Työssäoppiminen Irlanti 9.4-18.5.2018 Anna Kamula

Irlannin maaseutua

Olin kuusi viikkoa työssäoppimassa Irlannissa, Tullow- nimisessä kaupungissa, pienessä Coolkennon kylässä. Sain asua koko harjoitteluni ajan tilalla, jossa työskentelin. Tilalla oli noin 450 lammasta, 11 pässiä ja kaikki karitsat päälle. Asuin yhdessä tilan omistajien Evelynin ja Williamin kanssa. Tilalla oli myös kaksi lammaskoiraa.

Päätin jo ennen ammattikoulun aloittamista, että lähden viimeisenä opiskeluvuotena ulkomaille työssäoppimaan. Halusin oppia miten ulkomailla työskennellään, millaisia ihmisiä siellä on sekä millainen on kieli ja kulttuuri.

Irlanti oli jo alussa mielessä, kun rupesin miettimään paikkavaihtoehtoja. Meinasin jo luopua ajatuksesta lähteä Irlantiin, kun ei tiedetty, mitä kautta sinne voisi päästä. Sattumalta kaverini huomasi Instagramista, että tänä vuonna olikin ollut yksi suomalainen Irlannissa lammastilalla harjoittelussa. Opettajani sitten otti asiasta selvää ja pian sain kuulla, että minulle oli paikka Irlannissa. Olin innoissani ja aloin heti suunnittelemaan matkaa!

Minun tuli paperihommien lisäksi osallistua ulkomaille lähtevien valmennuspäivään, hankkia eurooppalainen sairaanhoitokortti sekä kuntayhtymän vakuutuskortti ja suorittaa OLS- kielitesti. Passi minulla oli jo ennestään, lentoliput varasin hyvissä ajoin. Equipeople- järjestö, jonka kautta löysin harjoittelupaikkani, lähetti selkeän ohjeistuksen, miten löydän Dublinissa oikeaan bussiin ja muutenkin tämä järjestö huolehti koko reissun ajan, että asiat olivat kunnossa. Suosittelen kaikille Irlantiin lähteville tuota järjestöä!

Matkani alkoi jo viikkoa ennen varsinaista matkustuspäivääni. Sain kyydin Helsinkiin, jossa majailin viikon siskoni luona. Matkustuspäivänä olin todella jännittynyt, sitä päivää oli odotettu. Lähdin taksilla kohti Helsinki- Vantaan lentokenttää. Olin siellä pari tuntia ennen lentoni lähtöä. Ihan hyvä oli ottaa aikaa, koska en yhtään muistanut, miten siellä toimittiinkaan. Pienen panikoinnin jälkeen löysin oikean portin ja pian olinkin koneessa matkalla kohti Irlantia.

Matkustaminen lentokoneella ja bussilla oli todella mukavaa

 

Lentoni Helsingistä lähti kello 16:45 ja kesti 3 tuntia. Kello oli Dubliniin päästyäni 17:55, koska aikaeroa oli 2 tuntia. Dublinissa löysin ohjeistuksen avulla oikean bussin ja matkani kohti Carlowia alkoi noin kello 19:10. Matka kesti päälle pari tuntia, oli jo tosi pimeää kun saavuin Carlowiin. Evelyn otti minut lämpimästi vastaan bussiasemalla ja sitten lähdettiin ajamaan autolla kohti maatilaa. Perillä tilalla oltiin noin kello 22:00.

Tapasin ensimmäisenä iltana pariskunnan toisen pojan Gordonin. Tilan isännän Williamin tapasin vasta seuraavana päivänä. Kaikki ihmiset ketä siihen mennessä olin jututtanut, olivat tosi mukavia ja ystävällisiä. Sain oman huoneen, kylpyhuoneen ja vessan käyttööni harjoittelun ajaksi.

Pieni shokki tuli aluksi, kun siellä puhuttiin niin murteella. En tiennyt, että se on niinkin erilaista. Ajattelin siinä vaiheessa, että miten ikinä opin ymmärtämään mitä ne puhuu. Aika äkkiä sitä oppi talon tavoille, mutta noin 2 viikkoa meni, että opin puhumaan paremmin englantia ja ymmärtämään paremmin mitä ne puhui.

Aloitin työni jo heti seuraavana päivänä. Minulle kerrottiin ensimmäisenä iltana, että työt alkaa aina noin kello 09:00 aamulla ja loppuu 17:00- 19:00 välillä. Kiire siellä ei ollut mihinkään, joten aamut oli aika rentoja. Se oli hassua, ettei kukaan näyttänyt ensimmäisenä päivänä paikkoja minulle, vaan aloitin heti työt. Toki paikat tuli tutuiksi siinä työskentelyn lomassa. Tilalla oli myös toinen opiskelija töissä. Jos en jotain tiennyt, niin kysyin ja kyllä niitä väärinymmärryksiä pari kertaa tulikin, muttei mitään suurempia. Kaikesta selvittiin!

Normaali työpäivä meni siis aikalailla seuraavasti. Ensimmäisenä juotettiin karitsoita tuttipulloista, siinä samalla ruokittiin sisällä olevat lampaat ja pässit. Sitten käytiin mönkijällä kiertämässä kaikki laitumet ja tarkistettiin lampaiden kunto. Päivällä tehtiin mitä milloinkin, siirreltiin lampaita, lääkittiin niitä, kuivitettiin karsinoita, annettiin heinää lampaille ja avustettiin karitsoimisessa. Illalla tehtiin samat hommat kuin aamulla ja välillä tuli ylityötuntejakin, mutta ei se haitannut. Työpäivät oli siellä vähän pidempiä kuin Suomessa. Tykkäsin kyllä työskennellä lammastilalla. En tiennyt ennen harjoittelua lampaista juuri mitään, mutta nyt tiedän paljon.

Työskentely erosi siinä mielessä suomalaisesta, että asioita ei tehty niin tarkasti, työturvallisuus ei ollut aina aivan huippuluokkaa, hygieniataso oli vähän alhaisempi ja työskentely sujui rennommin. Melkeinpä kaikki työt tehtiin yhdessä. Se oli hyvä, kun oli aina joku keltä kysyä neuvoa tarvittaessa. Tuo tila oli aika vanhanaikainen, käsin tehtiin aika paljon. Traktoreita ja muita koneita käytettiin toki apuna.

Pääsin yhdelle tilavierailulle mukaan. Paikkoja siellä ei harmi kyllä kierrelty, vaan puhuttiin lähinnä vain lammastilojen ongelmista. Niitä on ollut nyt aika paljon Irlannissa huonon sään vuoksi. Aika paljon oli sateisia, kylmiä ja tuulisia päiviä. Onneksi vapaa- päivinä sattui melkein aina aurinko paistamaan.

Kuvia lampolasta ja laitumelta

 

Ruokakulttuuri oli vähän erilaista mitä Suomessa. Tosi paljon syötiin leipää, jonka päälle laitettiin hilloa ja teetä juotiin tosi paljon. Aika yksinkertaista oli ruoka.

Erityisruokavaliolaiselle kuten minulle oli aluksi vähän vaikeaa löytää sopivaa ruokaa, mutta lähdin mukaan kauppaan ja näytin mitä saan ja mitä en syödä, niin asia saatiin kuntoon.

Tuolla oli silleen, että aamulla kaikki söi mitä tahtoi. Yleensä muroja, leipää ja teetä. Noin 11- 12 aikaan oli tee- aika, juotiin teetä ja syötiin leipää. Sitten noin 2- 3 aikaan päivällä syötiin jotain ruokaa. Illalla kun työt päättyi oli isompi ruoka. Aika paljon syötiin perunaa, kanaa, kalaa ja lihaa. Sitten iltapalaksi sai syödä mitä halusi.

Yllätyin, kuin kylmä siellä talossa oli. Yleensäkin Irlannissa on suurin osa taloista kivitaloja ja ne on kylmiä. Jälkeenpäin ajateltuna olisi niitä villapaitoja kannattanut ottaa enempi mukaan! Töissä ja yleensäkin kannatti pukeutua kerroksiin, koska sää saattoi muuttua ihan yhtäkkiä. Jotkut Irlannissa sanovatkin, että Irlannissa on päivän aikana neljä vuodenaikaa.

Arkena autoin ruuan laitossa ja kotitöissä, koska siellä on kohteliasta auttaa. Iltaisin yleensä katsottiin televisiota ja juteltiin. Opetin heille suomea ja he opettivat irlantia. Se oli hauskaa! 

Viikonloput oli vapaita. Aika paljon liikuin Gordonin ja hänen kumppanin Michellen kanssa. Vietettiin iltaa heidän kotonaan, jossa tutustuin heidän ystäviin. Käytiin shoppailemassa Corey- nimisessä kaupungissa sekä vaeltamassa Glendaloughin vuoristossa. Se reissu jäi mieleen, niin hieno kokemus. Aivan uskomattoman kauniit maisemat oli! Käytiin myös kuuntelemassa irlantilaista musiikkia, se on niin erilaista, mutta kivan kuulosta.

Tein myös yhden reissun yksin, lähdin bussilla päivän reissulle Kilkenny- nimiseen kaupunkiin. Se oli tosi ihastuttava paikka! Kävi vain vähän hassusti, kun bussi, jolla minun piti lähteä takaisin, ei tullutkaan. Odotin ainakin yli tunnin, koska ajattelin, että bussi on myöhässä. Siellä myöhästely on arkipäivää. Soitin sitten Evelynille, joka odotti minua Tullowissa, jonne minun oli tarkoitus mennä. Onneksi Evelynillä oli vapaapäivä ja hän pääsi hakemaan minut. Selvisi, että bussiaikataulut oli viime hetkellä muuttuneet ja siksi bussi ei tullut. Mutta isompia kommelluksia ei sattunut tuolla reissulla. Vietin myös vapaapäiviäni tilalla, kävin kävellen katselemassa paikkoja ja vietin aikaa isäntäväen kanssa.

Toisiksi viimeisenä viikonloppuna lähdin Dubliniin, jossa minulle paikkoja näytti toinen suomalainen, joka asui siellä. Kierreltiin katselemassa paikkoja ja shoppailtiin. Olin yötä Trinity City Hotellissa ja olihan se upea paikka. Sunnuntaina ostelin tuliaisia ja istuin Hop on Hop off- nimisessä turistibussissa, joka kierteli ympäri Dublinia. Jäi tosi hyvä fiilis Dublinista.

Osallistuin myös yhtenä viikonloppuna tapahtumaan, jossa kerättiin rahaa Alzheimeriä sairastaville myymällä vaatteita ja tavaraa. 

 

Ylimmät kuvat on Glendaloughista ja alimmat Dublinista, Trinity College             (suosittu turistikohde) ja turistibussi, jonka kyydissä olin.

Ihmiset Irlannissa on aivan ihania. Niin ystävällisiä ja huolehtivaisia. Kysyvät aina mitä kuuluu ja kertovat mielellään kaikkea mahdollista sekä ovat innokkaita näyttämään paikkoja. Opin tarjoamaan aina apua, koska ne ei yleensä pyydä apua vaikka sitä tarvitsisivatkin. Tuntui, että koko Irlannissa on semmoinen rento meininki, sen jotenkin aistii. Ja ainakin tuolla paikassa naapurit auttoivat toisiaan ja se oli minusta tosi hienoa!

Opin ottamaan asiat rennommin ja että kaikki ei aina ole niin vakavaa. Voisin kyllä tuoda sen kulttuurin Suomeen!

Viimeisenä iltana tulin sairaaksi, mutta onneksi olo oli matkustuspäivänä sen verran parempi, että pystyin matkustamaan. Haikeaa oli lähteä, kun oli ollut niin mukavaa. Lähdimme bussilla kello 14.30 kohti lentokenttää. Evelyn tuli saattamaan lentokentälle, koska olin vielä vähän puolikuntoinen. Tosi yksinkertainen oli Dublinin lentokenttä ja lähtöportti löytyi helposti. Kone oli noin tunnin myöhässä ja olin puoli 1 yöllä Suomessa. Lentokentältä otin taksin ja menin siskoni luokse pariksi yöksi. Sitten matkustin junalla Ylivieskaan ja sieltä minua tuli hakemaan äiti ja sisko. Oli kyllä ihana palata Suomeen ja nähdä kaikkia tuttuja!

Suomeen palattua tein toisen kielitestin ja hoidin muut tarvittavat paperihommat. Mielestäni koko ulkomaan reissua koskevia paperihommia ei edes ollut paljoa ja ne tuli tehtyä aika nopeasti.

Luulen kyllä, että tämä harjoittelu auttaa minua tulevaisuudessa työnhaussa ja jos ulkomaille töihin innostuu lähtemään, niin siinä myös. Sain lisää itsevarmuutta ja rohkeutta lähteä uudestaankin matkaan. Opin paljon itsestäni ja muista ja suosittelen kaikille opiskelijoille ulkomaille lähtöä, se on hieno kokemus ja siinä oppii paljon.

Kaikenkaikkiaan olen todella tyytyväinen, että lähdin ulkomaille ja jäi todella hyvä fiilis koko reissusta!

Työssäoppimassa Gran Canarialla 4.2-18.3.2019

Matvey Ibragimov ja Silja Rasmus
Espanja
Gran Canaria
Playa Del Ingles
Ravintola mummola

(04.02.2019 - 18.03.2019)

Harjoittelu Gran Canarialla

”lähdettekö ulkomaille työssäoppimaan”

Ensimmäisen kerran meiltä kysytiin toisen vuoden syksyllä, olisimmeko innokkaita lähtemään työssäoppimaan ulkomaille. Paikkoja oli useita esimerkiksi Kypros, Itävalta ja Espanja. Kiinnosusta oli molemmilla, mutta yksin lähteminen ja kielimuuri jännitti. Tähänkin saatiin hyvä ratkaisu, että lähtisimme yhdessä. Lopulta huomasimme istuvamme koneessa matkalla Gran Canarialle. Meille oli järjestetty apurahat, työpaikka ja asuminen saarella koulun kautta.

Saavuimme Las Palmasin lentokentälle 2.2.2019 iltapäivällä, jossa Tero oli vastassa meitä vuokranantajamme kanssa. Teron tuodessa meidät kämpille sovimme, että saamme ensimmäiset 2 päivää vapaata tutustuaksemme vähän lähialueeseen. Asunnolla hengähdimme hetken ja purimme matkalaukkuja. Illan tullen päätimme lähteä kiertelemään lähialuetta ja etsimään Mummolaa. Työmatkakaan ei ollut kuin n. 1 kilometri suuntaansa. Söimme Mummolassa tukevan iltaruoan. Paikka vaikutti heti mukavalta ja rennolta. henkilökunta oli ystävällinen.

   Toisena päivänä kävimme kävelemässä merenrannalla ja uimassa aalloissa. Ilma oli lämmin ja auringonlasku oli kaunista.

Ensimmäisenä päivä töihin tullessa olimme kummatkin aika pihalla, mutta melko nopeasti pääsimme työrytmiin kiinni ja opimme työpaikan tavoille. Matti teki salinpuolella tarjoilijan hommia sekä anniskelua. Se oli ensimmäinen kerta Matille salinpuolella. Silja taas meni keittiön puolelle. Ensimmäisenä tuli kuittailua kokinhatusta, joka näytti sieneltä.

Illalla kämpillä vaihdoimme kuulumisia miten työpäivä oli mennyt. Kummatkin tykkäsimme olla Mummolassa töissä ja odotimme innolla uusia haasteita sekä mitä uutta oppisimme. Teimme oikeastaan iltavuoroja enimmäkseen, koska juomia ja ruokaa meni vasta illemmalla enemmän. Toki Matti kävi muutamana aamuna tekemässä aamuvuoron, että saa suoritettua pikaruokapalvelut lounasaikaan. Lounasaika oli klo 9:30-15:00. Iltavuorot olivat yleensä Siljalla keittön puolella 12:00–21:00. Matilla iltavuoro kesti yleensä yhdeksään tai kymmeneen.

Tässä on kuvia hiekkadyyneistä, joista kuulimme yksi ilta, kun istuttiin iltaa mummolan terassilla. Vanhempi pariskunta istuutui meidän viereen ja kyseli meiltä ensin töistä sekä harjoittelujaksosta. Myöhemmin tuli puheeksi paikan nähtävyydet ja aktiviteetteja. Pariskunta kertoi dyyneistä ja innostuimme ajatuksesta käydä kävelemässä auringon paistaessa dyynien halki merenrantaan. Kävi kuitenki niin ettei sattunut samaan aikaan vapaapäiviä, niin kävimme kummatkin omilla reissuillamme siellä. 

Matkaa meidän kämpiltä oli n. pari kilometriä RIU hotelille, jonka läpi pääsi kävelemään upean kukkien ja palmujen koristeleman kujan läpi dyynien alkuun. Ensimmäinen ajatus oli “Vau!”. Toiselta puolelta näki selvästi merelle. Ajateltiin; Noh eihän tästä pitkästi ole rannalle. Mutta kun lähti vaeltamaan eteenpäin ylös ja alas pehmeällä hiekalla dyynejä, niin mieli muuttui melko nopeasti :´D Sehän kävikin melkein kuin urheilusta. Vaikkakin reissu oli oikein mieleenpainuva.

Meillä oli aivan Mummolan takapihalla uima-allas ja aurinkotuoleja, missä sai käydä ottamassa aurinkoa ja rentoitumassa. Silja makasi harvasen päivä altaalla, mutta Matti vannotti ettei hän aijo maata kertaakaan aurinkotuolissa altaalla. Kerran kuitenkin Matti uhrautui altaalle seuraksi ja olikin aivan mielissään uimassa xD

Bailaamisestakin sen verran tähän loppunuun, että hyvin vähän oli paikkoja missä olisi voinut tanssia. Enimmäkseen kaikki vain istuskelivat ja pelasit biljardia tai dartsia.

Reissu oli opettavainen, mukava ja mahtava kokemus joten ei voe sannoo muutako että Mittään en vaehtas.

Työssäoppimassa Tanskassa 27.9.-9.11.2018 Emmi Hatula ja Juho-Kalle Klasila

Työssäoppimisjaksolle Tanskassa

Lähettiin torstai-perjantai välisenä yönä ajamaan kohti Helsinkiä ja lentokenttää. Lento lähti perjan-taiaamuna Helsingistä Tanskaan, Billundiin. Siellä meitä oli vastassa yksi Holstebron koulun opetta-jista, joka kuljetti meidät uudelle asunnolle, Holstebrohon. Kävimme myös uudella työpaikalla opet-tajan kanssa. Meillä oli viikonloppu aikaa tutustua paikkoihin ja maanantaina alkoi harjoittelu.

Asunto oli sisäoppilaitos, jossa opiskelijat asuivat. Asunto ei ollut kovin uusi, joten sen laatu ei ollut paras mahdollinen. Jouduttiin vaihtamaan huonetta kesken jakson homeongelman takia. Ensim-mäisessä huoneessa oli oma suihku ja vessa, mutta uudessa, puhtaammassa huoneessa ei ollut kumpaakaan, joten ne täytyi jakaa muiden opiskelijoiden kanssa. Keittiö oli myös yhteinen. Saatiin polkupyörät lainaan koko jaksolle ilmaiseksi koululta, mikä helpotti liikkumista paljon.

Työpaikalla työntekijät ottivat meidät hyvin vastaan ja asukkaille se oli myös mielenkiintoinen tilanne, kun tulimme Suomesta asti. Tanskassa lähihoitajat eivät saa tehdä niin laajasti ja moni-puolisesti hoitotyötä kuin Suomessa. Oikeastaan kaikki vastuu esim. haavanhoito jäi sairaanhoitajille. Monesti oli vain yksi sairaanhoitaja vuorossa, jonka piti huolehtia kolmen talon asukkaiden sairaan-hoidolliset asiat. Mielestäni Suomessa on laadukkaampaa hoitoa, vaikkei ole niin paljon aikaa asiakkaille.

Holstebro on kaupunkina todella kaunis, mutta iltaisin oli hieman tekemisen puutetta, koska kaupat sulkeutuivat jo puoli kuudelta illalla. Urheilumahdollisuuksia oli aika niukasti (ainakin mitä netistä löysin), koska joka paikkaan olisi pitänyt ostaa jäsenyys. Muihin kaupunkeihin olisi ollut kuitenkin helppo lähteä, koska Holstebrossa on juna-asema, josta junia kulki todella hyvin.

Saatiin avustusrahaa eRasmuksen kautta noin 1600 euroa, josta vuokraan meni aikalailla puolet. Lennot olivat todella halvat Finnairin kautta, johon sisältyi matkatavarat. Ruokaan meni aika paljon rahaa, koska Tanskassa oli paljon kalliimpaa kuin Suomessa. Jos tuli jotain ongelmia, pystyi vain kertomaan siitä työpaikalla tai ottaa yhteyttä vuokranantajaan, jotka sitten selvittivät sen.

Kokemuksena matka oli kyllä todella hyvä. Lähtisin ihan millon vaan uudelleen, mutta en kuitenkaan voisi kuvitella työskenteleväni Tanskassa tai kyseisessä kaupungissa. Suosittelen kaikille, joita vähänkään kiinnostaisi tietää millaista on työskennellä ulkomailla.

Tanskalaisten lähihoitajien Skills kilpailut

Holstebrossa oli valtavasti esillä erilaista taidetta jotka ympäröivät kaupunkia

 Työpaikan tilat olivat isoja, moderneja ja viihtyisiä.

Tässä sisäoppilaitos, jossa elettiin ja yritettiin pitää hauskaa kun oli vapaata. 

Työssäoppiminen Lauterschwanissa 16.3-27.4.2019

Raksapojat Lauterschwanissa

   Ensimmäisen viikon kuulumisia.

Maanantaina 18.3 Heräsimme pirteästi ensimmäiseen työpäivään, kun saimme aamupalan syötyä ja aamukahvit juotua, niin lähdimme ajamaan työmaata kohti. Työmaamme sijaitsee noin 4-5km päässä meidän asunnoltamme. Kun pääsimme työmaalle, aloitimme purkamaan kärrystä työkalut ja muut värkit pois. Ensimmäisenä meidän piti pystyttää iso teltta, johon pääsisimme sateensuojaan ja voisimme laittaa kahvinkeitto pisteen sinne. Parin tunnin teltan pystytyksen jälkeen aloitimme rakentamaan talon yläpuolelle tulevaa vajaa. Hirsikehikon pystytystä ei vielä voitu aloittaa, koska perustuksia ei oltu vielä tehty valmiiksi ja hirret saapuisivat vasta torstaina. Vaja alettiin rakentaa elementteinä, koska sen pystytys on siten helpompaa. Elementit saatiin nopeasti valmiiksi ja paikalleen. Teemme töitä päivässä 10 tuntia, jotta saamme perjantain vapaaksi. Näin meillä on enemmän aikaa kiertää Saksaa ympäri.

Kun saimme ensimmäisen viikon työt pakettiin, työnantajamme halusi viedä meidät viikonloppuna käymään Ranskassa syömässä sekä tutustumaan toisen maailmansodan aikaiseen bunkkeriin. Kun lähdimme ajamaan kohti Ranskaa, maisemat olivat mahtavat. Viinipeltoja silmän kantamattomiin sekä korkeita vuoria ja hienoja kyliä. Tunnin ajelun jälkeen pääsimme ensimmäiseen määränpäähän. Lähdimme kävelemään bunkkeria kohti ja siellä ostettiin liput sisään ja odoteltiin, että opastettu kierros alkaisi.

Bunkkerin käytävä

Reissun päätteeksi kävimme paikallisen kylän ravintolassa syömässä.

Hirsikehikon pystytys alkaa!

Hirsikehikon pystytys alkoi varhain maanantai aamuna. Ensimmäisen hirren pohjaan kirjoitimme asiakkaan toivomuksesta kaikkien nimikirjoitukset ja päivämäärän. Ensimmäisen päivän aikana saimme hirsikehikon pystytyksen hyvälle mallille. Alku viikko meni tasaisella tahdilla hirsikehikkoa pystyttäessä.

Viikonlopun aikana kävimme tutustumassa erittäin kauniiseen Moselin laaksoon joka sijaitsee 160km päässä majapaikastamme Erlenbachista.

Laakso on turistien suosimaa aluetta, jossa on paljon kapeita katuja, joissa on todella paljon erilaisia kauppoja ja kojuja. Laakson pohjalla kulkee iso kaunis joki, jossa kulkee paljon aluksia ja veneitä.

Kuulumisia Saksan maalta.

Kolmas viikko on ollut sateinen, mutta töitäkin on saatu tehtyä. Hirsikehikko on valmis ja kurkihirsi nostettu onnistuneesti paikalleen.

Torstaina vietimme harjakaisia talon takapihalla. Harjakaisissa oli paljon porukkaa, ja tarjoilukin oli kunnossa. Grillatun villisian ja perunoiden lisäksi pöytiä koristi paljon erilaisia juomia, jälkiruokia ja salaatteja.

Ruokailun lisäksi harjakaisissa oli ohjelmanumerona Norbertin ystävien tekemä laulu talotyömaasta. Kitaran säestyksellä koko harjakaisväki lauloi Norbertille laulun nuotion äärellä. Loppu illasta juteltiin nuotion ympärillä kunnes yö saapui saksanmaalle ja oli aika mennä nukkumaan.

  Toiseksi viimeistä viikkoa viedään

Viimeisen työviikon urakaksi jäi ikkunoiden ja karapuiden asennus. Maanantaina saimme leikattua kaikki ikkunoiden aukot auki ja karapuut asennettua. Samalla myös saimme laitettua vanerit kaikkiin ikkuna-aukkoihin. Tiistaina aloitimme aikaisin ikkunoiden valmistelemisen asennusta varten. Kun saimme ikkunat valmisteltua, aloitimme laittamaan ne paikalleen. Kaikki ikkunat saatiin pitkän uurastuksen jälkeen asennettua paikalleen.

Tämän reissun työt olivat tältä erään tässä. Nyt alkaa sitten kauan odotettu loma!

Kävimme myös lauantaina Karlsruhessa joka on noin 50km päästä meidän kämpältä. Sielä asuu noin 330 tuhatta ihmistä ja asutus on kasvanut linnan ympärille.

Linnan sisäpihalta avautuu upea ja laaja puistoalue.

Neljännellä viikolla aloitimme tekemään vesikattoa. Ensimmäiset pari päivää meni kattovasojen naulaamiseen ja asentamiseen. Kun saimme kattovasat kohdilleen, aloitimme asentamaan tuulensuojalevyä niskojen päälle. Levyt olivat erittäin hauraita ja helposti särkyviä, joten katolla piti olla erittäin varovainen. Levyt koko katon alalta olivat parissa päivässä paikoillaan. Levyjen jälkeen kattoon asennettiin tuulensuojakangas harjalta alaspäin aina katon alareunalle asti. Kangas oli vaikea asentaa tuulisen ja sateisen sään vuoksi, mutta loppujen lopuksi se saatiin paikalleen.

Norbert antoi sivuprojektiksi varastorakennuksen tiilikatteen asennuksen

Viimeinen viikko käyntiin!

Näin starttas meidän viimeinen viikko saksan maalla. Maanantaina emme oikeastaan tehnyt mitään erityistä. Tiistaina kävimme Mercedes- Benzin tehtaalla Karlsruhen kaupungissa. Saimme opastetun kierroksen tehtaaseen, joka kesti noin puolisentoista tuntia.

Perjantaina kävimme katsomassa Mercedes-Benzin museota, joka sijaitsee Stuttgartissa. Museon pääsy lippu maksoi 10 euroa ja opiskelija alennuksella pääsi 5 eurolla sisään. Rakennuksessa on 8 kerrosta ja se sijaitsee noin 53 000 neliömetrin tontilla. Museon rakentaminen aloitettiin vuonna 2003 ja se avattiin yleisölle vuonna 2006. Lauantai koitti ja se tarkoitti sitä, että oli aika lähteä kotia päin. Kamat kasaan ja nokka kohti Frankfurtin lentokenttää. Lähdimme ajamaan aikaisin aamusta, että varmasti keretään ja löydetään oikea portti. Lennon lähtöaika oli 11.45 ja olimme kentällä noin kymmeneltä, niin jäi hyvin aikaa vielä seikkailla kauppoja ympäri. Oulussa oltiin perillä 17.20 aikoihin ja siitä kamat mukaan ja kotia.

Maatalousalan työssäoppiminen Unkarissa, Zircissä 1.4.-10.5.2019, Emilia Kämäräinen

Jo heti opintojeni alkaessa, kuultuani mahdollisuudesta lähteä työharjoitteluun ulkomaille, tiesin

että haluan käyttää tilaisuuden hyväksi. Odotus palkittiin ja 31.3. illalla lähti linja-auto kohti

Helsinki-Vantaan lentokenttää. Yksin, hieman jännittynein, mutta silti luottavaisin tuntein

lähdin matkaan. Tiedossani oli vain kaupungin nimi, sekä tieto siitä että menen suorittamaan 

maatalousharjoitteluni kahdessa jaksossa. 

1.4. Maanantaina saavuin Budapestin lentokentälle, josta matka jatkui taas määränpäähäni 

Zirciin. Vastassa oli joukko opettajia jotka tutustuttivat minut paikkaa. Ensimmäiset päivät 

täällä meni tutustuessa opiskelija-asuntolaan sekä viereiseen maatalouskouluun ja sen muihin 

tiloihin. 

 Paikallinen maatalouskoulu Zircissä

3.4. Työni alkoivat ensimmäisellä harjoittelupaikallani Szépalmassa. Paikka oli iso hevostila, 

kokonaisuudessaan se koostui mm. tunnetusta hotellista sekä kolmesta hevostallista joista yksi 

kuului eläintenpelastusyhtiölle, Gut Aiderbichlle. Itse pääsin tekemään töitä juuri kyseiselle yhtiölle. 

Työnkuvaani kuului päivittäiset rutiinityöt pelastettujen hevosten, vuohien ja lampaiden kanssa. 

Pelastettuja vuohia

.. ja hevosia

Tykkäsin todella paljon työskennellä täällä, rutiinityöt oppi nopeasti ja ajan kanssa sain 

myös  enemmän vastuuta. Kielen kanssa ei ollut mitään ongelmaa, työntekijät puhuivat 

melko sujuvasti englantia. Kolmen ruokalajin lounas hotelli-ravintolassa kruunasi paikan.

Szépalma

19.4.-22.4. Eräs tutustumani unkarilainen kutsui minut pääsiäiseksi kotiinsa. Vietin 

viikonlopun hänen perheensä luona. Kiertelimme katselemassa lähialueen nähtävyyksiä, 

lähinnä Unkarin suurinta järveä, Balatonia.

 Balaton

23.4. Työni alkoivat toisessa harjoittelupaikassani Veszpremissä n. 500-600 lehmän 

lypsykarjatilalla. Tila oli edellisen vastakohta. Työpäivät olivat vaihtelevia, joinakin päivinä 

pääsin auttamaan lehmien lypsyssä, toisena päivänä esimerkiksi tutustumaan vasikoiden 

hoitoon. Asenne työntekoon oli paljon rennompi mihin olin Suomessa tottunut.

Viimeisellä viikolla pääsin vielä tutustumaan toiseen kouluun Várpalotassa. Mm. pääsin 

seuraamaan koulua päättävien päätösjuhlaa sekä tutustumaan koulun samanikäisiin oppilaisiin. 

10.5 lähti lentoni takaisin kotiin.

Thury- linna, Várpalota

Kaiken kaikkiaan matka meni hyvin. Vältyin suuremmilta väärinymmärryksiltä ja 

kommelluksilta. Kielen kanssa ei juuri ollut ongelmia, suurimman osan kanssa pystyin 

kommunikoimaan englanniksi, jos taito ei riittänyt, oli kääntäjä ja elekieli apuna.

Matka oli ehdottomasti kokemisen arvoinen. Jakso ei pelkästään opettanut ammatillisesti vaan 

se myös kasvatti ihmisenä. Uusien kokemusten lisäksi opin vastuuta, itsenäisyyttä, sain lisää 

itsevarmuutta ja rohkeutta. Matka oli todellakin silmiä avaava, suosittelen lähtemään ulkomaille 

harjoitteluun. Uskaltaisin sanoa, että harjoittelu ulkomailla antaa paljon enemmän kuin kotimaassa!