Lähtöpäivä tiistaina Linnean, lähihoitajaopiskelijan, kanssa 24.5. 2022. Junamatka Helsinki - Vantaan lentoasemalle ja yöpyminen Scandic-lentokenttähotellissa. Mukava oli lähteä matkaan, vaikka vähän harmitti jättää Suomen hennon vihreä kevät - vihdoinkin luonto alkoi vihertämään ja lämpötilat jopa kesäisissä lukemissa myös meillä Suomessa.
Aamulla 25.5. aikainen herätys hotellissa, aamupala ja lentokentälle lähtöselvityksiin. Lähtöselvitykset olivat muuttuneet todellakin itsepalvelu-periaatteella toteutuviksi. Uutta oli ainakin minulle myös koneen ruumaan menevien matkatavaroiden toimitus omatoimisesti itsepalvelupisteellä.
Ennen puoltapäivää Espanjan aikaa laskeuduimme Alicanten kentälle. Meni pikkuinen tovi, ennen kuin kohtasimme yhteyshenkilömme Juan Formigosin. Lentoaseman pääsisäänkäynti oli vähän hakusessa. Juanin kyydissä saavuimme sitten Linnean ja minun majapaikoille - opiskelija majoittui Marian kotiin ja minä hotelliin (Estudiotel Alicante). Minulle sattui hyvä tilaisuus - vähän sattumaltakin - heti tutustua myös Mariaan, joka on ammatiltaan espanjan kielen opettaja.
Koska päiväunet eivät ottaneet tullakseen, lähdin kartta apunani tutustumaan Alicanten rantaan. Löysin lounasruokapaikan, mutta ateriointi tapahtui vähän viluisissa merkeissä, sillä tuuli puhalsi melko kylmästi Välimereltä. Takki olisi pitänyt olla mukana.
Illalla tapasimme opiskelijan kanssa puistokahvilassa Juanin lisäksi ranskalaisia opiskelijoita, jotka olivat tämän saman hankkeen puitteissa ulkomaan vaihdossa ja töissä vanhusten palvelutaloja vastaavissa keskuksissa. Kyselin heidän opinnoistaan ja koulutuksestaan. Tutkinto, jota he suorittavat, muistutti joiltain osin meidän lähihoitajatutkintoa (= hoitajia, mutta eivät sairaanhoitajia). Kävimme läpi myös huomispäivän ohjelmaa.
Hotellini Estudiotel Alicante, Linnea on perhemajoituksessa ja hänen asuntonsa on miltei toisella puolen katua.
Torstai 26.5. alkoi aamukahveilla Juanin purjehdusklubin tiloissa. Emme menneetkään tutustumaan opiskelijan tulevaan työpaikkaan, vaan vietimme päivän koulussa (IES Leonardo da Vinci) jossa Juan on apulaisrehtorina tai vastaavana. Osallistuimme kahdelle englannin tunnille. Ensimmäisen tunnin opiskelijat olivat automekaanikoiksi opiskelevia, useammasta maasta tulleita miespuolisia opiskelijoita. Koulu on hyvin kansainvälinen, 41 eri maasta tulleita opiskelijoita opiskelee siellä. Koulu on aika massiivinen: n. 1800 opiskelijaa ja n. 180 opettajaa. Automekaanikkojen lisäksi koulussa voi opiskella mm. jonkin tason ambulanssihoitajaksi tai hammashygienistiksi. Minulle ei ole muodostunut oikein selvää kuvaa espanjalaisesta koulutusjärjestelmästä. Juan kutsuu koulua high school -nimellä, mutta minkä tasoista opetusta siellä tarjotaan, jää epäselväksi. Ammatillisessa koulussa näyttää olevan level- eli tasojärjestelmä. Mitä ylemmälle tasolle opiskelija suoriutuu opinnoissaan, sitä vaativamman tasoisen kompetenssin hän saa - näin olen ymmärtänyt.
Hyvin eläväisiä opiskelijoita! Oppitunti muodostui lähinnä esittelykierroksesta. Jokainen sai kertoa itsestään. Me Linnean kanssa kerroimme asioita lähinnä Suomesta, Linnea näytti mm. nykyisen pääministerimme kuvan läppäristä. Opiskelijoita ihmetytti, miten meillä voi olla noin nuori pääministeri - ja vielä nainen. Toisella oppitunnilla olimme ulkona isojen fiikusten alla varjossa. Oppilaat olivat eri tavoin koulunsa kesken jättäneitä, joilla toki oli monia haaveita tulevan ammattinsa suhteen. Luokka muistutti mielestäni meidän koulutussysteemimme Valma-opetusryhmiä.
Näkymä yhdeltä kantilta koulusta, joka on melkoinen rakennuskompleksi.
Poistuessamme koululta olimme myös ensimmäistä kertaa ratikan kyydissä. Julkisissa kulkuneuvoissa näyttää olevan maskipakko, joten seuraavalla kerralla pitää muistaa maskit mukaan.
Perjantai 27.5. alkoi opiskelijan ttk-jakson sopimusten uusimisella. Siinä riitti melkoisesti touhua ja sittenkin meni väärin. Sovimme Juanin kanssa, että tehdään ne uusiksi hänen toimistollaan. Muuten päivä alkoi tutustumisella hyvin pieneen päiväkotiin, jossa oli yksi hoitaja ja hänellä 15 hoitolasta. Tosin kaikki lapset eivät olleet yhtä aikaa hoidossa. Lasten keski-ikä näytti olevan n. kolme vuotta. Hoitopaikka oli yksityinen ja 'hyvin joustava' lasten hoitoajoissa ja muissakin toiminnoissaan. Mielestäni edes yksi apukäsi olisi ollut paikallaan, mutta hoitaja teki työtään varmasti sydämellään. Tosin
hänen äänenkäyttönsä oli melkoisen kovaa, mutta kovaäänisiä nämä espanjalaiset
tuntuvat muutenkin olevan.
Seuraava kohde oli Juanin koulu, jossa osallistuimme opintotoimiston sihteerin synttäreille. Tarjolla oli itse leivottua porkkanapiirakkaa. Sitten suuntasimme päivällisille, jonne Juan oli koonnut Erasmus-hankkeessa olevia opettajia. Minun ja opiskelijan lisäksi ulkomaalaisia opettajia oli mm. Ranskasta. Söimme todella tuhdin kalapaella-annoksen. Keskustelu pyöri lähinnä kulinaarisissa teemoissa. Otimme myös ryhmäkuvia Erasmus-opettajista ja opiskelijoista. Juan lupasi lähettää niitä sitten meille kaikille. Ruokailu kesti hyvän tovin, ja ajankäyttö on kyllä ihan toisenlaista kuin meillä Suomessa: vähän joka asiassa ollaan myöhässä. Aikataulut eivät tahdo pitää - mutta maassa maan tavalla. Juanin koulussa tutustuimme vielä ns. ambulanssiluokkaan. Kuvia päiväkodin sisätiloista (leikkinurkkauksia, nukkumatila ja pienen pieni ulkoilutila) sekä koulun ensihoito- eli ambulanssiluokka (jäljitelmä ambulanssin sisätilasta):
Lauantain 28.5. ohjelman kanssa oli vähän säätöä, mutta arkeologinen museo oli päivän kohteena: Museossa oli vaihtuvana näyttelynä antiikin Rooman gladiaattorit. Esineistöä oli tullut etupäässä Italian museoista, mutta myös erilaisia multimediaesityksiä oli myös mahdollisuus nähdä. Todella vaikuttava näyttely. Aitouden tunnetta oli saatu myös ääniefekteillä, miten gladiaattorit henkensä edestä taistelivat milloin toisiaan, milloin villieläimiä vastaan - ja yleisö metelöi. Pysyvä näyttely sisälsi Espanjan historian aikakerrostumia kivikaudelta, ibeerien ajalta, roomalaisajalta ja keskiajalta. Minulle on myös selvinnyt Alicante-sanan etymologia: roomalaiset kutsuivat paikkaa Lucentum- nimellä eli valon kaupunki (lux = valo). Sitten sana on vääntynyt espanjalaisittain Alicanteksi. Tein pienen ostoksen museokaupasta: pienen savisen öljylampun, jollaisia olen nähnyt paljon antiikkia koskevassa kuvamateriaalissa. Olen aina pohtinut, millä periaatteella tuo lamppu toimii, mutta oliiviöljyä siihen tarvitaan. Aion sitten kotona kokeilla sitä. Museossa ei saanut kuvata, joten yhtään kuvaa en uskaltanut ottaa, paitsi kadun varrelta näyttelyä koskevan mainoksen. Kuva myös mainitsemastani öljylampusta.
Sunnuntain 29.5. kohteena kukkulan huipulla sijaitseva linnoitus Castillo Santa Barbara. Lähdimme aamupäivällä kävelemään linnoitusta kohden melkoisessa auringon paahteessa. Yllättävää kyllä, linnoitukseen ei tarvinnut juurikaan kiivetä, vaan hissin avulla pääsimme melko vaivattomasti linnoitusalueelle. Puolustustarkoitukseen useammassa otteessa rakennettu linna on peräisin 800-luvulta arabien ajalta. 1200-luvulla linnoitus on siirtynyt espanjalaisten haltuun, välillä ranskalaisetkin ovat sitä hallinneet, mutta 1800-luvun jälkeen linnan strateginen merkitys väheni. Espanjan sisällissodan aikana vuosina 1936-1939 linnoitus toimi tasavaltalaisvankien keskitysleirinä. Linna kunnostettiin matkailunähtävyydeksi vuonna 1963. Vuosisatojen aikana linnoituksessa on sotatointen ohella toiminut niin leipomo kuin sairaalakin, onpa siellä ollut kotieläimiäkin. Alicanten alueella on myös useampia muitakin linnoitusraunioita, aivan keskustan tuntumassa, härkätaistelualueen vieressä näyttää olevan melko pahoin rapistuneita linnaraunioita. Alicante näyttää siis olleen strategisesti tärkeä kohde.
Alicantessa lienee ollut Välimerellä jo antiikin aikana seilaaville laivoille sopiva luonnonsatama, saattaapa siellä jo käväisseen foinikialaiset ja karthagolaisetkin.
Iltapäivällä kävin itse vielä ratikkamatkalla englantilaisten suosimassa Benidormissa. Ratikat ovat sunnuntaisin ilmaisia kaikilla vyöhykkeillä, joten päätin samalla ottaa selvää myös Alicanten ratikkalinjoista. Yhdellä linjalla olimme opiskelijan kanssa jo kulkeneetkin, mutta halusin saada vielä kokonaiskuvan linjoista, pysäkeistä ja ratikanvaihtopaikoista. Yhdensuuntainen matka Benidormiin kesti puolitoista tuntia kaikkine pysähdyksineen. Ja sama tietysti paluumatkalla. Benidorm oli mielestäni rakentunut pelkästään vain turismille - sellaisen kuvan siitä sai. Korkeat kerrostalot olivat tyypillisiä sen kaupunkikuvalle. Pari kuvaa Castillo-linnoituksesta:
Maanantaiaamu 30.5. aloitettiin kahveilla purjehdusklubilla. Sen jälkeen suuntasimme kulkumme päiväkotiin, Gran Viaan joka on toinen 'sivupiste' Linnean työssäoppimispaikasta. Päiväkodissa oli alle kolmivuotiaita lapsia, jotka olivat iän mukaisesti eri ryhmissä. Pienimpien lasten ryhmä muistutti entisaikaista lastenseimeä, joka oli käytössä meillä Suomessa aina 1970-luvulle asti. Mielenkiintoisia olivat projektit, joita järjestettiin jonkin teeman puitteissa kaikissa ryhmissä - ikätaso huomioiden. Tuotokset olivat tosi hienoja: oli esihistoriallista teemaa, luontoteemaa yms. Taidetta oli tehty luolaihmisen tavoin - niin että pieninkin pystyi osallistumaan: kädenjälkiä suurelle seinään kiinnitetylle paperille. Mikä oli minulle ihan uutta: myös vanhemmille oli 'kotitehtäviä'. Hekin olivat saneet väritystehtäviä kotona väritettäväksi, liittyen siis esihistoriaan. Tässä on hyvä vinkki meidänkin päiväkoteihin päiväkodin ja koulun yhteistyömuotojen kehittämiseksi.
Tulimme keskustaan ratikkalinjalla, jolla opiskelija pääsee helposti kulkemaan asunnon ja työpaikan väliä. Iltaohjelma oli koko päivän huippu: sain Juanilta osoitteen ja yhteyshenkilön (Puri Frances) nimen, ja niin suunnistin vielä klo 18 jälkeen kouluun IES Fransisco Figueras Pacheco, jossa opiskelee suunnilleen meidän lähihoitajakoulutusta (=lasten ja nuorten kasvatuksen ja hoidon osaamisala) vastaavia opiskelijoita. He siis valmistuttuaan työllistyvät päiväkoteihin lastenhoitajiksi. Yhteisen kielen puute vähän vaivasi, mutta nyt sain melko hyvän kuvan espanjalaisesta koulutusrakenteesta. Sain mukaan myös infoa monisteiden muodossa. Yhtäläisyyksiä meidän ammatillisen koulutuksen systeemiin oli, kun vertailimme lasten ja nuorten osaamisalan opetussisältöjä heidän vastaavanlaiseen koulutusohjelmaan, mutta oli myös eroavaisuuksia. Yhteystietoja jaettiin myös sekä tietysti myös otettiin valokuvia Erasmus-hankettakin varten:
Viimeisenä päivänä 31.5. opiskelijan ollessa työpaikallaan päätin käydä vielä tutustumassa kaupungin historiaan ja toiseen linnoitukseen nimeltä Castillo De San Fernando. Linnoitus ei ollutkaan mikään raunio, miltä se oli näyttänyt Castillo Santa Barbaralta käsin. Aurinko paahtoi niin tukahduttavan kuumasti, että portaiden kiipeäminen alkoi ottaa todella voimille. Otin kuitenkin kuvan linnoituksesta, joka oli niinkin 'uusi' kuin 1800-luvulta:
Tiistai-illalla sitten oli loppuyhteenvedon aika. Kokoonnuimme vielä Juanin, hänen perheensä ja opiskelijan kanssa yhteisen pöydän ääreen, Tarkistimme vielä hankkeeseen liittyviä dokumentteja ja allekirjoitin vielä - ehkä kolmannen kerran - opiskelija työpaikalla tapahtuvan oppimisen sopimukset.
Itselleni on tärkeää nähdä, miten muissa - lähinnä Euroopan maissa - ammatillista koulutusta järjestetään. Ja tietysti myös päivähoito kiinnostaa. En lakkaa ihmettelemästä täällä lapsiryhmien suurta kokoa hoitohenkilökuntaan nähden. Olen nimittäin aikaisemminkin, toisen hankkeen yhteydessä, päässyt tutustumaan nimenomaan espanjalaiseen päivähoitoon. Yksityinen päivähoito on varsin yleistä täällä. Juan kertoi, että varsinkin köyhillä perheillä on vaikeuksia saada päivähoitopaikkaa lapsilleen. Yhteiskunta kyllä maksaa osan päivähoidosta, mutta ei kaikkea. Sen vuoksi vähävaraisten perheiden tilanne ei ole ollenkaan hyvä.
Myös kulttuuri ja etenkin historia ovat minun intohimojani. Kielitaitokin on tärkeä.
Opiskelijani Alicanten matka on vielä aluillaan. Uskon, että hän selviää täällä oikein hyvin. Tärkeää on myös verkostoituminen muiden samaa ikäluokkaa olevien kanssa. Kielitaito on aivan ehdottoman tärkeää, ja englannin lisäksi kohdemaan kieltä on hyvä osata myös ainakin vähän. Toiseen kulttuuriin tutustuminen, monikulttuurinen yhteistyö ovat todella tärkeitä myös lähihoitajan työssä - voi sanoa, että aina vain tärkeämpää. Suosittelen ulkomaan vaihtoja niin opiskelijoille kuin opettajillekin.
Keskiviikko 1.6. kotiinpaluun merkeissä: lento Alicantesta Helsinkiin, junalla Helsingistä Ylivieskaan ja kotiin Kalajoelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti