Las Palmas de Gran Canaria
Ennen matkaa
Jo opintoja aloitellessa mahdollisuus ulkomaan työssäoppimisesta tuntui houkuttelevalta. Oma henkilökohtainen tavoitteeni on jossain elämänvaiheessa työllistyä ulkomaille. Ulkomaan työssäoppiminen siis palveli hyvin myös tätä tarkoitusta. Talven ja alkukevään aikana olin sähköpostitse yhteydessä useaan eri työpaikkaan joista osasta vastattiin, osasta ei. Yksi vastanneista yrityksistä oli Las Palmasissa sijaitseva The Boutique Rooms. Heidän kanssaan yhteinen sävel löytyi
todella nopeasti ja pian olinkin jo lentoja varaamassa.
The Boutique Rooms ei ole hotelli sanan perinteisessä merkityksessä. Se tarjoaa majoitusta viidessä eri kiinteistössä Las Palmasin historiallisessa Veguetan kaupunginosassa. Kaikki huoneet ja huoneistot ovat keskenään erilaisia, joten yrityksen hyvistä nettisivuista oli suuri apu, kun perehdyin etukäteen heidän majoitustarjontaan. Espanjan kieli oli luonnollisesti asia mitä myös tuli treenattua
ennen matkalle lähtemistä. Onneksi jonkinlaiset pohjat espanjankieleen oli olemassa, joten ei tarvinnut aloittaa aivan nollasta. Työssäoppimista edeltävässä jaksossa oli myös tärkeitä ja hyödyllisiä kursseja tulevaa ajatellen.
Lentojen kanssa joutui hieman kikkailemaan, jotta ne sai mahdollisimman huokeaan hintaan. Menolento oli TUI:n suora lomalento, jonka varasin heidän sivuiltaan, paluulento oli tavallinen Norwegianin reittilento välilaskulla Kööpenhaminaan. Suoria lentoja Helsinkiin ei enää toukokuussa ollut saatavilla. Yhteensä lennoille tuli hintaa reilu 300 euroa.
Asunto löytyi pitkällisen netissä kahlaamisen jälkeen lopulta tori.fi osoitteesta. Suomalainen sisaruspari vuokrasi huoneistoa La Minillan kaupunginosasta. Kaikki asuntoon ja asumiseen liittyvä sujui todella mallikkaasti, esimerkiksi avaimet saapuivat postissa hyvissä ajoin ennen lähtöä. Lisäksi sovimme vuokranantajan kanssa, että jos huoneistossa on puutteita ja jotain isompaa tarvitsee ostaa, niin se hyvitetään vuokrassa. Tällaiselle järjestelylle ei kuitenkaan tullut tarvetta. Työmatkaa La Minillasta Veguetaan kertyi noin 4,5 kilometriä, se taittui yleensä bussilla tai työpaikalta lainatulla pyörällä. Asunnossa oli erittäin hyvin varusteltu keittiö, joten enimmäkseen ruokaa tuli laitettua siellä.
Kohteessa
The Boutique Rooms siis koostuu viidestä eri kiinteistöstä Veguetan historiallisella alueella. Yrittäjinä toimii nelihenkinen suomalainen perhe jonka intohimona on ollut jo vuosia vanhojen rakennusten kunnostaminen. Ulkopuolisia heillä työskentelee viisi kappaletta; kolme housekeepingissa, yksi aamiaisemäntänä ja yksi jokapaikan huoltomiehenä. Eräänlaisena pääpaikkana toimii Old chocolate factory, eli nimensä mukaisesti vanha suklaatehdas, jonka perhe on
entisöinyt uuteen loistoon. Suklaatehtaan alakerrassa on kaksi huoneistoa; pienen pieni mini apartment ja valtava kymmenen henkeä majoittava loft-huoneisto. Toinen kerros tarjoaa viiden huoneen verran bed & breakfast majoitusta. Yrityksen muihin huoneistoihin ei kuulu aamupala. Huoneet ovat nimetty sisustuksen mukaan, esim. Vatican huoneessa on katossa iso fresko. Kaksi huoneista on omalla kylpyhuoneella, muut käyttävät jaettua vessaa ja suihkua. B&b huoneet ovat varsin edullisia sillä yhden yön alkaen hinta on vain 46€.
Casa Montesdeoca kätkee sisälleen kaksi huoneistoa, joiden historia yltää yli 500 vuoden päähän. Casa San Marcialissa on kahdessa kerroksessa kolme erillistä huoneistoa. Yli 300 vuotta vanha St. Sunday house majoittaa yhteensä kuusi henkilöä kahteen kerrokseen. Castillo tarjoaa moderneinta majoitusta kolmessa eri huoneistossa. Sänkypaikkoja kaikkineensa on 66.
Vastaanotto ensimmäisenä päivänä oli oikein mukava, mutta selkeästi oli huomattavissa että tilanne oli varsin uusi heille, toki myös itselleni. Työssäoppijoita ei aiemmin heillä ollut työskennellyt. Mitään valmista kaavaa tai kansiota ei perehdytykseen ollut, vaan kaikki tapahtui aluksi varsin pintapuolisesti tilakatselmuksen yhteydessä. Itse piti olla aktiivinen ja kysellä paljon miten asiat
heillä tehdään. Perehdytyskansion hyödyn näkee nyt kun sitä ei ollut käytössä. Kaikki uudet asiat ei yhdellä kuulemalla mieleen jää, joten olisi hyvä olla joku lähde mistä asioita tarkistaa myös omatoimisesti. Pari ensimmäistä päivää katselin toimintoja pääasiassa sivusta, mutta sen jälkeen olikin täysi tohina päällä loppuun saakka.
Työssäoppimisen alkupäivät olivat pääsiäiseen asti vielä varsin vilkkaita, mutta sen jälkeen alkanut low season näkyi jatkossa selvästi asiakkaitten määrässä. Koska uusia asiakkaita ei loppuajasta enää liukuhihnalta tullut, pyrimme siihen että minä tein mahdollisimman ison osan uusien asiakkaitten sisäänkirjauksista. Muita työtehtäviäni jaksolla oli aamiaisesta vastaaminen, erilaiset asiakaspalvelu tilanteet sekä lukuisat erilaiset putsaus-, huolto- ja kunnostustehtävät. Koska useammat kiinteistöistä ovat satoja vuosia vanhoja ja sisustuksessa on käytetty paljon antiikkisia huonekaluja ja esineitä, erilaisia huoltotöitä voisi tehdä lähes loputtomasti. Aikaisemmalta työuralta saatu osaaminen oli todellakin hyödyksi, sillä aika moneksi piti taipua. Sisäänkirjaamiset tapahtui varsin eri tavalla ”normaali” hotelliin verrattuna. Riippumatta minkä huoneiston asiakas on varannut, häntä mennään vastaan, esittäydytään ja tarjoudutaan auttamaan matkatavaroiden kanssa. Käydään yhdessä läpi kaikki asiakkaan käytössä olevat tilat sekä avaimet. Sen jälkeen esitellään asiakkaalle The Boutique Roomsin omasta infolehtisestä alueen kartta, suositukset, wifi ja yhteystiedot. Lopuksi kuvataan asiakkaan/asiakkaiden passit poliisille rekisteröintiä varten.
Työyhteisössä työskentelee 9 henkilöä. Yrittäjäperheen lisäksi yhteisöön kuuluu espanjalainen aamiaisvastaava, espanjalais-perulainen housekeeping kolmikko, sekä lähes kaikki tekniset alat taitava espanjalainen huoltomies. Minun ollessa paikalla yhteisenä kielenä oli englanti, muutoin työntekijät puhuivat espanjaa. Asiakkaiden kanssa puhuin pääasiassa englantia, välillä tarpeen niin
vaatiessa spanglishia tai muuta outoa yhdistelmäkieltä. Pienessä työyhteisössä oli erittäin mukava tunnelma ja siihen pääsi nopeasti sisään. Työkulttuuri Las Palmasissa itsessään erosi varsin paljon siitä mihin on Suomessa tottunut. Mitään työajanseurantaa ei ollut kellään, vaan luotettiin siihen että jokainen hoitaa päivän aikana itselle kuuluvat tehtävät. Itse sain myös työskennellä todella itsenäisesti. Välillä ehkä tuntui, että jopa liian itsenäisesti, mutta jälkikäteen ajateltuna hyvä näin.
Maalaisjärjen käyttöä peräänkuulutettiin paljon ja sillä koitin mennä kaikki uudet tilanteet joissa piti ratkaisuja tehdä itsenäisesti. Sellainen tietty rentous ja ”ei huolta huomisesta” asenne näkyi välillä paikallisessa työnteossa. Etenkin tuo jälkimmäinen aiheutti itsessä välillä kevyttä hammasten kiristelyä. Kaikille työntekijöille ei oltu annettu avaimia työpaikalle, vaan heidän täytyi tulla töihin ovikelloa soittamalla. Suomessa avaimet lienee ensimmäisiä asioita mitkä käteen saa, kun työt aloittaa. Työvaatteissa kadulla kulkevia hoitajia tai kaupan työntekijöitä ei Suomessa näy, mutta Las Palmasissa se oli aivan arkipäiväinen näky.
Jokapäiväinen elämä Las Palmasissa oli oikein mukavaa. Kaupunki oli entuudestaan itselle tuttu, joten tutusteluun ja paikkojen etsimiseen ei tarvinnut liiemmälti käyttää aikaa. Myöskään kulttuurishokki ei päässyt iskemään. Työpaikalta sain pyörän jolla pystyi hyvin liikkumaan kaupungilla. Bussiverkosto on myös varsin toimiva ja edullinen. Ilmasto saarella on likimain täydellinen, ei liian kuuma, mutta jatkuvasti lämmin ja aurinkoinen. Vapaa-ajanviettomahdollisuuksia on kaupungissa vaikka millä mitalla ja vielä ne kasvaa, jos hyppää bussiin ja lähtee tutkimaan saarta.
Maailman parhaisiin kaupunkirantoihin kuuluva Las Canteras oli itselle yksi mieluisimmista paikoista. Siellä voi uida, surffata, snorklata, suppailla, harrastaa lähes mitä vain vesiurheilua. Espanjan kielen paremmasta hallinnasta olisi ollut vapaa-ajalla paljonkin hyötyä, sillä englanninkielen osaajia ei löytynyt juuri mistään. Tämä myös hankaloittaa luonnollisesti sosiaalista verkostoitumista. Espanjalaiset ovat varsin sosiaalisia ihmisiä ja heidän kanssaan pääsee kyllä hyvin jutulle, jos vain yhteinen kieli löytyy. Kaupungissa näkyy paljon ”multilingual” kouluja, mutta ehkä
ne on vasta tulevat sukupolvet jotka ovat enemmän kaksikielisiä.
Mitään isompia kommelluksia saatikka haavereita ei jakson aikana sattunut. Yhteisen kielen puuttumisesta johtuneet väärinymmärrykset lienevät suurimpia. Kaiken kaikkiaan jakso oli mielestäni erittäin onnistunut. Oppia kertyi matkalta valtavasti. Eikä pelkästään majoituspalveluiden tai asiakaspalvelun saralta, vaan myös yleisesti siitä mitä on olla yrittäjä vieraassa maassa ja kuinka Espanjassa asiat rullaa, tai ei rullaa. Sitä nimittäin osataan muuallakin olla byrokraattisia, jopa Suomea enemmän. Työtunteja ei myöskään kannata laskea, sillä niitä tulee todella paljon. Tämä toki taitaa olla tilanne myös suomalaisilla yrittäjillä. Isoa antia jaksolla oli myös erilaisten kontaktien saaminen. Jatkossa jos töitä, tai jopa omaa yritystoimintaa saarelle suunnittelee, tietää keneltä lähteä asioita tiedustelemaan. Miinuspuolia ei tällä hetkellä mieleen kauheasti kumpua. Työssäoppimisen
sijoittumisen low season aikaan ehkä hieman harmittaa. Olisi ollut erittäin mukava nähdä se huippusesongin hulina. Tämä kannattaa huomioida, jos jatkossa tänne opiskelijoita tulee.
Suosittelisinko tätä kokemusta muille? Ehdottomasti kyllä. Mukaan tarvitsee avointa mieltä, kielitaitoa, reippautta sekä halua tehdä monipuolisia matkailualan työtehtäviä. Saari käytännössä elää turismista, joten vaihtoehtoja on runsaasti myös oman työpaikkani lisäksi. Rohkeasti vain ottamaan yhteyttä yrityksiin. Etenkin sesonkiaikana lisäkädet ovat erittäin tervetulleita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti