Työssäoppimisraportti Fuengirolassa 18.9-10.11.2017 Marjaana Jarva ja Seija Ojakangas




Työssäoppimisraportti Fuengirolassa ja matkailua Andalucian auringon alla 

Olemme Marjaana Jarva ja Seija Ojakangas, ja tässä on meidän harjoittelujakson raportti Espanjasta Fuengirolasta.


Opiskelemme kosmetologiksi Nivalassa, ja kuulimme mahdollisuudesta työssäoppimisjaksosta ulkomailla Erasmus-rahaston turvin. Toinen meistä on asunut muutaman kuukauden Espanjassa Fuengirolassa, ja oli onnistunut jättämään sydämensä Andalucian auringon alle. Vuoret, meri, ilmasto, nämä kaikki yhdessä veivät sydämen. Asiasta innostuneena aloimme etsiä harjoittelupaikkaa, ja se löytyikin keväisen lomareissun aikana. Monta asiaa oli järjestettävänä kotimaassa ennen reissua, mutta niin se vain toteutui päivä, jolloin kaksi innokasta opiskelijaa pakkasivat kapsäkkinsä, ja lähtivät matkaan.




Varsinainen matka alkoi siittä, kun lauantaina 16.9 2017 lähdimme kotoa. Tyttäreni lähti viemään minua Ylivieskaan junalle, ja sitä ennen haimme luokkakaverini ja matkatoverini Seijan kotoa. Seija kysyy minkälainen käsimatkatavara minulla on.... Niin. Tosiaan. Minkälainen? EI MINKÄÄNLAINEN!!! Se pahus unohtui kiireessä kotiin. 55 minuuttia aikaa junan lähtöön, matkaa yhteen suuntaan on 75km. Lähes mahdoton yhtälö. Ei muuta kuin puhelinta käteen ja soittamaan parit ystävät läpi, kuka ennättää ja uskaltaa riskeerata.

Ystäväni oli vielä yöpaidassa, ja 15 km päässä kotoani. Mutta lupautui pikakuljettajaksi. Mutta matkalla oli kaikenlaisia hidasteita, kuten poliisit. Katsoimme junan lähtöaikaa Kokkolasta, ja totesimme, että ennätämme, kunhan laukku saadaan ensin Ylivieskaan. Kerkesimme juuri sopivasti Kokkolassa junaan. Että mitenkä meni noin niin kuin omasta mielestä?





Loppumatka sujui hyvin, matkatavarat pysyivät matkassa, eikä Espanjaa uhannut lentolakko toteutunutkaan. Vastassa Malagassa meitä oli hyvä ystäväni, joka oli hakenut asuntomme avaimet, ja vienyt pientä yöpalaa valmiiksi. Asunnon saimme tuttavani asuntovälityksen kautta.

Asunto ylitti odotuksemme. Kaksi pientä makuuhuonetta, pikkiriikkinen keittiö, olohuone-ruokahuoneyhdistelmä ja pieni kylpyhuone. Mutta. Maailman parhainta on ehkä koko asunnon kokoinen kattoterassi, jonne mennään suoraan olohuoneesta yksityishissillä. Ja itse asiassa, kulku kolmanteen kerrokseenkin tapahtuu hissillä, josta avaimella pääsemme suoraan olohuoneeseemme. Ei tämmöistä ole näkynyt kuin elokuvissa tähän astisessa elmässäni. Sijainti on loistava. Asumme pienellä kadulla, jota kutsutaan Los Bolichesin "nälkäkaduksi" sillä siinä on lukuisia pieniä ja suuria ravintoloita suoraan ulko-oven takana. Rantaan on matkaa noin 50 metriä, ja työpaikallemme noin 5 minuutin kävelymatka.

Tässä työpaikkamme Stay Light Beauty


Hierontahuone


Hoitohuone


Kauneushoitola 






Olemme saaneet osallistua yrityksen toimintaan laidasta laitaan. Saamme palvella sekä suomenkielisiä, että espanjankielisiä asiakkaita, ja mukaan mahtuu myös niin brittejä kuin ruotsalaisia. Hyvin kansainvälinen liike siis. Myös työyhteisö on suomalais-espanjalainen. Liikkeesämme työskentelee ihanan pirteä Anisa, joka on espanjalainen kampaaja-kosmetologi. Hänen kielitaito englannin suhteen on juuri niin vähäinen, kuin meillä kielitaito espanjan kielen suhteen. Ei se silti estä vilkasta keskustelua, josta osan ymmärrämme, ja osan olemme ymmärtävinämme. Google-kääntäjä on ollut suureksi avuksi.


Alkuharjoittelun aikana oli hiljaisempaa, kun suomalaiset Fuengirolan asukkaat olivat vielä kesäänsä viettämässä Suomessa, mutta muuttolintujen lailla he tulivat lokakuun alkupuoliskolla aurinkorannikolle takaisin. Jalkahoitoja on ollut ehkä eniten liikkeessä. Lomalta palaavat tulevat hoidattamaan jalkansa kuntoon mielellään täällä, sillä hintataso on hoitolassa kuitenkin edullisempaa kuin Suomessa. 


Suosittua on tulla myös kulmien ja ripsien värjäyksiin sekä muotoiluun. Myös karvanpoisoja tehdään, niin Alexandrian sokereilla, kuin vahalla. Sokerilla karvanpoistoon tuo hieman haastetta kuuma ja kostea ilma, ja huomaa, että sokeri jämähtää helpommin kiinni. Asiaa auttaisi kunnollinen ilmanvaihto, mutta sitä ei hoitohuoneessa oikein ole. Vahaamista ennätimme koululla harjoitella vain kerran, mutta olemme saaneet harjoitella täällä. Haasteen tuo espanjalaiset tuotteet, ja se, kun emme ennättäneet työpaikkaohjaajaltaamme saada kunnollista perehdyttämistä tuotteisiin. Kokeilemisen kautta kuitenkin saimme selvyyden.


Kasvohoitoja tehdään liikkeessä kahdella eri tuotesarjalla. Suomalainen ksometologi Tiina tekee hoidot Exuviancen sarjalla, ja sillä sarjalla olemme itsekin hoitoja tehneet liikkeessä. Sarjaan löytyy niin peruskasvohoidot kuin happohoidot, sekä tietenkin laadukkaat kotihoitotuotteet. 


Toinen tuotesarja jota espanjalainen Anisamme käyttää on niin ikään espanajalainen CV Primary Essence. Ihana aromaterapiaan pohjautuva tuotesarja, jolla ei Suomessa ole vielä maahantuontia.



Kauneushoitolassa on myös muita palveluita tarjolla. Liikkeessä käy useampia erilaisia hierojia. On tarjolla niin perinteistä urheiluhierontaa, kuumakivihierontaa kuin horstmanhoitojakin. Liikeessä on myös erittäin taitava tatuoija Minna. Hänen töitään löytyy myös täältä. Hän on erittäin pirteä ja rempseä taiteilijasielu, joka saa iholle luoteua aivan fantastista taidetta tehden joko coveria tai uutta kuvaa.

 


Teimme hieman hintavertailuita Fuengirolan kauneushoitoloiden hinnoista. Espanjalaiset liikkeet ovat vielä edullisempia kuin suomalaisten liikkeet. Tähän voi vaikuttaa tuotesarjat, joita käytetään. Lisäksi suomalaisilla ksometologeilla ja kampaajilla on vahvempi ammattiaito. Paikalliset käyvät kampaaja-kosmetologikoulua noin 8kk, ja saavat pätevyyden molempiin. Suomessahan koulutus kestää vähintään sen 2 vuotta, riippuen tietenkin onko pohjalla jo jotain ammattikoulutusta tai lukion opintoja.











Löytyipä kapeilta kujilta pieni putiikki, jossa oli seinän täydeltä pulloja ja purnukoita. Osa oli alkoholia, ja osa erilaisia öljyjä. Näitä pääsi maistelemaan, ja tietenkin myös tuliaiset tuli ostettua samalla reissulla











Löysimme myös seikkaillessamme ihanan Italialaisen meikkikaupan KIKOn. Eräs ystäväni, joka on opiskellut Pariisissa Chanelin meikkikoulussa, suorittelee näitä tuotteita. Pitihän meidänkin eksyä, ja ostaa, ja testata.










Pääsimme käyttämään myös "entisen elämän taitoja" harjoittelun aikana. Hoitolassa on hoitotuoli, jonka keinonahkainen selkänoja ja penkki oli mennyt huonoon kuntoon. Suunnittelimme siihen yhdessä uuden vaihtopäällisen, joka suojaa asiakkaiden vaatteet, ja tuolin näyttämään lähes valtaistuimelta. Oma prosessi oli tietenkin kankaiden etsintä. Käytössä oli googlemapsia, kaverin suullista ohjetta, ulkomuistia ja pelkkää sattumaa. Löysimme kuitenkin suuren kangaskaupan, josta ostimme tarvikkeet. Tuolista tuli siisti. 






Emme unohtaneet myöskään matkailua lähialueella. Kävimme tutustumassa mm vesiputouksiin Barranco Blancalla. Sattui "sopivasti" viimeinen kesäsesonkipäivä, jolloin alas rotkolle ajaminen oli kiellettyä. Auto piti jättää kauas vuorelle, mutta eihän siinä mitään hätää ollut, matkaa oli vain vajaa 3 km. Alaspäin. Mennessä. Jep jep.



 Aurinko helli meitä kyllä koko matkan, ja muistutti, kuinka ihanaa kesä onkaan. Vaikka elimme jo lokakuun 15 päivää, lämpötila oli 30 asteen tuntumassa.





Vesiputouksella oli uskomattoman kirkasta vettä. Ei niin kamalan lämmintä, mutta kyllä siinä kahlata tarkeni loistavasti. Suihkuun saakka ei sentään tohtinut. Putouksen takana olisi ollut oikea luola, mutta eipä tohdittu sinnekään kivuta.


Polku alas putoukseen oli aika ryteikköä, ja välillä tuntui, ettei taito tai uskallus riitä tähän taipaleeseen. Mutta hyvin sujui, eikä edes itkettänyt perille päästessä.



Jokin liskokin paistatteli päiväänsä, eikä sillä ollut mitään kiirettä kiven koloon.


Täti oli mukana, ja maisteltiin taatelipalmusta taateleita matkalla ylös.


Varjopaikka löytyi puolesta välistä. Laakso on ollut toisen maailmansodan aikaan saksalaisten vallassa, ja tämä lienee portin vartiopaikka.


Monesti on toimitettu painumaan sinne missä pippuri kasvaa, ja nyt me painuimme.

Barranco Blancon jälkeen lähdimme tutustumaan Mijasin kylään.













Heppatytön piti päästä käymään ystävän tallilla, ja hevosen selkäänkin pääsi hetkeksi.





Feriat saapui kaupunkiin. Viikon ajan oli näyttäviä hevosia, upeita naisia, komeita miehiä, ja kunnon markkinahulinaa tarjolla aikaisesta päivästä lähes aamun tunneille saakka. JOS sinne jaksoi osallistua



Koiratkin olivat saaneet feria-mekot. Söpöä, joo, mutta lieneekö ihan tarpeellista...


Ilotulitus avasi juhlat. Ja siinä ilotulituksia ihaillessa joku pitkäkyntinen kävi käsilaukulla, vei kukkaron, illan rahat, sekä kodin avaimet. Niinkin paljon kun asiasta varoitellaan, niin silti tämä onnistui tapahtumaan. Rahaa ei onneksi ollut paljon, siellä kun ei oikein mikään maksa mitään, mutta avaimet aiheuttivat harmaita hiuksia. Sitä kun kämppikset ovat kuin yö ja päivä, piti sovitella kotiintuloaikoja ja vuorotella avaimia ;)

 Ronda, kaupunki rotkon reunalla. Upea ja erilainen.






Biopark, Fuengirola





Ihanalla kattoterassilla oli aikaa nauttia myös ystävien seurasta. Cavaa piti jonkun kerran myös maistella. Olisimme kovin mieluusti tuoneet matkalaukullisen kotiinkin, mutta onneksi se oli mahdotonta.




Malagassa kävimme päivän retken. Kävimme Suomen suurlähetystössä, sekä kiertelimme vanhassa kaupungissa, unohtamatta kirkkoja ja museoita.




























Kotimatkalla. Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Niin myös tämä reissu. Tarina ei kerro, kuinka kylmää ja liukasta ja pimeää oli Oulunsalon kentällä, kun 8.11 klo 17 sinne koneemme laskeutui ajallaan...




Gracias por todo. Todavía vemos.













Ei kommentteja:

Lähetä kommentti