Bilbaon reissu 3.2-28.2.2020
Junalla
matkustettiin ensin Helsinkiin Tikkurilaan ja sieltä lentokentälle lähijunalla.
Lentokentällä teimme perus toimenpiteet (turvatarkastus ja laukun vieminen).
Ensimmäinen lento oli Pariisiin ja sieltä sitten Bilbaoon. Matkat menivät hyvin
ja lentokentällä Susana odotti meitä ja vei meidät “kotiin”.
Ensi
vaikutelma kodistamme oli että “ompa mummolamainen ja tuoksu ei ollut yhtään
kodikas.” Nopeasti siitä kuitenkin tuli koti ja asetuttiin todella nopeasti.
Ensimmäisenä päivänä Susana halusi viedä meidät kaupungille ja käytiin
katsomassa missä tuleva työpaikka olisi. Kaikki meni hyvin, ei oikein uskonut,
että on niinkin kaukana kotoa.
Ensimmäinen työpäivä
tuntui olevan hirveää sähellystä ja uuden kokemuksen haalimista. Työpäivän
jälkeen oltiin järkyttyneitä mitä olemme nähneet ja kokeneet: lasten kohtelu ja
kuri, kielimuuri. Ensimmäisen viikon jälkeen oltiin todella väsyneitä. Nopeasti
kuitenkin siihen tottui, että lapsilla on kova kuri ja että heitä kohdellaan
todella rajusti. Välillä tuntui, etteivät päivät kulu mitenkään ja töissä ei
tapahdu mitään.
Söimme pari kertaa
töissä ja aina oli ensin pääruoka, sitten pihvi, patonki, vesi ja vielä
jälkiruoka. En ymmärrä miten lapset jaksoivat syödä niiin paljon.
Outoa oli
että ennen ruokailua lapsille laitettiin päälle ruokatakit ja ruokalaput.
Ruokailuissa oli eri työntekijät kuin muuten. Hoitajilla oli vapaata, kun
lapset menivät syömään.
Ulkoilu alue
oli todella pieni 35:lle lapselle. Betoni maa ja verkkoaita ympärillä. Lapsilla
ei ollut minkään näköisiä ulkotelineitä esim. Liukumäkiä tai kiikkuja. Tässä kuvassa
näkyy: nuken rattaita oli ja mopoja useampia, pari palloa löytyi myös.
Tässä
kuvassa “luen” kirjaa, koulu oli siis baskinkielinen mutta suurin osa lapsista
oli kuitenkin espanjalaisia. Tuolla alastomuus oli lähes normaalia tai ainakin
tuntui siltä.
Lapset
laittoivat leikkiruokia suuhun ja aterimia, joita oli leikissä, meidän aikana
leluja ei pesty kertaakaan eli jokainen lapsi oli nuollut samoja leluja.
Hygieniasta ei ollut mitään tietoa.
Lapsilla oli
todella paljon vapaata leikkiä, ei oikeastaan mitään ohjattua. Aikuiset vain
luokan reunalla katsoi, ettei kellekään satu mitään. Aamupiiri, satuhetki ja
elokuvan katsominen olivat ohjattua.
Karnevaalien
aikaan teimme Sallan kanssa näitä pukuja sillä välin, kun lapset olivat
päiväunilla. Koululla oli karnevaalit ja meilläkin oli viiden päivän loma. Lapset
eivät itse askarrelleet mitään, he vain värittivät ja liimasi tarroja.
Meidän
kotikatu.
Perinteeksi
muodostui sunnuntai kahvittelut kahvilassa.
Viimeinen
kahvittelu ennen kotiin lähtöä.
Kotimatka
meni samalla kaavalla kuin tullessakin.
Oli huippu
kokemus, saatiin paljon ja koettiin. Mutta huono asia oli, että kun siellä ei
ollut samaa kieltä työkavereiden kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti