Työssäoppimassa Gran Canarialla 4.2-18.3.2019

Matvey Ibragimov ja Silja Rasmus
Espanja
Gran Canaria
Playa Del Ingles
Ravintola mummola

(04.02.2019 - 18.03.2019)

Harjoittelu Gran Canarialla

”lähdettekö ulkomaille työssäoppimaan”

Ensimmäisen kerran meiltä kysytiin toisen vuoden syksyllä, olisimmeko innokkaita lähtemään työssäoppimaan ulkomaille. Paikkoja oli useita esimerkiksi Kypros, Itävalta ja Espanja. Kiinnosusta oli molemmilla, mutta yksin lähteminen ja kielimuuri jännitti. Tähänkin saatiin hyvä ratkaisu, että lähtisimme yhdessä. Lopulta huomasimme istuvamme koneessa matkalla Gran Canarialle. Meille oli järjestetty apurahat, työpaikka ja asuminen saarella koulun kautta.

Saavuimme Las Palmasin lentokentälle 2.2.2019 iltapäivällä, jossa Tero oli vastassa meitä vuokranantajamme kanssa. Teron tuodessa meidät kämpille sovimme, että saamme ensimmäiset 2 päivää vapaata tutustuaksemme vähän lähialueeseen. Asunnolla hengähdimme hetken ja purimme matkalaukkuja. Illan tullen päätimme lähteä kiertelemään lähialuetta ja etsimään Mummolaa. Työmatkakaan ei ollut kuin n. 1 kilometri suuntaansa. Söimme Mummolassa tukevan iltaruoan. Paikka vaikutti heti mukavalta ja rennolta. henkilökunta oli ystävällinen.

   Toisena päivänä kävimme kävelemässä merenrannalla ja uimassa aalloissa. Ilma oli lämmin ja auringonlasku oli kaunista.

Ensimmäisenä päivä töihin tullessa olimme kummatkin aika pihalla, mutta melko nopeasti pääsimme työrytmiin kiinni ja opimme työpaikan tavoille. Matti teki salinpuolella tarjoilijan hommia sekä anniskelua. Se oli ensimmäinen kerta Matille salinpuolella. Silja taas meni keittiön puolelle. Ensimmäisenä tuli kuittailua kokinhatusta, joka näytti sieneltä.

Illalla kämpillä vaihdoimme kuulumisia miten työpäivä oli mennyt. Kummatkin tykkäsimme olla Mummolassa töissä ja odotimme innolla uusia haasteita sekä mitä uutta oppisimme. Teimme oikeastaan iltavuoroja enimmäkseen, koska juomia ja ruokaa meni vasta illemmalla enemmän. Toki Matti kävi muutamana aamuna tekemässä aamuvuoron, että saa suoritettua pikaruokapalvelut lounasaikaan. Lounasaika oli klo 9:30-15:00. Iltavuorot olivat yleensä Siljalla keittön puolella 12:00–21:00. Matilla iltavuoro kesti yleensä yhdeksään tai kymmeneen.

Tässä on kuvia hiekkadyyneistä, joista kuulimme yksi ilta, kun istuttiin iltaa mummolan terassilla. Vanhempi pariskunta istuutui meidän viereen ja kyseli meiltä ensin töistä sekä harjoittelujaksosta. Myöhemmin tuli puheeksi paikan nähtävyydet ja aktiviteetteja. Pariskunta kertoi dyyneistä ja innostuimme ajatuksesta käydä kävelemässä auringon paistaessa dyynien halki merenrantaan. Kävi kuitenki niin ettei sattunut samaan aikaan vapaapäiviä, niin kävimme kummatkin omilla reissuillamme siellä. 

Matkaa meidän kämpiltä oli n. pari kilometriä RIU hotelille, jonka läpi pääsi kävelemään upean kukkien ja palmujen koristeleman kujan läpi dyynien alkuun. Ensimmäinen ajatus oli “Vau!”. Toiselta puolelta näki selvästi merelle. Ajateltiin; Noh eihän tästä pitkästi ole rannalle. Mutta kun lähti vaeltamaan eteenpäin ylös ja alas pehmeällä hiekalla dyynejä, niin mieli muuttui melko nopeasti :´D Sehän kävikin melkein kuin urheilusta. Vaikkakin reissu oli oikein mieleenpainuva.

Meillä oli aivan Mummolan takapihalla uima-allas ja aurinkotuoleja, missä sai käydä ottamassa aurinkoa ja rentoitumassa. Silja makasi harvasen päivä altaalla, mutta Matti vannotti ettei hän aijo maata kertaakaan aurinkotuolissa altaalla. Kerran kuitenkin Matti uhrautui altaalle seuraksi ja olikin aivan mielissään uimassa xD

Bailaamisestakin sen verran tähän loppunuun, että hyvin vähän oli paikkoja missä olisi voinut tanssia. Enimmäkseen kaikki vain istuskelivat ja pelasit biljardia tai dartsia.

Reissu oli opettavainen, mukava ja mahtava kokemus joten ei voe sannoo muutako että Mittään en vaehtas.

Työssäoppimassa Tanskassa 27.9.-9.11.2018 Emmi Hatula ja Juho-Kalle Klasila

Työssäoppimisjaksolle Tanskassa

Lähettiin torstai-perjantai välisenä yönä ajamaan kohti Helsinkiä ja lentokenttää. Lento lähti perjan-taiaamuna Helsingistä Tanskaan, Billundiin. Siellä meitä oli vastassa yksi Holstebron koulun opetta-jista, joka kuljetti meidät uudelle asunnolle, Holstebrohon. Kävimme myös uudella työpaikalla opet-tajan kanssa. Meillä oli viikonloppu aikaa tutustua paikkoihin ja maanantaina alkoi harjoittelu.

Asunto oli sisäoppilaitos, jossa opiskelijat asuivat. Asunto ei ollut kovin uusi, joten sen laatu ei ollut paras mahdollinen. Jouduttiin vaihtamaan huonetta kesken jakson homeongelman takia. Ensim-mäisessä huoneessa oli oma suihku ja vessa, mutta uudessa, puhtaammassa huoneessa ei ollut kumpaakaan, joten ne täytyi jakaa muiden opiskelijoiden kanssa. Keittiö oli myös yhteinen. Saatiin polkupyörät lainaan koko jaksolle ilmaiseksi koululta, mikä helpotti liikkumista paljon.

Työpaikalla työntekijät ottivat meidät hyvin vastaan ja asukkaille se oli myös mielenkiintoinen tilanne, kun tulimme Suomesta asti. Tanskassa lähihoitajat eivät saa tehdä niin laajasti ja moni-puolisesti hoitotyötä kuin Suomessa. Oikeastaan kaikki vastuu esim. haavanhoito jäi sairaanhoitajille. Monesti oli vain yksi sairaanhoitaja vuorossa, jonka piti huolehtia kolmen talon asukkaiden sairaan-hoidolliset asiat. Mielestäni Suomessa on laadukkaampaa hoitoa, vaikkei ole niin paljon aikaa asiakkaille.

Holstebro on kaupunkina todella kaunis, mutta iltaisin oli hieman tekemisen puutetta, koska kaupat sulkeutuivat jo puoli kuudelta illalla. Urheilumahdollisuuksia oli aika niukasti (ainakin mitä netistä löysin), koska joka paikkaan olisi pitänyt ostaa jäsenyys. Muihin kaupunkeihin olisi ollut kuitenkin helppo lähteä, koska Holstebrossa on juna-asema, josta junia kulki todella hyvin.

Saatiin avustusrahaa eRasmuksen kautta noin 1600 euroa, josta vuokraan meni aikalailla puolet. Lennot olivat todella halvat Finnairin kautta, johon sisältyi matkatavarat. Ruokaan meni aika paljon rahaa, koska Tanskassa oli paljon kalliimpaa kuin Suomessa. Jos tuli jotain ongelmia, pystyi vain kertomaan siitä työpaikalla tai ottaa yhteyttä vuokranantajaan, jotka sitten selvittivät sen.

Kokemuksena matka oli kyllä todella hyvä. Lähtisin ihan millon vaan uudelleen, mutta en kuitenkaan voisi kuvitella työskenteleväni Tanskassa tai kyseisessä kaupungissa. Suosittelen kaikille, joita vähänkään kiinnostaisi tietää millaista on työskennellä ulkomailla.

Tanskalaisten lähihoitajien Skills kilpailut

Holstebrossa oli valtavasti esillä erilaista taidetta jotka ympäröivät kaupunkia

 Työpaikan tilat olivat isoja, moderneja ja viihtyisiä.

Tässä sisäoppilaitos, jossa elettiin ja yritettiin pitää hauskaa kun oli vapaata. 

Työssäoppiminen Lauterschwanissa 16.3-27.4.2019

Raksapojat Lauterschwanissa

   Ensimmäisen viikon kuulumisia.

Maanantaina 18.3 Heräsimme pirteästi ensimmäiseen työpäivään, kun saimme aamupalan syötyä ja aamukahvit juotua, niin lähdimme ajamaan työmaata kohti. Työmaamme sijaitsee noin 4-5km päässä meidän asunnoltamme. Kun pääsimme työmaalle, aloitimme purkamaan kärrystä työkalut ja muut värkit pois. Ensimmäisenä meidän piti pystyttää iso teltta, johon pääsisimme sateensuojaan ja voisimme laittaa kahvinkeitto pisteen sinne. Parin tunnin teltan pystytyksen jälkeen aloitimme rakentamaan talon yläpuolelle tulevaa vajaa. Hirsikehikon pystytystä ei vielä voitu aloittaa, koska perustuksia ei oltu vielä tehty valmiiksi ja hirret saapuisivat vasta torstaina. Vaja alettiin rakentaa elementteinä, koska sen pystytys on siten helpompaa. Elementit saatiin nopeasti valmiiksi ja paikalleen. Teemme töitä päivässä 10 tuntia, jotta saamme perjantain vapaaksi. Näin meillä on enemmän aikaa kiertää Saksaa ympäri.

Kun saimme ensimmäisen viikon työt pakettiin, työnantajamme halusi viedä meidät viikonloppuna käymään Ranskassa syömässä sekä tutustumaan toisen maailmansodan aikaiseen bunkkeriin. Kun lähdimme ajamaan kohti Ranskaa, maisemat olivat mahtavat. Viinipeltoja silmän kantamattomiin sekä korkeita vuoria ja hienoja kyliä. Tunnin ajelun jälkeen pääsimme ensimmäiseen määränpäähän. Lähdimme kävelemään bunkkeria kohti ja siellä ostettiin liput sisään ja odoteltiin, että opastettu kierros alkaisi.

Bunkkerin käytävä

Reissun päätteeksi kävimme paikallisen kylän ravintolassa syömässä.

Hirsikehikon pystytys alkaa!

Hirsikehikon pystytys alkoi varhain maanantai aamuna. Ensimmäisen hirren pohjaan kirjoitimme asiakkaan toivomuksesta kaikkien nimikirjoitukset ja päivämäärän. Ensimmäisen päivän aikana saimme hirsikehikon pystytyksen hyvälle mallille. Alku viikko meni tasaisella tahdilla hirsikehikkoa pystyttäessä.

Viikonlopun aikana kävimme tutustumassa erittäin kauniiseen Moselin laaksoon joka sijaitsee 160km päässä majapaikastamme Erlenbachista.

Laakso on turistien suosimaa aluetta, jossa on paljon kapeita katuja, joissa on todella paljon erilaisia kauppoja ja kojuja. Laakson pohjalla kulkee iso kaunis joki, jossa kulkee paljon aluksia ja veneitä.

Kuulumisia Saksan maalta.

Kolmas viikko on ollut sateinen, mutta töitäkin on saatu tehtyä. Hirsikehikko on valmis ja kurkihirsi nostettu onnistuneesti paikalleen.

Torstaina vietimme harjakaisia talon takapihalla. Harjakaisissa oli paljon porukkaa, ja tarjoilukin oli kunnossa. Grillatun villisian ja perunoiden lisäksi pöytiä koristi paljon erilaisia juomia, jälkiruokia ja salaatteja.

Ruokailun lisäksi harjakaisissa oli ohjelmanumerona Norbertin ystävien tekemä laulu talotyömaasta. Kitaran säestyksellä koko harjakaisväki lauloi Norbertille laulun nuotion äärellä. Loppu illasta juteltiin nuotion ympärillä kunnes yö saapui saksanmaalle ja oli aika mennä nukkumaan.

  Toiseksi viimeistä viikkoa viedään

Viimeisen työviikon urakaksi jäi ikkunoiden ja karapuiden asennus. Maanantaina saimme leikattua kaikki ikkunoiden aukot auki ja karapuut asennettua. Samalla myös saimme laitettua vanerit kaikkiin ikkuna-aukkoihin. Tiistaina aloitimme aikaisin ikkunoiden valmistelemisen asennusta varten. Kun saimme ikkunat valmisteltua, aloitimme laittamaan ne paikalleen. Kaikki ikkunat saatiin pitkän uurastuksen jälkeen asennettua paikalleen.

Tämän reissun työt olivat tältä erään tässä. Nyt alkaa sitten kauan odotettu loma!

Kävimme myös lauantaina Karlsruhessa joka on noin 50km päästä meidän kämpältä. Sielä asuu noin 330 tuhatta ihmistä ja asutus on kasvanut linnan ympärille.

Linnan sisäpihalta avautuu upea ja laaja puistoalue.

Neljännellä viikolla aloitimme tekemään vesikattoa. Ensimmäiset pari päivää meni kattovasojen naulaamiseen ja asentamiseen. Kun saimme kattovasat kohdilleen, aloitimme asentamaan tuulensuojalevyä niskojen päälle. Levyt olivat erittäin hauraita ja helposti särkyviä, joten katolla piti olla erittäin varovainen. Levyt koko katon alalta olivat parissa päivässä paikoillaan. Levyjen jälkeen kattoon asennettiin tuulensuojakangas harjalta alaspäin aina katon alareunalle asti. Kangas oli vaikea asentaa tuulisen ja sateisen sään vuoksi, mutta loppujen lopuksi se saatiin paikalleen.

Norbert antoi sivuprojektiksi varastorakennuksen tiilikatteen asennuksen

Viimeinen viikko käyntiin!

Näin starttas meidän viimeinen viikko saksan maalla. Maanantaina emme oikeastaan tehnyt mitään erityistä. Tiistaina kävimme Mercedes- Benzin tehtaalla Karlsruhen kaupungissa. Saimme opastetun kierroksen tehtaaseen, joka kesti noin puolisentoista tuntia.

Perjantaina kävimme katsomassa Mercedes-Benzin museota, joka sijaitsee Stuttgartissa. Museon pääsy lippu maksoi 10 euroa ja opiskelija alennuksella pääsi 5 eurolla sisään. Rakennuksessa on 8 kerrosta ja se sijaitsee noin 53 000 neliömetrin tontilla. Museon rakentaminen aloitettiin vuonna 2003 ja se avattiin yleisölle vuonna 2006. Lauantai koitti ja se tarkoitti sitä, että oli aika lähteä kotia päin. Kamat kasaan ja nokka kohti Frankfurtin lentokenttää. Lähdimme ajamaan aikaisin aamusta, että varmasti keretään ja löydetään oikea portti. Lennon lähtöaika oli 11.45 ja olimme kentällä noin kymmeneltä, niin jäi hyvin aikaa vielä seikkailla kauppoja ympäri. Oulussa oltiin perillä 17.20 aikoihin ja siitä kamat mukaan ja kotia.

Maatalousalan työssäoppiminen Unkarissa, Zircissä 1.4.-10.5.2019, Emilia Kämäräinen

Jo heti opintojeni alkaessa, kuultuani mahdollisuudesta lähteä työharjoitteluun ulkomaille, tiesin

että haluan käyttää tilaisuuden hyväksi. Odotus palkittiin ja 31.3. illalla lähti linja-auto kohti

Helsinki-Vantaan lentokenttää. Yksin, hieman jännittynein, mutta silti luottavaisin tuntein

lähdin matkaan. Tiedossani oli vain kaupungin nimi, sekä tieto siitä että menen suorittamaan 

maatalousharjoitteluni kahdessa jaksossa. 

1.4. Maanantaina saavuin Budapestin lentokentälle, josta matka jatkui taas määränpäähäni 

Zirciin. Vastassa oli joukko opettajia jotka tutustuttivat minut paikkaa. Ensimmäiset päivät 

täällä meni tutustuessa opiskelija-asuntolaan sekä viereiseen maatalouskouluun ja sen muihin 

tiloihin. 

 Paikallinen maatalouskoulu Zircissä

3.4. Työni alkoivat ensimmäisellä harjoittelupaikallani Szépalmassa. Paikka oli iso hevostila, 

kokonaisuudessaan se koostui mm. tunnetusta hotellista sekä kolmesta hevostallista joista yksi 

kuului eläintenpelastusyhtiölle, Gut Aiderbichlle. Itse pääsin tekemään töitä juuri kyseiselle yhtiölle. 

Työnkuvaani kuului päivittäiset rutiinityöt pelastettujen hevosten, vuohien ja lampaiden kanssa. 

Pelastettuja vuohia

.. ja hevosia

Tykkäsin todella paljon työskennellä täällä, rutiinityöt oppi nopeasti ja ajan kanssa sain 

myös  enemmän vastuuta. Kielen kanssa ei ollut mitään ongelmaa, työntekijät puhuivat 

melko sujuvasti englantia. Kolmen ruokalajin lounas hotelli-ravintolassa kruunasi paikan.

Szépalma

19.4.-22.4. Eräs tutustumani unkarilainen kutsui minut pääsiäiseksi kotiinsa. Vietin 

viikonlopun hänen perheensä luona. Kiertelimme katselemassa lähialueen nähtävyyksiä, 

lähinnä Unkarin suurinta järveä, Balatonia.

 Balaton

23.4. Työni alkoivat toisessa harjoittelupaikassani Veszpremissä n. 500-600 lehmän 

lypsykarjatilalla. Tila oli edellisen vastakohta. Työpäivät olivat vaihtelevia, joinakin päivinä 

pääsin auttamaan lehmien lypsyssä, toisena päivänä esimerkiksi tutustumaan vasikoiden 

hoitoon. Asenne työntekoon oli paljon rennompi mihin olin Suomessa tottunut.

Viimeisellä viikolla pääsin vielä tutustumaan toiseen kouluun Várpalotassa. Mm. pääsin 

seuraamaan koulua päättävien päätösjuhlaa sekä tutustumaan koulun samanikäisiin oppilaisiin. 

10.5 lähti lentoni takaisin kotiin.

Thury- linna, Várpalota

Kaiken kaikkiaan matka meni hyvin. Vältyin suuremmilta väärinymmärryksiltä ja 

kommelluksilta. Kielen kanssa ei juuri ollut ongelmia, suurimman osan kanssa pystyin 

kommunikoimaan englanniksi, jos taito ei riittänyt, oli kääntäjä ja elekieli apuna.

Matka oli ehdottomasti kokemisen arvoinen. Jakso ei pelkästään opettanut ammatillisesti vaan 

se myös kasvatti ihmisenä. Uusien kokemusten lisäksi opin vastuuta, itsenäisyyttä, sain lisää 

itsevarmuutta ja rohkeutta. Matka oli todellakin silmiä avaava, suosittelen lähtemään ulkomaille 

harjoitteluun. Uskaltaisin sanoa, että harjoittelu ulkomailla antaa paljon enemmän kuin kotimaassa!

Viikko Flensburgissa

Tämän ulkomaanjakson ajatuksena oli tutustua muiden maiden toisen asteen koulutukseen ja niiden koulutusjärjestelmiin yleensäkin. Tavoitteena oli myös luoda alan opettajien verkostoja ja löytää opiskelijoille mahdollisuuksia ulkomailla tapahtuvaan työpaikalla oppimiseen. 

Jakolle osallistuivat Bet (Elisabet) ja Georgina Espanjasta, Olivier Ranskasta ja Tomi Suomesta.

Bet opettaa Englannin ja Katalaanin kieltä ja Georgina sekä matematiikka että tietotekniikkaa. He työskentelevät Collegi Badalonesissa, joka on peruskoulu läheltä Barcelonaa. Olivier puolestaan on kotoisin Réunion saarelta, joka on Ranskan merentakainen alue lähellä Afrikan eteläkärkeä, ihan siinä Madakaskarin vieressä. Hän on ammatillinen opettaja, ja opettaa teollisuuden kunnossapitoa. Ja Tomi, allekirjoittanut, toimii Koulutuskeskus Jedun Nivalan toimipisteessä koulutuspäällikkönä.

Alla viikon ohjelma.

Hannah Arendt Schule on sosiaalialan oppilaitos, jossa tutustuimme mm. parturi- ja kampaamoalan opetukseen ja tiloihin. Tämä oli ensimmäinen vierailukohteemme. 

Jatko-opintoihin valmistautuvat opiskelijat olivat laatineet meille kysymyksiä maastamme ja sen koulutusjärjestelmästä. Lisäksi olimme valmistautuneet lyhyesti kertomaan heille omista oppilaitoksistamme. 

Olimme myös mukana musiikinopiskelijoiden tunnilla, jossa osallistuimme eräänlaiseen rytmiharjoitukseen (Olivierin kanssa meinasimme jäädä muiden jalkoihin😅). Tässä harjoiteltiin käsien koordinaatiota, kuva oikealla. Päivän päätteeksi vierailimme myös HLA – Die Flensburger Wirtschaftsschule oppilaitoksessa, jossa osallistuimme kaupallisen alan oppitunnin seurantaan.

Toisena päivänä ohjelmassa oli vierailu RBZ Eckener Schuleen, joka oli samassa pihassa Hannah Arendt Schulen kanssa. Teimme  aluksi tutustumiskierroksen oppilaitokseen yhdessä, ja sen jälkeen Bet ja Georgina siirtyivät viereiseen peruskouluun. Kävimme Olivierin kanssa pitkät keskustelut paikallisten opettajien kanssa, ja huomasimme että kaikkialla painimme samojen asioiden kanssa.

Metallialan luokassa oli perinteiset pulpetit, tietokoneet ja työstökoneet sopuisasti rinta rinnan. Sitä mukaa kun opiskelijat saivat valmiiksi koneenosien piirrustuksia, he myös tekivät ne.

Flensburg sijaitsee Saksan ja Tanskan rajalla. Raja-alueella käydään paljon töissä toisen valtion puolella ja myös muutetaan niiden välillä. Puolisoitakin on löydetty rajan molemmin puolin. Valtiot ovatkin tehneet sopimuksen, jonka mukaan alueella asuvat voivat valita, ovatko kulttuurisesti Saksalaisia vai Tanskalaisia. Keskiviikkona vierailumme suuntautui siis Saksasssa sijaitsevaan Tanskalaiseen peruskouluun. Koulu oli varsin pieni, 24 oppilasta luokilla 1-4 ja hyvin Tanska-henkinen. Koulussa opettiin eri aineita molemmilla kielillä.

Kuvassa Olivier.

Hussumin ammatillinen oppilaitos oli viimeinen oppilaitos jossa vierailimme. Oppilaitoksella oli kaksi kampusta, ja se on hyvin perinteinen tekniikan alan oppilaitos. Sähköalan luokat näyttivät kauhean tutuilta.










Viimeisenä päivänä vierailimme yrityksessä, jossa työskentelevillä oli joitakin rajoitteita. Die Mürwiker nimisessä yrityksessä valmistettiin metallialan tuotteita ja koottiin erilaisia komponentteja mm. katkaisijoita ja pumppuja.












Viikko Flensburgissa meni todella nopeasti. Se oli mielenkiintoinen ja hyvin suunniteltu. Kurssi toteutettiin TEAchers on the Move-yrityksen kautta, ja järjestelyistä vastasi Irene. Meitä kohtaan oltiin joka paikassa vastaan ystävällisiä ja vieraanvaraisia. Lisäksi tuolta reissulta löytyi jälleen uusia tuttavuuksia, joiden kanssa pidetään yhteyttä säännöllisen epäsäännöllisesti. Olen kuullut sanottavan että "aina kannattaa lähteä", ja mielestäni se piti jälleen paikkansa.

Kuvassa vasemmalta: Bet, Georgina, Olivier,, Irene ja Tomi. Kuva on otettu RBZ Eckener Schulen pääoven edessä.