Auto- ja logistiikkaoppilaiden vaihto Saksaan 8.5.-22.5.2022
Viikko 2
Maanantai 16.5.2022
Aamu valkeni aurinkoisena Münchenissä, ja lähdimme herättyämme kohti aamupalaa. Münchenin hotellissa on ollut kyllä koko reissun monipuolisin aamupala. Muualla aamupalaksi on ollut suurilta osin vain kahvia ja vaaleaa leipää. Kenties saksalainen juttu? 😁
Lähdimme aikaisin aamusta matkaan, koska ensimmäinen tehdaskierros oli varattu jo yhdeksältä aamulla. Kiersimme tehdasta siis kahdessa eri porukassa, koska meitä oli niin paljon mukana. Kierros sijoittui Audi A2 ja A4 mallien linjastoillle. En tiedä oliko kierrättäjällä kiire vai mikä oli homman nimi, mutta kierroksesta ei kyllä jäänyt paljon käteen. Kierrättäjä puhui hirveän nopeasti ja epäselvästi, ja painettiin kauheaa kyytiä tehdaslinjaston viertä menemään. Itse vaan oikeastaan katselin linjaston toimintaa, koska molempiin olisi ollut mahdoton keskittyä. Oli kyllä hienoa nähdä ammattilaisia työssään. Hommat hoituivat tosi nopeasti jokaiselta kenen töitä sai seurata, ja auton osan valmistuttua seuraavaa autoa pukkasi jo tilalle.
Tehdaskierroksen jälkeen kävimme Audin museossa, joka sijaitsi viereisessä rakennuksessa. Rakennus oli monikerroksinen ja näyttely oli hyvin aseteltu, sillä vanhimmat kulkineet sijaitsivat ylimmässä kerroksessa, ja siitä alaspäin mentii aina uudempiin ja uudempiin autoihin. Esillä oli taas monia autoja ja moottoripyöriä, joita en koskaan ollut nähnyt. Päällimmäisenä jäi kuitenkin mieleen Hannu Mikkolan vanha ralliauto, joka oli jo tehtaalle saavuttaessa vastassa pihalla vitriinissä.
Paluumatkalla pysähdyimme paikallisessa ostoskeskuksessa tekemässä viimeisiä tuliaisostoksia, ja syömässä jotain. Tämän jälkeen lähdimme oppilaiden toiveesta käymään Dachaun keskitysleirillä, joka sijaitsee noin 30km Münchenistä pohjoiseen. Dachaussa vierailun jälkeen allekirjoittaneella oli aika tyhjä olo. Paikka huokui synkkää historiaansa, ja vaikka vierailu oli omalla tavallaan vaikuttava jäi kuitenkin päällimmäiseksi ahdistunut ja surullinen olo.
Ilalla saimme taas seurata Leijonien peliä, ja kummastuttaa kanssa olevia ihmisiä hotellin aulassa kun riemuitsimme Leijonien voittoisasta pelistä.
 |
| Kuvia Audin tehtaan rakennuksista ja Hannu Mikkolan vanha ralliauto. |
 |
| Kuvia Audin museosta |
 |
| Välibreikki ostoskeskuksessa, Dachaun portti ja jälleen kisakatsomo. |
 |
| Kisakatsomo hotellin aulassa Kuva: Mika Lukkarinen |
Tiistai 17.5.2022
Tiistaina meidän oli aika jättää München taaksemme, ja lähdimme ajelemaan kohti Olpea. Päivän ensimmäinen päämäärä oli kuitenkin Mercedez-Benz museo Stuttgartissa. Matkaa Münchenista Stuttgartiin oli noin 250km, mutta se meni lopulta aika joutuisasti kun oli saanut syödä hyvän aamupalan ja maisematkin vaihtuivat mielekkäämpiin jatkuvien peltojen ja tasamaan jälkeen.
Mersun museossa oli laaja skaala mersuja eri vuosikymmenitä. Pidin siitä, että autot oli jaoteltu ”aihealueittain”. Esimerkiksi työautot, henkilönkuljetus autot ja ”julkkis”autot olivat erillisillä osastoillaan. Museon kohokohta olivat kyllä kolme F1 autoa, jotka ovat olleet Häkkisen, Rosbergin ja Hamiltonin ajettavina.
Museovierailun jälkeen matka jatkui kohti Olpea ja loppuilta menikin sitten bussissa istuessa. Loppumatkan hostelli oli tosi pienessä kylässä, ja tie sinne oli mutkainen. Saavuimme perille hyvin myöhään ja hostellille oli aika haastavaa löytää pimeän aikaan, mutta löysimme jonkun aikaa etsittyämme perille. Meitä vastassa oli hostellin omistaja, ja opettaja joka toimisi oppaanamme loppureissun ajan. Saimme syödä vähän iltapalaa, ja pääsimme sitten nukkumaan. Osa meistä lähti vielä iltapalan jälkeen noin 15min ajomatkan päähän toiselle hotellille, koska hostellissa jonne saavuimme ei ollut tarpeeksi huoneita meille kaikille.
 |
| Kuvia matkalta Stuttgarttiin. |
.jpeg)
.jpeg)
.jpeg)
 |
| Tutustuminen Mersun museoon. Kuva: Mika Lukkarinen |
Keskiviikko 18.5.2022
Tänään pääsimme taas vierailemaan koululla. Tällä kertaa kyseessä oli yksi Olpen ammattikouluista, sillä koululla on 3 eri toimipaikkaa Olpen alueella. Kävimme tutustumassa kahteen koulurakennukseen, joissa toisessa oli sosiaalialojen opiskelijoita ja toisessa käsityöaloja, kuten puusepät ja metallityöntekijät. Oli todella mukavaa kun koulu oli järjestänyt meillekkin tekemistä vierailun ajaksi, eikä meidän tarvinnut vain katsoa ja kuunnella. Saimme ensin koulun oppilaan avustuksella tehdä itsellemme nimikyltit, joihin teimme ensin itse QR-koodit ja niiden taakse saimme kirjoittaa tietoa itsestämme. Tämän jälkeen opettaja tulosti nimikyltit meille laserleikkaajalla. Opettaja oli myös 3D-tulostanut puhelintelineitä, ja halukkaat saivat ottaa niitä itselleen.
.jpeg) |
| Paikallinen opettaja näytti meille eri koneiden käyttöä. Kuva: Mika Lukkarinen |
.jpeg) |
| Nimikylttien tekoa paikallisten oppilaiden kanssa. Kuva: Mika Lukkarinen |
.jpeg)
Koulukierrosten jälkeen kävimme tutustumassa pikaisesti Attendornin kaupunkiin, jossa jälkimmäinen koulurakennusista sijaitsi. Kaupungilla kiertelyn jälkeen lähdimme käymään kuuluisalla näköalapaikalla, (Aussichtsplattform Biggeblick), josta näkee hyvin Biggesee järven ja osan Attendornin kaupungista. Näköalapaikalle oli aika jyrkkä mäki kiivettävänä, mutta kyllähän se suomalaisella sisulla lopulta kiivettiin ylös. Näköalat olivat kyllä kiipeämisen arvoiset, sillä näköalatasanteelta näkyi kyllä hyvin järvelle ja laaksoon. Kävimme vielä illastamassa näköalapaikalta lähdettyämme paikallisessa ravintolassa, jonka jälkeen palasimme takaisin hotelille.
.jpeg)
.jpeg)
.jpeg)
Torstai 19.5.2022
Torstaina meillä oli suunnitelmana käydä vielä yhdellä ammattikoululla, joka oli viimeinen näistä kolmesta Olpen ammattikoulusta. Oppaamme oli kuitenkin järjestänyt meille tutustumisen paikallisen yrityksen tehtaalla ennen koululle menemistä. Mennekes on yksi alansa johtavia yrityksiä, joka valmistaa muun muassa erilaisia sähköpistokkeita ja sähköautojen latausasemia. Kävimme tutustumassa sen Kirchundemissa sijaitsevalla tehtaalla ja varastolla. Tällä tehtaalla oltiin keskitytty lähinnä sähköpistokkeiden muoviosien valmistamiseen.
.jpeg) |
| Mennekesin tuotteita |
Tehdasvierailun jälkeen lähdimme kohti Lennestadia ja viimeistä kouluvierailua. Koululla oli ainakin metalli-, auto- ja sähköpuoli. Mielenkiintoisinta koululla oli, kun saimme itse tehdä sähköiset nopat. Jokaiselle oli sähköluokassa valmiina pöydällä tarviikkeet, ohjeet ja oppilaat kävivät tarvittaessa auttamassa teossa. En ollut itse koskaan juottanut, joten tuli opeteltua hyödyllinen taitokin samalla!
.jpeg) |
| Kuuntelemassa opettajan työohjeita. Kuva: Mika Lukkarinen |
 |
| Sähkönoppa puolivälissä. |
.jpeg) |
| Opettajatkin pääsivät juotoshommiin. Kuva:Mika Lukkarinen |
Kouluvierailun loputtua oppaamme ohjasi meidät paikalliselle näköalatornilla katselemaan maisemia ja päätimme sen jälkeen vielä lähteä Atta Cavelle, jonne halukkaat saivat lähteä tutustumaan. Atta Cave on tippukiviluola Attendornissa, ja se on suurin tippukiviluola koko Saksassa. Luolassa oli noin 9 astetta lämmintä, ja kierros oli noin kilometrin mittainen, vaikka luola oli oppaan mukaan itsessään noin 7km laajuinen kokonaisuus. Luolassa ei saanut ottaa valokuvia, mutta siitä voi lukea lisää täältä.
.jpeg) |
| Näkymät näköalatasanteelta. |
.jpeg) |
| Matkaporukka Olpen hotellin edessä. Kuva: Mika Lukkarinen |
Perjantai 20.5.2022
Tänään meidän oli aika lähteä ajamaan kohti Lyypekkiä, koska seuraavana yönä laiva kohti Helsinkiä lähtisi. Ajokilometrejä päivälle tuli yli 450km, joten saimme vielä hetken nauttia autossa istumisesta.
Meille oli varattu bussikierros Hampurin satamassa, joka on Saksan suurin ja Euroopan yksi suurimmista satamista. Kierros kesti noin 2h, ja sen toteutti erillinen firma omalla bussillaan, ja opas kertoi satamasta samalla kun kiersimme sitä ympäri. Vierailimme kolmella eri satama alueella, ja pääsimme seuraamaan muun muassa konttien lastausta laivaan hyvin läheltä. Hampurin satama toimii viittä päivää vuodessa lukuunottamatta kellon ympäri joka viikonpäivä. Satamassa käy päivittäin noin 4000 rekkaa, ja sen alueella oli noin 8000 rahtikonttia. Tavaraa konteissa liikkuu sataman läpi noin 133,5 miljoonan kappaleen määrän vuodessa.
.jpeg)
.jpeg)
Lauantai 21.5.2022
Aamulla herätessä moni oli ihmetellyt, miten tasaista kyyti laivalla oli. Syyhän selvisi kun suunnattin kohti aamiaista ja ihmeteltiin miksi oltiin vielä satamassa, vaikka laivan piti lähteä klo 3.00 aamuyöstä kohti suomea. Myöhemmin kuulimme, että sataman lastaajilla oli meneillä "lakko" ja he tekivät työt normaalia paljon hitaammin. Laiva pääsi kuitenkin lähtemään klo 12 aikoihin lauantaina, mutta oltiin jo valmiiksi 9h jäljessä alkuperäisestä aikataulusta.
.jpeg) |
| Uimaranta Travemündessa. |
Laivalla oli paljon suomalaisia rekkamiehiä, ja kun oppilaat olivat jutelleet yhden rekkamiehen kanssa hän oli innostunut suuresti kun kuuli, että mukana oli logistiikan opiskelijoita. Hän halusikin käydä kierrättämässä halukkaat rekkamiesten messissä eli vain rekkamiehille varatussa yksityisessä oleskelutilassa. Hän kertoi meille omia kokemuksiaan alalta, ja antoi meille neuvoja tulevaisuutta varten. Tärkeimpänä neuvona: kysyvä ei tieltä eksy.
Laivalla meillä ei ollut erillistä ohjelmaa, joten aika meni oikeastaan hengaillessa. Kävin ainakin itse tekemässä taxfreessä viimeiset tuliaisostokset, tein kouluhommia ja katsottiin sitten porukalla urheilua telkkarista. Matkaan kuului myös kolme ruokailua laivalla, joten nälkäkään ei päässyt yllättämään.
.jpeg)
.jpeg)
Sunnuntai 22.5.2022
Sunnuntaina saatiin tieto, että laiva tulisi onneksi paljon aikaisemmin satamaan kuin lauantai aamuna luultiin. Suomeen tuloaika oli aikastunut ainakin neljä tuntia, ja arvioitu saapumisaika oli noin klo 15.30. Onneksi laivalla saatiin aamiaisen lisäksi vielä hyvityksenä yksi brunssi aikataulun myöhästymisestä, joten nälkäkiukkukaan ei päässyt yllättämään.
.jpeg) |
| Kannella kerkesi käydä räpsimässä vielä viimeisiä kuvia. |
Laiva saapui satamaan hyvin arvioituna saapumisaikana noin klo 15.45, ja pääsimme autokannelle odottelemaan laivasta poistumista. Oli kyllä mukava nähdä, ja tuntea olevansa kotimaan maaperällä kun bussi ajoi laivasta pois.
 |
| Päästiin takaisin Suomen maaperälle. Matka Helsingistä Nivalaan kyllä kului tosi joutuin. Pysähdyttiin pitämään kaksi taukoa matkalla. Ensimmäinen Hollolassa ja toinen Hirvaskankaalla. Saavuttiin Nivalaan noin klo 22.30, ja tavarat linkusta kerättyäni lähdin itse ajelemaan kohti Haapavettä. Oli kyllä mahtava kokemus koko reissu enkä kadu mukaan lähtemistä yhtään. Vaikka reissu oli myös raskas monien pitkien siirtymien ja tiukan aikataulun takia siitä jäi kyllä käteen paljon mahtavia muistoja, ja monta hyvää kaveria! :) Lopuksi haluan kiittää vielä meidän huippua reissuporukkaa, parhaita reissuopeja ja meijän parhaita kuskeja, jotka teki kyllä suurimman työn. -Noora R |
