Saimme myös ystävälliseltä suomalaisomistajalta,
Kristiinalta, kahvinkeittimen lainaan. Siivooja kävi kerran viikossa
vaihtamassa lakanat ja pyyhkeet, sekä pesemässä lattian. Huoneiston hintaan
saatiin myös käyttää ilmaiseksi wifi yhteyttä. Hotellissa oli myös allas ja
puolessa välin asumistamme avattiin myös allasbaari. Hotellin lähellä oli kaksi
pientä markettia joista ainakin toine oli auki 24/7. Isompia ruokaostoksia
kannatti kuitenki lähteä tekemään vähän kauemmaksi, itse löysin hyvän
hedelmäkaupan jonka vieressä oli myös juomavesiautomaatti. Oli kannattavampaa
käyttää automaattia kuin ostaa joka viikko kaupasta. Työpaikka sijaitsi noin 10
min kävelymatkan päässä. Rannalle matkaa oli hieman enemmän, noin 20 minuuttia.
VAPAA-AIKA
Työskentelin
14.00-22.00 joten vapaa-aikaa oli aamulla ennen töitä. Aina ei jaksanut herätä
aikaisin tekemään mitään, mutta kävin monesti ennen töitä kaupoissa, rannalla
uimassa tai kuntosalilla. Ostin kuukausikortin Paulan ravintolan läheiseen Napa
Rocks kuntosaliin joten siellä tuli käytyä jonkin verran.
Ayia
Napa on tunnettu nuorten biletyspaikkana ja kyllähän sieltä kuppiloita tosiaan
löytyi. Kuljin töihin erään baarikadun läpi, mutta onneksi vasta kymmenen
aikoihin siellä ei vielä ollut hirveästi porukkaa, sesonki ei ollut vielä
alkanut. Kävin itse muutaman kerran ulkona, mutta vasta kun minulla oli
kavereita; yksin en olisi uskaltanut sinne lähteä. Vanhempani tulivat katsomaan
minua oltuani noin kolme viikkoa Kyproksella ja toisiksi viimeisellä viikolla
tylivat vuorostaan isoveljeni, hänen tyttöystävänsä ja pikkusiskoni. Ravintolan
porukalle oli ok että otin vapaata näinä päivinä, sillä olin laskenut että
kaikki tunnit tulevat joka tapauksessa täyteen.
Paikallisista
ihmisistä sen verran, että useimmat olivat todella ystävällisiä. Yleensä
kauppiaat eivät tulleet tyrkyttämään mitään ja sai rauhassa katsella
myymälässä. Isoille firmoille työskentelevät henkilöt tosin vaikuttivat aina
tympääntyneiltä eikä iloista palvelua kannattanut odottaa. Yksi outo tapa
kaupassa asioidessa oli vaihtorahoja annettaessa, kun useimmat eivät antaneet
kolikoita suoraan ojennettuun käteen vaan laittoivat sen pöydälle. Toinen
Kyproslainen tapa oli, että kun taxi ajoi ohitse, se saattoi töötätä vähän
kauempana, jotta taxia tarvitsevat kerkeävät reagoida.
Kaiken
kaikkiaan työssäoppimisjaksoni oli mahtava kokemus. Vaikka noin kahden viikon
päästä tulikin hieman ikävä kotiin, meni ikävä nopeasti ohi kun lähti vain ulos
ja nautti auringosta. Opin olemaan
itsevarmempi monissa tilanteissa ja etenkin englannin kielen puhuminen kehittyi
paljon. Opin myös paljon a’la carte ruoanlaitosta. Uuteen kulttuuriin
tutustuminen oli mielenkiintoista ja etenkin Kyproksen mahtava sää helli tätä
työssäoppijaa!
