Työssäoppiminen Tanskassa

Matkanme alkoi tänä maanantai aamuna jo klo: 5.50 Oulun lentokentältä, jonne meistä muutama tuli suoraa omalla kyydillä aamusta ja toiset oli tullut jo edellisenä päivänä, että saisivat nukkua vähän pidempään. Lennot menivät Oulusta-Helsinkiin ja Helsingistä-Billundiin täysin moitteettomasti ainoastaan korvat menivät lukkoon lennon aikana, mutta se kuuluukin aivan asiaan. Saimme varman tiedon ulkomaan työssäoppimisesta vain viikko ennen lähtöä, vaikka olimme tiedustelleet asiasta jo helmikuussa.

Meitä oli lentokentällä vastassa taksi, millä pääsimme herninkiin. Perillä majoitumme kahteen eriin asuntoon sillä neljän hengen asunnot olivat kalliita ja kaikki hyvät olivat jo menneet myöhäisen työssäoppimisen varmistuksen takia. Saimme Tanskalaiselta Sosiaali-ja terveysalan koululta (?) lainaan pyörät ja ne helpottavat kulkemista paljon. Työpaikalla meidät otettiin hyvin vastaan ja suurin osa hoitajista osaa puhua englantia. Kielitaito kehittyy todella nopeasti

Meidän eli Wilhelmiinalla ja Adelinilla asunto on vanhahko, esikaupunkialueella eli hieman kauvempana kaikesta ja ilman kunnollista keittiötä, mutta muuten moitteeton, viihtyisä, kauniilla alueella, hyvien lenkki reittien varrella, sekä meillä on aivan ihanat vuokranantajat, jotka ottivat meidät hyvin vastaan.

(Anni ja Pinja)Kämpän etsimisessä tuli vähän kiire, mutta löysimme hyvän kämpän airbnb:stä. Tämä on n. 1km päästä Herningin keskustasta ja lähin kauppa löytyy 300m päästä. Asunto on sisustukseltaan moderni. Asunnossa on oma keittiö (keittiössä kaikki tarvittava: jääkaappi, pakastin, liesi, uuni, veden- ja kahvinkeitin jne.), vessa, olohuone ja sisäänkäynti. Makuuhuonetta ei ole, mutta vuodesohva toimi aivan hyvin. Pyykinpesusta sovittiin vuokranantajien kanssa. Eli kaikinpuolin hyvä kämppä. Apurahasta puolet meni vuokraan.
Ruokaan meni rahaa viikottain n. 30-50e/hlö. Teimme ruokaa kerralla aina enemmän, ja siitä riitti töihin evääksi ja päivälliseksi. 

Eka päivä meillä oli pyhitetty vain lepäämiselle ruokakaupassa käymiseen, mutta päätimmekin samalla käydä uimassa ja tsiikailemassa vähän paikkoja, jolloin huomasimme, että täällä joka ikisen talon puutarhat oli laitettu näyttäväksi ja kauniiksi.

Sunnuntai ilta, ensimmäinen viikko oltu Tanskassa. Moneen asiaan täällä pitää tottua, kuten pyöräilemiseen. Asia, joka kuulostaa niin helpolta ja on Suomessa helppoa niin ei ole. Ollaan pyöräilty joka päivä n. 15 km jotenka takamuski alkaa tottumaan vaikka aluksi huusikin hallelujaa. Töissä meillä vaihtuu ohjaajat joka päivä, joten työtavatkin vaihtuu. Vaikka olet käynyt tietyllä asiakkaalla useasti ja tiedät miten hommat tehdään, niin silti aina tehdään hieman eri tavalla. Mutta kokonaisuutena siellä on omat rutiinit mihin on pikkuhiljaa päässyt käsiksi. Asiakkaat ja henkilökunta ovat ottaneet hyvin vastaan. Vaikka asiakkaat eivät puhukkaan englantia niin he huomioivat pienillä eleillä ja ilmeillä. Hoitajien kanssa on pienehkö kielimuuri, mutta kyllä silti on tullut huumori esiin ja hauskaa on ollut

Tanskassa ”pyöräilykulttuuri” on hieman erilainen kuin Suomessa. Pyöräily on hyvin yleistä ja pyöräilijät toimivat lähes samojen sääntöjen mukaisesti kuin autotkin. Esim. liikenneympyrässä -ja valoissa pyöräilijät menevät samaa kaistaa kuin autot.

Seuraavaksi hieman hoitotyöstä ja työpaikasta… Ajattelimme hoitotyön olevan suunnilleen samanlaista, kuin Suomessa, emme sentään niin kaukana ole. Kuitenkin eroja löytyy:

1. Hoitaja mitoitus on huomattavasti isompi kuin Suomessa. Yhdellä hoitajalla on  päivän aikana keskimäärin 3-4 asukasta. Aamulla ennen kuin työt aloitetaan jokaiselle päätetään 3 asukasta kenen tarpeista ja lääkkeistä huolehtii koko päivän ajan.  Suomessa aamun aikana saat laittaa ainakin 6+ asukasta. Hoitajat oikeasti VIETTÄVÄT AIKAA vanhusten kanssa juttelee, käy puutarhassa.

2. Täällä oikeasti huomioidaan kuntouttava työote. Asukkaan annetaan tehdä itse lähes kaikki vain mitä ei pysty niin autetaan. Tsempataan paljon ja kehutaan.

3. Täällä työ ei ole laitosmaista, pyritään tekemään mahdollisimman kodinomainen tunne. Asukkaat saavat lähteä halutessaan talosta, mukaan annetaan GPS-laite, jotta tietokoneelta voi seurata missä asukas menee. Talossa saa olla omia koiria ja saa polttaa tupakkaa huoneessaan tiettyjen sääntöjen mukaan. Jokaisen asukkaan kohdalla keskitytään vain kyseiseen asukkaaseen eikä mietitä samalla montako hommaa on tekemättä. Asukkaiden huoneet on oikeasti tilavan yksiön kokoisia (on eteinen olohuone, kaapit jolla erotetaan makuuhuone ja tilava vessa).

4. Apuväline valikoima on paljon laajempi kuin Suomessa. Liina nostin on katossa kiinni ja sitä voi liikuttaa pitkittäis suunnassa ja sivuttain, näin se ei vie työskentelytilaa lattialta. On todella kätevä apuväline tukisukkien laittoon.

5. Ruoka tehdään talossa itse , joten se on todella hyvää. On todella monta eri vaihtoehtoa mitä voi syödä. Asukkaat ja hoitajat syövät kaikki yhdessä.

6. Hoitajat oikeasti tykkää työstään, on mukavia kohtelee heitä kuten ihmistä pitääkin. 

Toinen viikko on mennyt ihan rattoisasti ollaan opittu uusia asioita ja tutustuttu uusiin ihmisiin. Töissä on ollu hauskoja että väsyttäviä päiviä, on tehnyt mieli suklaata ja ollaan naurettu paljon. Ollaan käyty legolandiassa ja matkasta sinne jäi parhaiten mieleen junamatka mikä oli hirman hämmentävä sillä junalipussa ei ollut minkäänmoista tietoa siitä millä junalla pitää mennä ja istumapaikat piti varata erikseen. Päivä legolandiassa oli sateinen, mutta välistä aurinkokin pilkahteli. Ei kait pieni sade estä pitämästä hauskaa. Taas on yksi kokemus enempi ja yhden kokemuksen verran viisaampi.

Viikot ovat kuluneet nopeaa ja loppu ajasta olemme reissailleet paljon ja opettajakin on käynyt luonamme.

Ollaan käyty Kööpenhaminassa, legolandiassa, tivolissa, nähty pieni merenneito, shoppailtu niin että rahapussi kiittää, käyty Arhuusissa, taidenäyttelyssä