Työssäoppimisraportti Isle of Wight, Iso-Britannia 11.4-21.2016 Jari Pekkala

Matka

On mukava päästä uusiin maisemiin, mutta itse matkustamisen voisin jättää pois. Junaan puolenyön aikaan, ruotsinlennolle seuraavana päivänä josta oli jatkolento Lontooseen neljän tunnin odottelun jälkeen. Kentällä otettiin Uberi matkustuskumppanin kanssa Portsmouthin satamaan, josta päästiin lautalla itse Wightsaarelle.

Saaren satamassa meitä olikin vastassa omat majoittumispaikan isännät. Kyllä uni tuli, kun lepäämään pääsi.

Koulu

JEDU:n yhteistyökoulu Isle of Wight College hommasi meille kaiken valmiiksi ja tutustutti hieman saareen. Heiltä sai paljon apuja, jos vain kysyi.

Olin saarella työssäoppimassa, joten koulun opiskelijoihin en päässyt pahemmin tutustumaan.

Yöpyminen

Iso-Britanniassa on hyvin tyypillistä majoittautua perheisiin lyhyen oleskelun ajan. Minulle yhteistyökoulu etsi sopivan paikan ja minulle sattui mukava eläkeläispariskunta. Toisessa huoneessa oli harjoittelija Espanjasta.

Työ

Saarella ollessani työskentelin kahdessa eri työssäoppimispaikassa, jotka vaihdoin puolessa välin harjoittelujaksoa. Molemmat yritykset tekivät tuotteita lähinnä vain yrityksille Wightsaarella.

Culvetronic valmistaa mikropiirejä elektronisiin laitteisiin. Minun hommiini kuului leikata koneen tekemät piirit irti, liimailla ja juottaa osia yhteen, testailla ja ohjelmoida valmiit mikropiirit.

Isle Cre8 pääasiassa suunnittelee ja ohjelmoi www-sivuja yrityksille 3D-tulostuksen, graafisen suunnittelun ja mainostuksen ohella. Minä tein heille kaipaaman yksinkertaisen sisällönhallintajärjestelmän, jonka avulla heidän asiakkaansa voivat muokata sisältöä kotisivuiltaan.

Hoidin hommani Isle Cre8:llä tarpeeksi hyvin ja sain heiltä työtarjouksen ainakin kesänajaksi.

Vapaa-aika

Työpäivät olivat vain 6 h/pv, joten vapaa-aikaa riitti. Upeita maisemia riitti jokaisessa saaren kylässä. Minun majapaikkani sijaitsi Shanklinissa juuri meren rannalla.

Työssäoppimisraportti Irlanti 4.4-17.5.2017 Julia Ulmonen

Johdanto

Olin työssäoppimassa yksin Irlannissa 4.4-17.5.2017. Työskentelin hostellissa Killarneyssa ja työkuvaani kuului hostellin respassa työskentely, aamupalasta huolehteminen sekä siivoaminen. Olen tiennyt siitä lähtien kun aloitin opiskeluni matkailualalla että työssäoppimisjakson voi käydä myös ulkomailla ja odotin työskentelyä ulkomailla todella paljon. Työssäoppimisen suorittaminen ulkomailla parantaa työmahdollisuuksia kotimaassa sekä ulkomailla sekä kehittää kielitaitoa, näiden lisäksi olin kiinnostunut kansainvälistymisestä ja sainkin kavereita ympäri maailmaa. Irlanti kohteena ei käynyt mielessäkään kun mietin mahdollisia työssäoppimismaita. Alle kuukausi ennen työssäoppimisen aloitusta opettaja kertoi mahdollisuudesta lähteä työskentelemään hostelliin ja tein päivässä päätöksen lähteä vaikkakin lähdin matkaan ennakkoluuloilla varustettuna Irlannista. Kuuden viikon työssäoppimisjakson jälkeen Irlanti on vienyt täysin sydämeni ja olen onnellinen että uskalsin lähteä.

Killarney International Hostel sekä Killarneyn keskusta

Järjestelyt

Valmistauduin matkaan olemalla yhteydessä hostelliin, tekemällä kielitestin, varaamalla lentoliput sekä täyttämällä viralliset paperit, joka hoitui helposti. Meno matkalla menin junalla Helsinkiin, josta lensin Irlannin pääkaupunkiin Dubliniin ja siellä vaihdoin vielä konetta Kerryn lentokentälle joka sijaitsi Killarneyn lähellä. Kerryn lentokentältä otin taksin hostelliin, jossa työntekijät ottivat minut lämpimästi vastaan ja vein heille tuliaiseksi suomalaista karkkia. Irlannin aksentti järkytti minua aluksi, koska en tiennyt sen olevan niin hankalaa ymmärtää mutta siitäkin selvittiin kunnialla. Työssäoppimisen ajan asuin hostellin huoneessa, josta löytyi sänky ja pieni allas sekä hylly vaatteille. Vessa ja suihku oli erikseen ja ruuan tein hostellin keittiössä. Aamupalan sain ilmaiseksi hostellista.

Killarneyn luontoa

Työpäivät

Sain tehdä sekä aamu- että iltavuoroja. Aamuvuoro koostui aamupalan hoidosta sekä siivoamisesta ja iltavuoroissa sain tehdä enemmän respatyöskentelyä, jolloin asiakkaat kirjautuivat sisään. Pääsin tekemään työvuoroja myös yksin ja perehdytys toimi nopeasti. Yksin työvuorossa oleminen antoi minulle paljon itsevarmuutta ja rohkeutta. Aluksi työpäivät tuntuivat todella raskailta fyysisesti sekä henkisesti. Etenkin aamuvuorot sisälsivät paljon siivoamista ja englannin puhuminen ja samalla uuden oppiminen kokoajan väsyttivät myös henkisesti ja työpäivien jälkeen oli ihan loppu. Työhön kuitenkin tottui hyvin parinviikon jälkeen. Hostellin muu henkilökunta asennoitui todella hyvin minuun, koska hostellilla on jatkuvasti harjottelijoita ympäri maailmaa joten uudet ja nuoret työntekijät ovat arkipäivää heille. Irlannissa työkulttuuri on hyvin rento Suomeen verrattuna, työvaatteita ei meillä ollut ja joskus unohdin jopa olevani työvuorossa. Kahden ruokatauon lisäksi työntekijät pitivät ainakin tunnin välein pieniä kahvi ja rupattelu taukoja. Melkein kaikki hostellin työntekijöistä pomo mukaan lukien asui hostellilla, jossa kaikki hengailivat yhdessä myös vapaapäivinä.

Cliffs of Moher

Jokapäiväinen elämä ja vapaa-aika

Irlanti on oikeastaan hyvin samanlainen kuin Suomi, joten kulttuurishokkia minulle ei tullut lukuun ottamatta heidän aksenttiaan. Kulttuurishokin sijasta ihastelin kaikkea Irlannissa; luontoa, säätä, nähtävyyksiä sekä ihmisten ystävällisyyttä ja rentoa otetta elämään. Ensimmäiset kaksiviikkoa olin ainoa harjottelija hostellilla, jolloin vietin vapaa-aikani yksin. Killarney on rakennettu luonnonpuiston keskelle, joten ympäristö oli hyvin kaunista. Vapaa-päiväni vietin vaeltaen luonnossa sekä kävin shoppailemassa ja syömässä keskustassa. Kahden viikon jälkeen hostellille tuli kaksi harjottelijaa Etelä-Afrikasta ja Saksasta ja ystävystyinkin tyttöjen kanssa heti. Iltaisin kävimme Irlantilaisissa pubeissa sekä shoppailimme lisää. Alku harjottelusta opettajani tuli luokseni ja kävimme bussikiertoajelulla. Loppu harjottelu ajastani vietin kaikki vapaa-päiväni reissuissa. Kävin kahdesti Dublinissa minilomalla jonne kaverini ja vanhempani tulivat minun kanssani. Kerkesin myös käydä Galway nimisessä kaupungissa katsomassa Irlannin kuuluisan nähtävyyden Cliffs of Moherin. Paljon jäi Irlannista vielä kuitenkin näkemättä.

Jälki fiilikset

Kokonaisuudessaan kokemus oli minulle hyvin opettava enkä vaihtaisi sitä mihinkään. Yksin lähteminen pelotti aluksi, mutta olen onnellinen että tein tämän juuri yksin. Kaverin kanssa en olisi varmasti tutustunut niin moneen uuteen ihmiseen ja yksin matkustaminen on hyvin opettavainen ja kasvattava kokemus varmasti jokaiselle. Kielitaitoni kehittyi hurjasti sekä olen nyt paljon rohkeampi ja itsevarmempi eikä yksin matkustaminen tunnu enää missään. Vaikka huonoja päiviäkin tuli jolloin olisi tehnyt mitä vaan päästääkseen takaisin Suomeen kotiin ja englannin puhuminen takkusi useasti en olisi halunnut palata Suomeen työssäoppimisen päätyttyä. Onneksi taskusta löytyy jo uudet lentoliput Irlantiin koko kesäksi. Plussa puolia oli niin paljon enemmän kuin miinuksia ja suosittelen ulkomailla työssäoppimista ihan jokaiselle opiskelijalle ja etenkin Irlantia omien kokemusten perusteella. Kokemuksestani on varmasti paljon hyötyä kun haen töitä tulevaisuudessa.

Ring of Kerry Tour

Työssäoppimisraportti Agia Napa, Kypros 11.4-28.5.2017 Maarit Hienikoski ja Elina Mustaparta

Työssäoppimisjakso ulkomailla  - Kypros, Agia Napa

Olemme kolmannen vuoden kokki –opiskelijoita ja olimme viimeisen työssäoppimisjakson ulkomailla, Kyproksen Agia Napassa. Tarkoituksenamme oli etsiä työssäoppimispaikka opiskelupaikkakunnalta tai sen läheisyydestä, mutta opettajamme heittikin ilmoille idean mahdollisuudesta lähteä ulkomaille työssäoppimaan, jolloin jäimme pohtimaan houkuttelevaa ajatusta. Jutellessamme huikeasta mahdollisuudesta keskenämme, innostuimme aina vain enemmän ja enemmän, ja lopulta emme voineet enää kieltäytyä, joten matkaan lähdettiin.

Työskentelimme Paula’s restaurant -nimisessä ravintolassa kuuden viikon ajan tutustuen ja opetellen Kyproslaista ruokakulttuuria sekä ruoanvalmistusta heidän menetelmillään. Pambos Napa Rocks Hotel, jossa asuimme työssäoppimisemme ajan, sijaitsi noin sadan metrin päässä työpaikastamme ja kätevän matkan päässä kaupoista ja muista palveluista.

 

 

Lähtöselvitys ja matkaaminen

Ennen matkalle lähtöä kävimme pitkiä keskusteluita yhdessä opettajiemme kanssa jutellen laajalti työssäoppimisesta ulkomailla ja kaikesta siihen liittyvästä. Saimme kattavan valmennuksen, jonka lisäksi haimme itsenäisesti tietoa ja vinkkejä aihetta koskien. Matkaan lähdettiin avoimin mielin ja itseluottamusta täynnä.

Matkat varattiin hyvissä ajoin ja lentojen hintavertailuun käytimme runsaasti aikaa löytääksemme mahdollisimman halvat ja muutenkin sopivat lennot. Ainoa huolenaihe oli selviytyminen Frankfurtissa oikealle portille ja jatkolennolle. Vaihdosta selvisimme ilman ongelmia ja kysymättä apua keneltäkään ja koko matka kotiovelta hotellille saakka sujui hyvin. Larnacassa lentokentällä meitä oltiin nimikyltin kanssa vastassa ja saimme kyydin hotellille. Hotellille päästyämme tuli pieni ongelma, kun hotellin vastaanottovirkailija olikin tuuraaja, joka ei ollut saanut tietoa siitä, että saavumme hotellille keskellä yötä ja tarvitsemme huoneen. Saimme kuitenkin ongelman ratkaistua ja pääsimme lopulta kallistamaan päämme tyynyyn. Aamulla oli vaihdettava huonetta, sillä yöllinen vastaanottovirkailija ei ollut tiennyt mikä huone meille oikeasti oli varattu.

Paluumatka oli edellistä pidempi ja jouduimme vaihtamaan konetta kaksi kertaa, Wienissä ja Frankfurtissa. Matka sujui jälleen ongelmitta ja apua kysymättä, mutta matkasta erityisen raskaan teki todella pitkä, kahdeksan ja puolen tunnin vaihto Frankfurtissa.

 

 

Kuin kotiin tulisi

Kyprokselle saavuttuamme pidimme viikon ajan lomaa ja asettauduimme taloksi. Ehdimme kierrellä ja tutustua rauhassa asuinkaupunkiimme ennen varsinaisten töiden alkamista, mikä oli mielestämme hyvä asia. Saimme toipua matkustamisesta ja totutella aivan uuteen ja outoon ympäristöön ja erilaiseen ilmastoon.

Ensimmäisenä työpäivänä työpaikalle mennessämme, meidät otettiin iloisin mielin ja avosylin vastaan. Työnantajamme Paula on todella lämmin ja hyväsydäminen sekä huolehtivainen ihminen, jota pidimme äitinämme. Koko ravintolan työporukka oli ikään kuin yhtä suurta perhettä, mikä sai meidät tuntemaan olomme kotoisaksi heti alusta alkaen.

 

 

Hiki hatussa huhkiminen

Pienoisen kielimuurin ja englannin kielen takertelun vuoksi meistä tuntui aluksi siltä, että oppimisemme etenee erittäin hitaasti. Aloitettuamme työt yritimme heti päästä toimintaan mukaan, mutta asiakkaat tulivat kerralla yhtä aikaa, jolloin meidän oli mahdotonta tehdä mitään muuta kuin katsoa vierestä ja mennä tiskiin astioiden kerääntyessä. Toisella työviikolla aloimme päästä pikkuhiljaa jo mukaan itse toimintaan ja opettelemaan annoksia. Vähitellen, päivien kuluessa saimme enemmän vastuuta ja työt alkoivat sujua paremmin. Osasimme tehdä asioita itsenäisesti pyytämättä erikseen, mikä helpotti muiden kokkien työtä. Saimmekin positiivista palautetta pääkokilta itsenäisestä, oma-aloitteisesta työskentelystä ja työmme jäljestä.

Työssäoppimisjakson aikana huomasimme monia eroavaisuuksia Kyproksen ja Suomen työnteossa ja työkulttuurissa. Suomessa meillä on työehtosopimukset, joissa meille on määrätyt tunnit, kun taas Kyproksella tilanne on toinen. Siellä työntekijät saattavat tehdä jopa kaksitoista tuntisia päiviä, riippuen asiakkaiden määrästä.  Hygieenisyyserot Suomen ja Kyproksen välillä olivat päätä huimaavat. Heti ensimmäisenä työpäivänä saimme kauhistua keittiön siisteydestä ja raaka-aineiden käsittelyhygieniasta. Koneita ja laitteita Kyproksella käytettiin vähemmän kuin Suomessa. Lähes kaikki työtehtävät tehtiin käsin, ilman koneita, kun taas Suomessa hyödynnämme koneita miltei kaikessa tekemisessämme. Lisäksi pistimme merkille, että siellä kokit juoksivat raaka-aineiden perässä ympäri keittiötä, vaikka olisivat voineet tehdä kuten me, haemme kaikki raaka-aineet ja työvälineet työpisteellemme valmiiksi ennen ruoanvalmistuksen aloitusta.

 

 

Vapaa-aika ja elämä Kyproksella

Työnantajamme hommasi meille huoneen hotellista hyvään hintaan ja läheltä työpaikkaa. Luulimme huoneen sisältävän esimerkiksi pienen lieden ja vähän astioita, jolloin olisimme voineet kokkailla itsellemme aamiaista, mutta huoneessa oli vain jääkaappi ja vedenkeitin, joten jouduimme käymään enemmän ulkona syömässä. Työpaikalla saimme syödä yhden aterian joka päivä, mutta vapaa-ajalla pyrimme kartoittamaan muita paikallisia ravintoloita tutustuaksemme alueen ruokakulttuuriin laajemmin. Toisinaan haimme myös läheisistä leipomoista pientä purtavaa ja kohtuu hintaisia salaatteja ja täytettyjä patonkeja.

Vapaa-ajalla tutustuimme paremmin Agia Napaan. Kiertelimme kaduilla ja kävimme rannoilla sekä kolusimme kauppoja. Tutustuimme paikallisiin ihmisiin kaupoissa sekä rannoilla. Joissakin kaupoissa meidät alettiin tunnistamaan ja kauppiaat saattoivat puhua muutaman sanan Suomeksikin.

 

 

Reissun jälkimainingit

Työssäoppimisjakso ulkomailla oli todella mieltä avartava, antoisa ja mieleenpainuva kokemus. Opimme todella paljon uusia ruoanvalmistusmenetelmiä ja harjaannuimme kokkeina. Lisäksi kielitaitomme parani sekä uskallus käyttää englannin kieltä on nyt suurempi kuin jaksolle lähtiessä.  Luulemme, että tästä on erittäin paljon hyötyä tulevaisuuden työnhakemisessa, sillä työnantajat varmasti arvostavat rohkeutta tarttua haasteisiin. Jos joku nuorempi opiskelija pohtisi ulkomaan työssäoppimiseen lähtöä, suosittelisimme ehdottomasti! Kokemuksena jakso oli mieletön! Emmekä kadu päivääkään, että lähdimme!

Työssäoppimisraportti Tanska 19.4-29.5.2017 Jenna Laulajainen ja Telma Pyrrö

Telman ja Jennan työharjoittelu Tanskassa

Johdanto

Saimme tietoa mahdollisuudesta tehdä työssäoppiminen ulkomailla opettajiltamme. Olimme kuulleet paljon hyvää kuntoutuksen toteuttamisesta tanskalaisissa hoitoyksiköissä ja siksi päätimme tarttua tilaisuuteen. Matkan järjestely alkoi nopeasti ja pian olimmekin jo matkalla. Yhteistyö kohdemaan kanssa oli sujuvaa vaikkakin lopullinen työssäoppimisen paikka selvisikin vasta muutamaa päivää ennen lähtöä.  

Jaksolle valmistautumiseen ei ollut juurikaan ylimääräistä aikaa, mutta saimme kaikki tarvittavat kurssitehtävät ja käytännönasiat hyvin hoidettua. Opettajat olivat onneksemme erittäin joustavia ja kannustivat meitä tulevaa reissua ajatellen.

Tanskaan saapuminen, työt ja vapaa-aika

Lensimme Oulusta reittilennolla Helsingin kautta Kööpenhaminaan, josta matkustimme junalla Herningiin. Paikallinen opettajamme oli meitä vastassa juna-asemalla ja matka jatkui autolla kohti lopullista määränpäätämme Holstebrota. Saavuimme paikalliseen koulun asuntolaan, jossa meitä vastassa oli paikan valvoja. Hänen kanssaan kävimme läpi käytännön asioita ja saimme huoneeseemme avaimet. Asuimme solussa, jossa oli kaksi huonetta ja yhteiset pesutilat. Tilaa oli tarpeeksi ja asuntola oli kaiken kaikkiaan viihtyisä ja tilava.

 

Ensimmäisenä aamuna lähdimme tutustumaan työssäoppimispaikkaamme. Vastassa meitä oli omat ohjaajamme ja hoitokodin johtaja. Kerroimme lyhyesti itsestämme ja oppimistavoitteista jaksolle. Pienen esittelykierroksen jälkeen aloitimmekin käytännön työt. Osastojemme työntekijät ottivat meidät hyvin vastaan ja kertoivat meille tanskalaisesta työkulttuurista ja työpaikkamme tavoista.  Yllätyimme hieman työpäivien lyhyydestä, koska se kesti vain kuusi tuntia. Pääsääntöisesti teimme aamuvuoroja, mutta lisäksi teimme kaksi iltavuoroa. Aamu- ja iltavuorot eivät juurikaan eronneet toisistaan, aamulla oli toki enemmän työntekijöitä sekä tekemistä. 

Asukkailla oli omat asunnot, joihin kuului keittiö, olohuone, makuuhuone ja kylpyhuone. Työhömme kuului päivittäisissä toiminnoissa avustaminen aamupalan laitosta pyykkihuoltoon sekä hygieniasta huolehtimista, lääkehoitoa ja kuntouttamista. Asukkaita oli monen eri kuntoisia ja avuntarve hyvin vaihtelevaa. Hoitajat työskentelivät kuntouttavalla työotteella ja asukasta arvostettiin yksilönä sekä ihmisenä. Oli hienoa huomata, kuinka asukkaat ottivat meidät osaksi hoitohenkilökuntaa ja olivat valmiita kertomaan omia tuntemuksia ja kokemuksia hoitokodista ja sen toiminnasta. Kommunikointi tapahtui pääsääntöisesti englanniksi ja jopa osa asukkaista osasi englantia. Opimme melko nopeasti tanskan kielen alkeita, joita käytimme hyväksemme niiden asukkaiden kanssa, jotka eivät kieliä osanneet. Onneksi teknologia on kehittynyt, ja pystyimme hyödyntämään sen mahdollisuuksia, esim. google kääntäjää. Työntekijät olivat kaikki valmiita ohjaamaan ja kertomaan meille mahdollisimman paljon. Tietoa tuli niin paljon, kun vain jaksoi sitä vastaan ottaa. Opimme mm. tanskalaisesta palvelujärjestelmästä, koulutusohjelmasta ja työn vaatimustasosta.

Arkiaamuisin söimme aamiaisemme asuntolan ruokalassa, jossa keittäjät olivat myös tehneet lounaamme meille valmiiksi mukaan otettavaksi. Työpäivä päättyi pääsääntöisesti puoli kahden maissa, jonka jälkeen oli hyvin aikaa käydä asuntolan kuntosalilla tai lenkillä ennen viideltä alkavaa päivällistä. Asuntolassa tutustuimme paikallisiin opiskelijoihin, jotka opiskelivat monilla eri koulutusaloilla. Ikähaarukka oli keskimäärin 16-30 vuotta, mutta myös vanhempia asukkaita oli muutamia. Heti ensimmäisten päivien aikana paikalliset nuoret alkoivat jutella meidän kanssa ja pelasimme yhdessä lautapelejä ja biljardia. Asukkaat olivat mukavia ja ottivat meidät hyvin vastaan, joten illatkin sujuivat rattoisasti. Viikonloppuisin asuntolaan jäi vain muutamia opiskelijoita meidän lisäksemme ja siksi vietimmekin viikonloput tutustellen lähialueen kaupunkeihin. Onneksemme koululta oli mahdollista lainata polkupyörät matkan ajaksi, liikkuminen oli näin paljon helpompaa työpaikan ja asuntolan välillä sekä vapaa-ajalla.

Pääsimme käymään opintokäynnillä modernissa hoitokodissa, jossa meille esiteltiin tulevaisuuden uusia ja hienoja apuvälineitä, joita pääsimme myös itse kokeilemaan. Lisäksi kävimme tutustumassa lääkepusseja valmistavaan tehtaaseen yhdessä muiden opiskelijoiden kanssa. Opintokäynnit olivat mielenkiintoisia ja opettivat meille paljon uusia ja hyödyllisiä asioita tulevaa ammattiamme ajatellen. 

Tanskalainen kulttuuri ei juurikaan poikkea omastamme, mutta koimme, että paikalliset ihmiset ovat helpommin lähestyttäviä. Isommilta kommelluksilta vältyimme ja taskuun jäi paljon positiivisia kokemuksia. Matka oli opettavainen niin ammatillisesti kuin henkisestikin. Voimme suositella vaihtoon lähtöä lämpimästi niille, jotka ovat vähänkin kiinnostuneita eri kulttuureista ja sen tuomista toimintamalleista niin työpaikoilla kuin muussakin elämässä. Hienon kokemuksen lisäksi ulkomailla suoritetut opinnot ja työt ovat suuri plussa ansioluettelossa tulevia työnhakuja varten.

 

Työssäoppimisraportti Beaconsfield, Iso-Britannia 30.1-24.2017 Iina Nivala ja Suvi Pietikäinen

Työssäoppimassa Iso-Britanniassa

Olimme Englannissa noin neljä viikkoa. Matka oli kaiken kaikkiaan hyvin opettavainen ja mielenkiintoinen kokemus. Opimme ymmärtämään erilaista englannin kielen aksenttia, tapoja ja matkustamaan ulkomailla julkisilla kulkuneuvoilla. 

Majoitus oli tyydyttävä, isännöitsijämme oli mukava, auttavainen ja puhelias, mutta antoi meille oman rauhan. Aamupala oli hyvä ja ilmainen, ja isännöitsijämme oli valmis tekemään meille mitä halusimme. Muuta ruokaa ostimme läheisistä kaupoista ja liikkeistä. Kävimme myös useasti ravintoloissa, jotka sitten maksoivat enemmän. Ruuanlaittomahdollisuutta majoituksessa ei oikein ollut, mikroaaltouunia lukuun ottamatta. 

Työpaikkamme, Reminis Studios, oli lähellä majoitusta. Työnantajamme, Mark Dearlove, oli asiallinen ja ammattimainen. Muita työntekijöitä yrityksessä ei ollutkaan, vaan Mark teki kaiken yksin. Hän osasi neuvoa ja opastaa meitä, sekä haastoi meitä ajattelemaan itse. Mark erikoistui kuvaamaan muotokuvia ihmisistä ja koiristakin. Emme tehneet töitä suoraan asiakkaiden kanssa, mutta katsoimme, miten Mark hoiti työtään. Pääsimme myös oikealle työkeikalle Lontooseen, joka kesti noin 12 tuntia. Siellä Mark kuvasi ihmisiä erään kampanjan julisteita varten. Päivä alkoi kiireisesti, koska olimme hieman myöhässä liikenneruuhkan takia, mutta kaikki onnistui kuitenkin hyvin. Tälläkin keikalla me vain autoimme kasaamaan ja purkamaan tavarat, ja katselimme miten Mark otti kuvia. 

Saimme kuvata paljon toisiamme ja Beaconsfieldiä myös studio kamppeilla. Mark antoi meille paljon tehtäviä vapaa-ajallekin. Suurimman osan ajasta kuvasimme ja muokkasimme ottamiamme kuvia. Saimme myös muokata Markin ottamia kuvia. Töissä käytimme Adoben ohjelmia kuten Photoshopia ja Lightroomia.  

Harjoittelupaikan työnteko erosi koulun tavoista siten, että käytimme paljon Bridgeä kuvien muokkaamiseen, mitä koulussa ei käytetä ollenkaan.

Saimme koululta mukaan kannettavan tietokoneen, jota käytimme työpaikalla päivittäin. Mark lainasi myös omaa kannettavaansa, jotta pääsimme molemmat työskentelemään tehokkaasti. 

Vapaa-ajallamme kävimme hyvin usein Lontoossa, kierrellen nähtävyyksiä ja kauppoja. Otimme paljon valokuvia. Vietimme yhden viikonlopun Liverpoolissa The Beatles nähtävyyksiä ihaillen.

Kävimme myös viereisessä kaupungissa High Wycombe:ssa ostoksilla. Kävelimme myös useasti Beaconsfieldiä ympäriinsä.