Töissä Bilbaossa, Espanjassa 3.2.28.2.2020 Roosa Saaranen

Bilbaon reissu 3.2-28.2.2020




Junalla matkustettiin ensin Helsinkiin Tikkurilaan ja sieltä lentokentälle lähijunalla. Lentokentällä teimme perus toimenpiteet (turvatarkastus ja laukun vieminen). Ensimmäinen lento oli Pariisiin ja sieltä sitten Bilbaoon. Matkat menivät hyvin ja lentokentällä Susana odotti meitä ja vei meidät “kotiin”. 
Ensi vaikutelma kodistamme oli että “ompa mummolamainen ja tuoksu ei ollut yhtään kodikas.” Nopeasti siitä kuitenkin tuli koti ja asetuttiin todella nopeasti. Ensimmäisenä päivänä Susana halusi viedä meidät kaupungille ja käytiin katsomassa missä tuleva työpaikka olisi. Kaikki meni hyvin, ei oikein uskonut, että on niinkin kaukana kotoa.

Ensimmäinen työpäivä tuntui olevan hirveää sähellystä ja uuden kokemuksen haalimista. Työpäivän jälkeen oltiin järkyttyneitä mitä olemme nähneet ja kokeneet: lasten kohtelu ja kuri, kielimuuri. Ensimmäisen viikon jälkeen oltiin todella väsyneitä. Nopeasti kuitenkin siihen tottui, että lapsilla on kova kuri ja että heitä kohdellaan todella rajusti. Välillä tuntui, etteivät päivät kulu mitenkään ja töissä ei tapahdu mitään.


Söimme pari kertaa töissä ja aina oli ensin pääruoka, sitten pihvi, patonki, vesi ja vielä jälkiruoka. En ymmärrä miten lapset jaksoivat syödä niiin paljon.

Outoa oli että ennen ruokailua lapsille laitettiin päälle ruokatakit ja ruokalaput. Ruokailuissa oli eri työntekijät kuin muuten. Hoitajilla oli vapaata, kun lapset menivät syömään. 



Ulkoilu alue oli todella pieni 35:lle lapselle. Betoni maa ja verkkoaita ympärillä. Lapsilla ei ollut minkään näköisiä ulkotelineitä esim. Liukumäkiä tai kiikkuja. Tässä kuvassa näkyy: nuken rattaita oli ja mopoja useampia, pari palloa löytyi myös. 

Tässä kuvassa “luen” kirjaa, koulu oli siis baskinkielinen mutta suurin osa lapsista oli kuitenkin espanjalaisia. Tuolla alastomuus oli lähes normaalia tai ainakin tuntui siltä. 






Lapset laittoivat leikkiruokia suuhun ja aterimia, joita oli leikissä, meidän aikana leluja ei pesty kertaakaan eli jokainen lapsi oli nuollut samoja leluja. Hygieniasta ei ollut mitään tietoa. 

Lapsilla oli todella paljon vapaata leikkiä, ei oikeastaan mitään ohjattua. Aikuiset vain luokan reunalla katsoi, ettei kellekään satu mitään. Aamupiiri, satuhetki ja elokuvan katsominen olivat ohjattua. 


 

Karnevaalien aikaan teimme Sallan kanssa näitä pukuja sillä välin, kun lapset olivat päiväunilla. Koululla oli karnevaalit ja meilläkin oli viiden päivän loma. Lapset eivät itse askarrelleet mitään, he vain värittivät ja liimasi tarroja. 

Meidän kotikatu.


Perinteeksi muodostui sunnuntai kahvittelut kahvilassa. 

Viimeinen kahvittelu ennen kotiin lähtöä.
Kotimatka meni samalla kaavalla kuin tullessakin.
Oli huippu kokemus, saatiin paljon ja koettiin. Mutta huono asia oli, että kun siellä ei ollut samaa kieltä työkavereiden kanssa. 










Ei kommentteja:

Lähetä kommentti