Riikka & Marjo
Kuulimme mahdollisuudesta lähteä vaihtoon ensimmäisen
vuoden syksyllä ja oikeastaan heti oli selvää, että lähdetään. Aluksi kohdemaiksi tarjottiin Tanskaa ja
Viroa mutta ne ei tuntuneet omilta. Englanti oli poissuljettu Brexitin takia.
Mietittiin ja pohdittiin minne sitten. Lopulta päädyimme Espanjaan, Fuengirolaan.
Riikan ystävä Mia asuu tuolla ja kyseli vaihtoehtoja, minne ottaisivat
opiskelijoita. Laitoimme myös itse paikkoihin sähköpostia mutta emme saaneet
vastauksia. Pyysimme opettaja Sari Hauhtosta laittamaan Residencia Girasoliin
kyselyn ja siihen saimme vastauksen; YES OF COURSE THEY ARE WELLCOME! Juuri
noin, isoilla kirjaimilla kirjoitettuna 😊
Loputa, kun päästy Espanjaan varmistui, aloitimme
kielikurssin. Mielellään olisimme aloittaneet aiemminkin mutta kun ei ollut
varmuutta minnepäin maailmaa tie vie. Katselimme majoitusta eri paikoista; Airbnb,
tori.fi ja muut erilaiset, paikalliset vuokrausfirmat. Tupasi.net tarjosi
meille kahta vaihtoehtoa, joista toinen olikin juuri sopiva! Etäisyys
työpaikasta vain noin 300 metriä, molemmille omat makuuhuoneet, kauppa ja
kahvila/ravintola alakerrassa, leipomo, ravintola ja pankkiautomaatti kadun
toisella puolella ja bussipysäkki oven edessä 😊
Asioiden myöhäisen varmistumisen takia lennot tuli aika kalliiksi eikä
avustussummasta juurikaan jäänyt käyttörahaa.
Matkaan lähdettiin perjantaina 1.11. Lennettiin
iltakoneella Oulusta Helsinkiin ja yövyttiin kentällä GoSleep unimunissa. Lento
Malagaan lähti aamulla klo 6 ja perillä oltiin 9:40. Marjolle iski eka shokki
lentokentällä; ”Apua! Mihin oon lähtenyt mukaan, miten selviän tästä!” Parin
syvän hengenvedon jälkeen suuntasimme kohti paikallisjunaa ja Fuengirolaa.
Reippaina tyttöinä päätimme kävellä Los Bolichesin
pysäkiltä kämpille Los Pacosiin koska matkaa on vain noin pari kilometriä.
Virhe 😊
Lämmintä +25 astetta ja ilmankosteus vaikka mitä. Hirviä hiki tuli heti. Näin
jälkikäteen ajateltuna taksi olisi ollut oikein hyvä vaihtoehto. Pysähdyimme
syömään matkalla olevaan ravintolaan. Siinä istuessamme alkoi sataa, kuulemma
ensimmäistä kertaa sitten kevään.
Oikea osoite löytyi pienen kyselyn jälkeen. Porttikongiin
ei sitten meinattu päästäkään, vaikka oikea avain oli kädessä. Avaimet ei toimi
niin sujuvasti kuin Suomessa ja ne kääntyy yleensä väärään suuntaan.
Rappukäytävän ovi taas aukeaakin katkaisijasta eikä avaimella.
Kotikatu
Asunto oli kiva. Juuri sellainen kuin ilmoituksessa
luvattiin. Molemmille omat huoneet, iso terassi, pyykkikone ja amme. Hanavettä
ei suositella turistien juotavaksi, joten heti piti lähteä kauppaan. Onneksi
pikkuinen kauppa oli niin lähellä, painavia vesipulloja ei olisi huvittanut
kantaa kovin kauaa.
Sunnuntai oli vapaa ja lähdettiin Mian kanssa käymään
lähellä olevassa Benalmadena pueblossa. Se on kaunis valkoinen kaupunki,
kadut ovat kapeita, kukkaruukut seinissä värikkäitä ja tunnelma ihan eri kuin
Raahessa. Istuttiin syömään tapaksia pieneen kuppilaan aukion laidalle. Näkymä
oli kuin elokuvalavasteissa; leikkiviä lapsia, perhosia, hedelmäpuita,
suihkulähde. Puuttui vaan rakastunut pari, joka kulkee läpi aukion ja ohjaaja,
joka huutaa ”poikki” jolloin kaikki palaavat alkuasetelmaan.
Maanantaina alkoi sitten työt.
Tasaisen maan tallaajalle 300 metrin matka ylämäkeä työpaikalle meinasi panna
vähän puuskuttamaan.
Odottelimme työpaikan aulassa jännittyneinä, että millainen
ihminen tulee meidät hakemaan. Voi mikä yllätys olikaan, kun suomalainen
Janette tuli! Hän kertoi perehdyttävänsä meidät töihin. Ensin kiertelimme
tutustumassa taloon ja ihmisiin ja tapasimme Yunan. Hän on sairaanhoitaja ja
paikan opiskelijavastaava. Ihanan pirteä ja eloisa kuubatar! Marjolla shokki
vol 2, miten täällä selviää?
Residencia Girasolissa on
asukkaita keskimäärin 25, tilanne tietysti vaihtelee. Osa on todella
hyväkuntoisia, itse asiansa hoitavia, jotka vain asuvat tuolla. Osa taas on
toipumassa, esim. leikkauksen jälkeen. Jotkut ovat pahasti muistisairaita ja
tarvitsevat apua kaikissa toimissa, toiset pyörätuolissa mutta omatoimisia jne.
Asukkaista suurin osa on espanjankielisiä, lisäksi löytyy suomalainen,
tanskalaisia, ranskalaisia, englantilaisia ja hollantilainen. Henkilökunnasta sairaanhoitaja
ja toimintaterapeutti puhuvat parhaiten englantia. Googlekääntäjä osoittautui
ihan kullanarvoiseksi vehkeeksi tarkassa keskustelussa työpäivien aikana, tavalliset
asiat hoidettiin parilla sanalla englantia, espanjaa tai vaikka suomea ja
elekielellä.
Girasolissa on 20 esteetöntä, omalla
pesuhuoneella varustettua 1-2 hengen huonetta, joissa on
sähkösäätöiset sängyt mutta korkeudensäätö ei toimi yhdessäkään sängyssä,
päädyt vain liikkuvat.
Olohuoneita
on kaksi, pienempi ja isompi. Ruokasali, keittiö, päivätoimintahuone, iso
terassi ulkona ja kampaamotilat, hierontahuone sekä lääkärin vastaanottotila.
Pyykkihuolto tapahtuu kolmella
tavallisella pesukoneella. Lakanat ja pyyhkeet kuivataan naruilla ja telineissä
huoneessa, jossa on käyttämätön tyhjä uima-allas. Asiakkaiden vaatteet
kuivataan henkareissa kahden tuulettimen avulla. Pyykinpesuainetta,
valkaisuainetta ja huuhteluainetta käytetään tosi paljon. Kuivaushuoneen
ilmassa leijuukin pesuaineinen kosteus ja käsiin jää pesuainekerros pyykin
käsittelystä. Jos on vähänkään herkkä iho, tulee varmasti oireita. Shokki vol3
molemmille!
Girasolissa on 6 hoitajaa ja yksi sairaanhoitaja sekä
meidän näkemyksen mukaan vain yksi yöhoitaja, yksi kokki ja kaksi
kokki&siivoojaa, psykologi/toimintaterapeutti ja yksi fysioterapeutti sekä
yksi lääkäri. Remonttimiehiä on kaksi, yksi vastaanottovirkailija ja
johtajapariskunta, jotka ovat paikalla lähes joka päivä.
Päivärytmi
7:00 Kuivitus,
aamutoimet, mahdollinen suihku/vuoteeseen pesu, hiusten laitto, ja helmien ja
huivien asettelu kaulaan, joka onkin tärkeä toimenpide.
9:30 Aamupala
Aamupalalla ihmisille tarjoillaan kahvia, teetä, kaakaota,
mehua, patonkia, kerrosvoileipää, mariekeksejä, sen mukaan mitä ovat valinneet
sekä annetaan aamulääkkeet. Suurin osa asukkaista syö ruokasalissa tai pienessä
olohuoneessa. Huonompi kuntoiset syötetään sänkyyn. Heille annetaan/syötetään
silloin aamupalaksi kupillinen kaakaota, johon on mössätty runsaasti
mariekeksejä.
10:30 Henkilökunnan
tauko.
Keittäjä paahtaa leipää, raastaa tomaatit, siivuttaa leikkeleet
ja keittää pannullisen tosivahvaa kahvia sekä lämmittää kannullisen maitoa
kahvia varten. Aamupalalla on arkisin johtaja vaimonsa kanssa, keittäjä,
remonttimies jos paikalla, sihteeri, töissäoleva hoitaja ja sairaanhoitaja,
kaikki ketkä on töissä sillä hetkellä siis. Ihmiset istuvat ja rupattelevat
omista ja työpaikan asioista, johtajan koira tai keittäjän lapset saattaa
juoksennella ruokasalissa. Me kahviteltiin usein sen jälkeen, kun muut ovat jo
käyneet ettei kaikki ole yhtä aikaa pois asukkaiden luota.
11:00-13:00 Päivätoiminta
huonompikuntoisille, sisältää muistiin liittyviä tehtäviä ja tuolijumppaa.
13:00 Parempikuntoisten
päivätoiminta; tuolijumppaa
13:00 Huonompikuntoisten
päiväruoka tarjoillaan olohuoneessa, vuoteessa olevat käydään syöttämässä.
Heille tarjottiin samaa ruokaa kuin muille mutta soseutettuna. Jälkiruokana oli
smoothie, hedelmiä tai jugurtti
14:00 Parempikuntoiset syövät itse ruokasalissa.
Ruoka on monipuolista, värikästä, kasviksia käytetään paljon. Kokki tekee
kaiken alusta asti itse. Ateriat sisältävät aina alkuruuan (esim keitto,
salaatti, lihaliemi) ja pääruuan. Leipää syödään vaan aamiaisella.
15:00 Kuivitus
15:00 Parempikuntoisten
päivätoiminta jatkuu, muistitehtäviä, pelejä, juttelua
16:30 Kahvit
torstaisin 17-18
musiikkia olohuoneessa, trubaduuri käy
18:30 Huonompikuntoisten
syöttäminen huoneisiin
19:00 Kuivitus
20:00 Parempikuntoiset syövät
ruokasalissa
Henkilökunta vie illalla roskat kadun varressa olevaan
yleiseen säiliöön. Roskia ei saa viedä aamulla mihinkään roskiksiin koska
kuumuus. Roskikset tyhjennetään joka yö. Samoin kadut lakaistaan ja jopa
pestään päivittäin.
Me tehtiin kolmea erilaista työvuoroa, aamu 8-14,
ilta 15-21 ja viikonloppuisin oltiin välivuorossa 11-17. Eka viikko oltiin
samassa aamuvuorossa mutta sen jälkeen vaihtelevasti toinen aamussa ja toinen
illassa. Yhteisiä vapaapäiviä oli vähän. Pisin työputki oli 1,5 viikkoa,
johtuen siitä, että toivottiin tietty viikonloppu vapaaksi.
Työtehtäviin kuului perushoitoa;
suihkutus/avustaminen, vuoteeseen pesu, kuivitus, ihon hoito, pukeminen,
syöttäminen ja ruokailussa avustaminen, astioiden kattaminen ja pyykkihuolto.
Lisäksi autettiin toimintaterapeuttia toimintahuoneessa erilaisissa tehtävissä,
pelattiin ja seurusteltiin, toimittiin tulkkina suomalaisen asukkaan ja henkilökunnan
välillä sekä silloin, kun Girasoliin tuli uusi suomalainen asukas. Toiset
hoitajat antoi meidän tehdä enemmän erilaisia töitä, toiset teki mieluummin
itse. Työergonomia oli välillä hakusalla koska sänkyjen korkeutta ei voi säätää
eikä talossa ole juurikaan apuvälineitä. Liukulauta, siirtovyö ja ergonomiset ruokailuvälineet
ainakin helpottaisivat arkea. Isokokoisen nostimen käyttö olisi hankalaa, huoneiden
koosta ja muodosta johtuen.
Girasolissa käy paljon opiskelijoita, pääasiassa Oulusta.
Joulukuun alussa tuli 4 nuorta naista kolmeksi viikoksi. Me saatiin perehdyttää
heidät talon tavoille. Oli oikein mukava kokemus!
Kirjaaminen Suomessa on hyvin
tarkkaa ja vie ison osan työajasta. Girasolissa pidettiin jonkinlaista
paperista taulukkoa asioista, esim lääkkeenjako, suolen toiminnat, suihkut. Me
emme täyttäneet niitä taulukoita. Lääkehuone sijaitsee lukitulla
toimistokäytävällä. Huoneen ovi on aina auki ja avain ovessa. Sairaanhoitaja jakaa
lääkkeet nimettyihin lääkekippoihin, joita säilytetään isolla lääketarjottimella
ruokasalissa. Ruokasalin ovi on yleensä lukossa. Ruokasalissa on myös
lääkevaunu, josta vuorossa oleva hoitaja jakaa joitakin lääkkeitä. Suomessa
lotrataan käsidesiä, tuolla ei. Vaippa vaihdetaan enimmäkseen kellon mukaan. Hajusteiden
käyttö on sallittua, jopa suotavaa. Tarvikekärryssä on hajustetta, jota
suihkutetaan aamuisin runsaasti asukkaille. Välillä kyllä yskitti ja vesi
tirisi silmistä, astmaatikon paikka ei ole Espanja. Hoitajat saa olla
meikattuja ja laitettuja, kynnet voi olla lakattu ja korut paikoillaan. Omaisia
kävi tosi paljon ja aikaa vietettiin terassilla tai olohuoneessa muiden
asukkaiden seurassa, ei omissa huoneissa. Poskipusut olivat arkipäivää,
kaikkien välillä. Ihmisiä puhuteltiin söpöliineiksi ja komistuksiksi ihan
jatkuvasti ja toinen saatettiin kaapata halaukseen noin vain. Tässä olisi opeteltavaa
myös meille jäyhille suomalaisille.
Arki on maailmallakin ihan
samanlaista kuin kotona; ruuanlaittoa ja tiskausta, pyykinpesua, kaupassa
käyntiä. Onneksi oma asenne jo lähtiessä oli se, että lähdetään tekemään
töitä eikä lomalle. Töiden jälkeen oltiin yleensä väsyneitä, varmaan sitä tuli
pinnisteltyä uusien asioiden ja ihmisten sekä kielen kanssa niin että kovalevy
päässä kuormittui. Oli tosi hyvä juttu, että oltiin samassa työpaikassa!
Pystyttiin töiden jälkeen puhumaan heti tapahtuneet asiat ja huomiot ja toinen
ymmärsi täysin mistä toinen puhui.
Vapaa-aikaa vietimme kaupunkiin ja
ympäristöön tutustuen. Oli onni, että bussi lähti oven edestä, helpotti
kulkemista paljon! Yksi matka maksoi 1,15e. Kävimme eläintarhassa,
ostoskeskuksessa, kiertelimme rantabasaareja ja kahviloita sekä söimme hyvin.
Malagassa käytiin pari kertaa,
ensin hienossa jääshowssa ja sitten Auto- ja muotimuseossa sekä venäläisen
taiteen museossa.
Itsenäisyyspäivänä syötiin jäätelöt rantahiekalla istuen. Viikonloppuvapaalla
oltiin yö Granadassa, wau mikä paikka, ja tulomatkalla käytiin Andalucian
kauneimmaksi valkoiseksi kyläksi mainitussa Frigilianassa. Riikka kävi myös
elokuvissa katsomassa Fingerporin ja Mondan kylässä tutustumassa Mondan linnaan,
jossa on kuvattu Vain elämää -jaksoja. Sinne vois mennä joskus yöksi, upea
hotelli!
Sää oli aivan sopiva meille, enimmäkseen noin +20. Eka
viikolla oli todella lämmin mutta sen jälkeen viileni. Uimassa ei tarettu käydä
mutta varpaita kasteltiin kyllä Välimeressä. Noin viitenä päivänä satoi, pari
kertaa ihan kaatamalla. Iltaisin piti olla villatakki ja villasukat. Talvi se
on Espanjassakin.
Tosi hyvä kokemus, suosittelemme lämpimästi! Työharjoittelu ulkomailla avartaa omaa katsantokantaa ja maailmankuvaa, lisää suvaitsevuutta, kehittää kielitaitoa, opettaa uutta työn tekemisestä ja tuo rohkeutta ja luottamusta omiin kykyihin. Varmaankin tärkein oppi on se, että missä tahansa pärjää, jos vain haluaa. Oma asenne ja avoimuus kantaa pitkälle.
