Työssäoppimisjakso 27.5-8.7.2018 Irlanti Julia Vuollet

  Johdanto

  Lähdin yksin työssäoppimaan Irlantiin Killarneyn kaupunkiin 27.5.-8.7.2018 ja työskentelin                Killarney International Youth hostellissa. Kuultuani työharjoittelun olevan mahdollista ulkomailla,      olin varma siitä, että tarttuisin tähän tilaisuuteen kehittää kielitaitoa ja parantaa työmahdollisuuksia.    Luettuani monia raportteja ulkomaan työssäoppimisista, Irlanti herätti eniten mielenkiintoni.

Valmistelut ja matkustaminen                                                                                                          Lähetin sähköpostia hostellille ja sainkin sitten odottaa jännitellen kaksi kuukautta vastausta. Kannattaa siis olla ajoissa liikenteessä. Saatuani myönteisen vastauksen, allekirjoitin virallisia papereita, tein kieliteistin ja varasin lentoliput Irlantiin. Vanhempani veivät minut Helsingin lentokentälle autolla, josta lentoni suuntasi kohti Dublinia. Dublinissa vaihdoin konetta, joka lennätti minut Kerryn lentokentälle. Hyppäsin taksin kyytiin lentokentältä ja saavuin hostellille, vaikka taksikuskilla olikin pieniä vaikeuksia löytää perille. Sain todella lämpimän vastaanoton työntekijöiltä ja söimme yhdessä illallista. Vein tuliaisiksi suomalaista karkkia. Alussa oli hieman vaikea ymmärtää heidän murrettaan, mutta se helpottui päivien myötä. Asuin hostellilla ja sain aamupalan ilmaiseksi siellä. Muut ruuat ostin ja valmistin itse hostellin keittiössä.

   Killarnayn kaupunki                                             Killarney International Youth Hostel

Työtehtävät

Tein sekä aamu- että iltavuoroja ja työskentelin neljä päivää viikossa. Työpäivät olivat kahdeksan tunnin pituisia. Työtehtäviini kuului aamupalan laitto, respassa työskentely ja siivoaminen. Hostellin asiakkaat koostuivat pääosin reppureissaajista, pyöräilijöistä ja ryhmistä. Alku oli hieman raskasta uudessa työympäristössä, jossa kaikki piti oppia vieraalla kielellä, mutta päivien kuluessa työt kuitenkin helpottuivat rutiinin löytyessä ja kielitaidon parantuessa. Hostellilla on ollut todella paljon työharjoittelijoita ympäri maailmaa, joten heillä oli paljon kokemusta ja kärsivällisyyttä uusien harjoittelijoiden kanssa. Työntekijöiden kanssa tuli todella hyvin toimeen ja se auttoi pitämään koti-ikävän poissa. Työskentely hostellilla oli melko rentoa ja välillä työ ei tuntunut edes työltä.

                                                             Dinglen rannikkoa

Vapaa-aika

Vapaapäivinä kävin kaupungissa kiertelemässä ja shoppailemassa. Kävin myös luonnonpuistossa kävelemässä ja pyöräilemässä, sillä Killarney on rakennettu aivan luonnonpuiston viereen. Sain käydä ilmaiseksi kahdella kiertoajeluilla, Ring of Kerryn ja Gap of Dunloen. Hostellille tuli myös toinen harjoittelija Saksasta, jonka kanssa vietin vapaa-aikaa Vanhempani tulivat käymään Irlannissa ja lähdin muutamaksi päiväksi reissuun heidän kanssaan, sillä he olivat vuokranneet auton. Meillä kävi hyvä tuuri ja saimme ostettua liput Skellig Islandille, jossa on satoja vuosia vanha luostari. Saarella on myös kuvattu Star Wars- elokuvien kohtauksia, mikä on kasvattanut saaren suosiota. Ajoimme seuraavana päivänä Killarneysta länsirannikkoa pitkin Cliffs of Moherille, joka oli todella kaunis paikka. Kävin myös Dublinissa yhden yön reissun, jonne pääsi kätevästi junalla.

                                                                   Skelling Island

Yhteenveto

Kulttuurishokkeja Irlannissa ei tullut, mutta ihmisten ystävällisyys ja elämän asenne jäi erityisesti mieleen. Olen todella onnellinen, että uskalsin lähteä yksin työssäoppimaan ulkomaille. Kokemus oli kaikin puolin opettavainen ja sain siitä kaiken mahdollisen irti, kun asioista täytyi selviytyä yksin. Kielitaitoni kehittyi todella paljon ja itsevarmuuteni kasvoi. Ajatus yksin matkustamisesta ei tunnu enää pelottavalta. Suosittelen kaikille työharjoittelua   ulkomailla lämpimästi, sillä se on kaikin puolin hyödyksi.     

Cliffs of Moher

Työssäoppimisraportti Agia Napa, Kypros 2.4-14.5.2018

SIRI KORKIAKOSKI, HOTELLI-, RAVINTOLA-, JA CATERINGALAN OPISKELIJA AGIA NAPA, KYPROS 2.4-14.5.2018

Tiesin jo toisena opiskeluvuotenani, että tahdon lähteä ulkomaille viimeisenä vuonna työssäoppimaan. Kuulin Kyproksesta opettajaltani, joka on käynyt paikan päällä monta kertaa ja tuntee työssäoppimispaikan omistajat. Samassa paikassa on ollut aiemminkin Jedun opiskelijoita, jotka ovat olleet tyytyväisiä ulkomaan jaksoonsa. Halusin lähteä ulkomaille oppiakseni enemmän a’la carte ruoanlaitosta ja puhumaan sujuvasti englantia.

VALMISTAUTUMINEN

Jaksolle valmistautuminen sujui jouhevasti innokkaan opettajani avustuksella. Hän oli yhteydessä Kyprokselle ja hoiti työssäoppimissopimuksen täyttämisen. Kävin myös KVinfossa josta sain check-listin, mikä auttoi tarkastamaan onko kaikki tarvittava hoidettu reissua varten. Harjoittelin englantia matkan rahoittajan Erasmuksen OLS-kielikurssilla, joka oli muutenkin hyödyllinen ylioppilaskirjoitusteni takia. Ennen reissuun lähtöä tuli suorittaa kielitesti ja palattuani tein samankaltaisen testin uudelleen ja sain tietää kielen kehittymisestä. 

MATKUSTAMINEN

Itselläni on jo kokemusta matkustamisesta joten ene osaa jännittää lentokoneella lentämistä sen kummemmin. Valmistauduin lennoille siten että varasin tarpeeksi tekemistä koneeseen, esim. lukemista ja musiikkia. Koska matka oli kohtuullisen pitkä, oli hyvä laittaa rennot vaatteet tiukkojen farkkujen sijasta. Lähdimme aikaisin aamulla Ylivieskasta junalla kohti Helsingin lentoasemaa, josta ensimmäinen lentomme lähti kohti Kiovaa. Kiovasta jatkoimme Larnakan lentoasemalle, josta otimme taksin suoraan hotellille. Olimme perillä n. 16h junaan nousemisen jälkeen. Paluu päivänä kello herätti jo neljältä, sillä Larnakaan oli lähdettävä viiden aikoihin. Lentomme lähti kahdeksalta ja vaihdoimme konetta Ateenassa, perillä Helsingissä olimme kolmen aikoihin. Jatkoimme lentokentältä Tikkurilaan, jossa vaihdoimme junaan, jolla pääsimme takaisin Ylivieskaan. Kaikki sujui matkoilla oikein hienosti, mutta nälkä yllätti pari kertaa lennoilla. Kannattaa varata jotain syötävää mukaan turvatarkastuksen jälkeen lentokentältä.

TYÖSSÄOPPIMISPAIKKA JA TYÖSKENTELY

Työpaikkaan oli helppo sopeutua, kaikki olivat ystävällisiä ja aika puheliaita. Keittiössä meitä ohjasti pääkokki Rocky, hän on ollut töissä Paulalla jo kymmenisen vuotta. Välillä oli vaikea ymmärtää hänen puhettaan kun ei ollut tottunut intialaiseen aksenttiin mutta nopeasti senkin oppi. 

Työssäoppimispaikkana toimi Paula’s restaurant, jonka toinen omistaja oli suomenruotsalainen Paula Antoniou. Paula pyöritti ravintolaa miehensä Costas Antonioun kanssa joka on kotoisin Kyprokselta. Omistajat Paula ja Costas toimivat tarjoilijoina, tosin kiireisinä hetkinä Costas tuli keittiön puolelle auttamaan. Lisäksi ravintolassa työskenteli yksi vakituinen tarjoilija ja kaksi vakituista kokkia. Ravintolan toiminta on kansainvälistä, työntekijät ovat kaikki tulleet Kyprokselle töihin muualta. Kokit Rocky ja Sunny ovat kotoisin Intiasta ja Gosha, tarjoilija Puolasta. Keittiössä oli myöskin tiskari Jolanta Puolasta.

Ravintola oli hienostunut ja suosittu etenkin iäkkäämmän asiakaskunnan keskuudessa. Etenkin ruotsalaiset matkailijat löysivät usein tiensä ravintolaan, luultavasti listalta löytyvien pohjoismaisten ruokien perässä. Menusta löytyi muun muassa lihapullia, perunamuusia ja ruotsalainen perinneruoka Rågmunk, pekonin kaltaista rasvaista possunlihaa ja perunasta tehtyjä lettuja kera puolukkahillon. Laajalta ruokalistalta löytyi monenlaista syötävää kalasta naudanlihaan. Saarivaltiossa suosittiin kalan syömistä ja siispä mereneläviä löytyi listalta kiitettävästi.  Pidin ravintolassa työskentelystä ja oikeastaan jokaisesta ruokalajista myöskin, kaikki valmistettiin alusta alkaen tuoreista raaka-aineista. Esimerkiksi opin tekemään haastavan Bearnaise-kastikkeen, joka valmistettiin joka aamu.

Työkulttuuri oli sinänsä erilaista, sillä keittiön henkilökunnalla ei ollut koulutusta alalle ja siten jotkin työtavat kummastuttivat. Lisäksi kelloa ei turhaan vahdattu, ensimmäisenä päivänä menimme hyvissä ajoin ravintolalle eikä siellä näkynyt ketään. Lisäksi aukioloajat olivat liukuvia, jos asiakkaita tuli keittiön sulkemisajan jälkeen saatettiin se avata uudelleen.

Ravintola oli auki kuutena päivänä viikossa, maanantaisin moni yrittäjä piti luukkunsa kiinni. Työskentelimme kahdeksan tuntia päivässä, aloitimme klo 14.00 ja lopetimme n. 22.00. Saimme pitää taukoja ainakin kolme, joista yksi ruokatauko jolloin teimme yleensä itse itsellemme annokset.

ASUMINEN

Asuin toisen opiskelijan kanssa samassa huoneistossa, A. Maos hotellissa. Hinta oli 25€/vrk joten asumisen kokonaishinnaksi kahdelle tuli maksamaan 1 050€ ja puolitettuna 525€. Huoneistossa oli pieni keittiö, kaksi sänkyä samassa tilassa keittiön kanssa, makuuhuone kahdella sängyllä ja vessa, jossa oli kylpyamme suihkulla varustettuna. Keittiön varusteluun kuului matkailuliesi, jääkaappi, pieni pakastin ja vedenkeitin. Saimme myös ystävälliseltä suomalaisomistajalta, Kristiinalta, kahvinkeittimen lainaan. Siivooja kävi kerran viikossa vaihtamassa lakanat ja pyyhkeet, sekä pesemässä lattian. Huoneiston hintaan saatiin myös käyttää ilmaiseksi wifi yhteyttä. Hotellissa oli myös allas ja puolessa välin asumistamme avattiin myös allasbaari. Hotellin lähellä oli kaksi pientä markettia joista ainakin toine oli auki 24/7. Isompia ruokaostoksia kannatti kuitenki lähteä tekemään vähän kauemmaksi, itse löysin hyvän hedelmäkaupan jonka vieressä oli myös juomavesiautomaatti. Oli kannattavampaa käyttää automaattia kuin ostaa joka viikko kaupasta. Työpaikka sijaitsi noin 10 min kävelymatkan päässä. Rannalle matkaa oli hieman enemmän, noin 20 minuuttia.

VAPAA-AIKA

Työskentelin 14.00-22.00 joten vapaa-aikaa oli aamulla ennen töitä. Aina ei jaksanut herätä aikaisin tekemään mitään, mutta kävin monesti ennen töitä kaupoissa, rannalla uimassa tai kuntosalilla. Ostin kuukausikortin Paulan ravintolan läheiseen Napa Rocks kuntosaliin joten siellä tuli käytyä jonkin verran.

Ayia Napa on tunnettu nuorten biletyspaikkana ja kyllähän sieltä kuppiloita tosiaan löytyi. Kuljin töihin erään baarikadun läpi, mutta onneksi vasta kymmenen aikoihin siellä ei vielä ollut hirveästi porukkaa, sesonki ei ollut vielä alkanut. Kävin itse muutaman kerran ulkona, mutta vasta kun minulla oli kavereita; yksin en olisi uskaltanut sinne lähteä. Vanhempani tulivat katsomaan minua oltuani noin kolme viikkoa Kyproksella ja toisiksi viimeisellä viikolla tylivat vuorostaan isoveljeni, hänen tyttöystävänsä ja pikkusiskoni. Ravintolan porukalle oli ok että otin vapaata näinä päivinä, sillä olin laskenut että kaikki tunnit tulevat joka tapauksessa täyteen.

Paikallisista ihmisistä sen verran, että useimmat olivat todella ystävällisiä. Yleensä kauppiaat eivät tulleet tyrkyttämään mitään ja sai rauhassa katsella myymälässä. Isoille firmoille työskentelevät henkilöt tosin vaikuttivat aina tympääntyneiltä eikä iloista palvelua kannattanut odottaa. Yksi outo tapa kaupassa asioidessa oli vaihtorahoja annettaessa, kun useimmat eivät antaneet kolikoita suoraan ojennettuun käteen vaan laittoivat sen pöydälle. Toinen Kyproslainen tapa oli, että kun taxi ajoi ohitse, se saattoi töötätä vähän kauempana, jotta taxia tarvitsevat kerkeävät reagoida.

Kaiken kaikkiaan työssäoppimisjaksoni oli mahtava kokemus. Vaikka noin kahden viikon päästä tulikin hieman ikävä kotiin, meni ikävä nopeasti ohi kun lähti vain ulos ja nautti auringosta.  Opin olemaan itsevarmempi monissa tilanteissa ja etenkin englannin kielen puhuminen kehittyi paljon. Opin myös paljon a’la carte ruoanlaitosta. Uuteen kulttuuriin tutustuminen oli mielenkiintoista ja etenkin Kyproksen mahtava sää helli tätä työssäoppijaa!

Työssäoppimisraportti Fuengirola, Espanja 19.2-9.4.2018 Merja Salmela

Espanja Fuengirola

Ehdottomasti viimeisellä harjoittelujaksolla ulkomaille, se oli tavoitteeni jo opiskelujen alkuvaiheessa. Espanja tuntui sellaiselta kohteelta jonne olisi helppo mennä ja tietysti asiaa helpotti se tieto että siellä työskentelee suomalaisia kosmetologeja. Vaikka tätä kaikkea oli suunniteltu pitkään, niin kuitenkin tärkeimmät asiat jäivät viimetinkaan. Tammikuun 3. päivä laitoin hakemuksia useampaan kauneushoitolaan ja tammikuun 4. sain harjoittelupaikan ja 7. päivä järjestyi asunto, aivan työpaikan vierestä. Aika mahtavaa, sitten oli edessä erilaisten paperiasioiden rypäs: Erasmus-hakemus, eurooppalainen sairaanhoitokortti, passi, matkaliput.

Kaikki järjestyi kuitenkin hyvin ja pääsin torstaina 15.2 lentämään Malagaan. Olin varannut muutaman päivän tutustumisaikaa Fuengirolan kaupunkiin, ilmastoon ja elämänrytmiin. Ennen kuin maanantaina aloittaisin työt. Oli todella mukavaa nauttia muutama päivä lämpimästä/ jopa helteisestä ilmasta. Sen innoittamana ostin jopa hellehatun ja aurinkosuojaa (joita sitten tarvinnut 6 viikkoon). Tietysti minun täytyi myös käydä muutamana aamuna uimassa. Maanantaina oli sitten kipeä olo… vilu. Viikon alusta alkoivat sateet, se ei tehnyt oloani paremmaksi. Olen palellut joka yö… täällä on oikeasti tosi kylmä. Hieman surkeasti alkoi minun harjoitteluni.

Kirkko Fuengirolassa

Jalat santaan!

Työpaikka Glow beauty sijaitsee AV Bolichesin (bussikatu) vilkkaan kadun varrella. Sijainti liikkeellä tosi hyvä, autotie yksisuuntainen ja molemmin puolin katua kulkee kävelytiet. Kadun syke tulee suoraan liikkeen sisälle. Glowssa on tällä hetkellä töissä omistaja kosmetologi Minna ja kampaaja Juliana, iltaisin liikkeessä käy myös hieroja Mika. Minnan erikoisalaa on mikroblanding, mikroneulaukset, ripsipermanentit ja geelilakkaukset. Olin liikkeessä neljä viikkoa tein mm. sokerointeja, geelilakkauksia, ripsien ja kulmien värjäyksiä, käsi -ja jalkahoitoja sekä myymälän siistimistä, hyllyjen laittoa, pyykkihuoltoa, ajanvarauksia ja asiakaspalvelua. 

Vaatteet "homehtuivat" ilman kuivuria.

Torro = härkä figuuri

Ihanaa väriä!

Liikkeen lattia lainehti välillä

Toinen harjoittelupaikkani oli Stay light Beauty, se sijaitsi (junakadulla). Liike oli melko iso ja työntekijöitä useita. Kosmetologi- omistaja Tiina, Kampaaja Marja, Kampaaja-kosmetologi Anisa sekä tatuoija Minna ja kiertävät hierojat. Liikkeessä käy pääasiassa suomalaisia asiakkaita. Nyt pääsiäisen alkaa olemaan sesongin loppu, suomalaiset suunnittelevat lähtöä Suomeen kesäksi, mutta koska kelit ovat olleet kylmät sekä täällä että siellä Suomessa niin moni on perunut/siirtänyt lähtöään viikoilla. Täällä olen tehnyt mm. jalkahoitoja, käsihoitoja, kasvohoitoja, geelilakkauksia ja siistimistä sekä pyykkihuoltoa. Molemmat paikat olivat mukavia ja hyvin erilaisia kohteita työskennellä.

Fuengirolassa on todella paljon suomalaisia, vaikka sen tiesinkin niin se miten se näkyy ja kuuluu yllättää aina. Joka paikassa myyjä/ tarjoilija puhuttelee suomeksi tai vähintään kysyi olenko Suomesta. Kaikkialla kuuli suomenkieltä. Suomalaiset ovat lomalla paljon mukavampia – tai sitten aurinkoinen ilmasto tekee ihmeitä. Kahvila – kulttuuri on aivan mahtavaa, niitä on vieri vieressä, täällä voisi mennä joka päivä eri kahvilaan ja ne eivät silti loppuisi. Tapas –lounaita en päässyt kokeilemaan, erikoisruokavalio tuo mukanaan omat haasteensa. Mutta Tapas- ajatuksena on loistava; pieniä annoksia 1,50€/kpl. Mahtava idea: kuinka monesti on vaikeaa päättää mitä söisi… mutta jos voisi valita 2-4 erilaisista pikkuannosta niin, saisi erilaisia makuelämyksiä.

Suosin erästä suomalaista lounaspaikkaa. Vegetalia- kasvisravintola jossa tarjoiltiin lounaspuffea, seisovasta pöydästä (vinkki, olisi varmasti kiva harjoittelupaikka. Siellä tarjoillaan kasvisruokaa lounas puffet- tyylisesti).

Tein päivittäin pitkiä kävelylenkkiä, olin ostanut kunnon sadeviitan joka kulki aina repussa mukana. joten vaikka paljon satoikin niin oli mukavaa että pysyi kuivana,  kun oli kunnon varusteet. Suosikki paikkani oli Mijasen -kylä vuoristossa. Se oli lumoava pieni kylä valkoisine taloineen, mutkaisine katuineen, temppeleineen ja pienine putiikkeineen ja kahviloineen. Paikka jonne voisi hyvin palata uudelleen.

Merikarhu työskentelee, tätä teosta tehtiin viikkoja. Teos säästyi ilkivallalta 

Mijaksen kappelin torni

 

Mijaksen kaupunki

 Benalmadena: Colomares huikea kolmen miehen taidonnäytös. Tämä monumentti on rakennettu 7-vuodessa kunnianosoitukseksi Kolumbukselle. Paikka valmistunut -90 luvulla.

Aivan mieletöntä osaamista!

 Picasson museo

Pääsiäinen on iso juhla Espanjassa. Erilaiset kulkueet on taidetta, vakavaa taidetta, tässä torstai-illan kulkue.

Kulkueet liikkuivat hitaasti noin 50 metriä kerrallaan ja pysähtyivät useammaksi minuutiksi. Koko kulkue oli tarkkaan mietitty ja noudatti perinteistä kaavaa.  Kulkueessa olo on kunniatehtävä, jotkin asiat kulkevat suvussa perintönä mm- arkun kanto. 

Sunnuntain kulkue oli iloisempi ja värikkäämpi

Kantajien pitää olla yhtä pitkiä, jotta painava arkku pysyy tasapainossa.

  Beach-Yoga tätä ihanuutta on ikävä!

Fuengirola 19.2-9.4.2018 Merja Salmela

Talonrakentajat Puolassa Poznańissa 8-28.4.2018

         Talonrakentajat Puolassa Poznańissa 8-28.4.2018
                        Talonrakentaja, JEDU Kalajoki
                                  Johannes Typpö
                                  Micael Mujunen
                                    Sampsa Tervo 
                        Talonrakentaja, JEDU Nivala
                                   Joona Mikkola

8.4 

Matkustimme junalla Ylivieskasta Helsinki-Vantaan lentokentälle ja sieltä lentokoneella Berliiniin. Kentällä meitä oli vastassa kaksi koulun autoa, jotka kuljettivat meidät Poznańiin. Berliinissä paistoi aurinko ihan täydellä teholla, mutta matkan aikana sää muuttui sateiseksi. Saavuttuamme Poznańiin klo 23, satoi ja ukkosti ihan kunnolla. 

9.4

Kävimme tutustumassa kouluun, torille yms. Tutustuimme koulun ”workshoppeihin”. Ihmetystä meissä herätti ulkoseinän mallinnos. Seinän rakenne ulkoa ulospäin oli seuraava: harkko, styroksi, sekä verkko ja rappaus. Ihmeellistä tässä rakenteessa on styroksin sijainti lähes pinnassa. Suomen olosuhteissa tuo ratkaisu tuskin kestäisi kovin kauaa. Seinä on kuitenkin paikallisten RT-kortistojen mukainen.

10.4

Menimme tänään ensimmäistä kertaa työmaalle. Matka työmaalle kesti bussilla n. 30 minuuttia. Vastassa meitä työmaalla oli työmaan opettaja, sekä koulun rehtori. Törmäsimme jälleen uuteen ihmetyttävään asiaan. Aloimme levittämään anturoiden päälle bitumia, jonka annoimme kuivua, ja sitten levitimme päälle bitumikaistaa. Nämä toimivat kapillaarikatkona. Suomessa kapilaarikatko toteutetaan lähes aina kapillaarista nousua estävällä soralla anturoiden alla.

Meitä ihmetytti kuitenkin myös se, että eikö perustuksissa joka tapauksessa ole soraa kapillaarikatkona, niin kuin Suomessa. Vastaus oli kyllä, mutta kyseltyämme bitumin ja bitumikaistan tarkoituksesta, saimme käsityksen, että se on lisävarmistus. Tiedä sitten, oliko sora perustuksissa kapillaarikatkoksi soveltumatonta

Kun olimme pitämässä taukoa ulkoapäin valmiiden talojen takapihalla, juolahti mieleen, että onko kyseisten talojen ulkoseinissä styroksia. Koputimme seinään ja se kuulosti harvalta, eli olihan siinä! Juteltuamme toiselle meitä ohjaavalle opiskelijalle, hän kertoi että styroksia ei käytetä samalla tavalla muuta kuin puolassa, koska se on epäegolooginen ratkaisu. Tällä hän tarkoitti mm. styroksista syntyvän jätteen haittoja. Hän kertoi sen ph-arvon olevan 5-6, joka ilmeisesti tekee siitä normaalia vaikeamman kierrättää ja hävittää.

11-13.4 

Muurasimme ulko-  ja väliseiniä. Muuraamisesta meillä kenelläkään ei ollut juurikaan kokemusta, joten oli se uusi kokemus. Muuramista ei juurikaan nykyään ammattikoulussa tule harjoiteltua, joten hyvää kokemusta on tullut. Puolassa lähes jokainen talo on rakennettu kokonaan tiiliharkoista.

14.4

Kävimme katselemassa nähtävyyksiä ympäri Poznańia. Kävimme mm. katedraalissa ja sotamuseossa.

16.4 

Olimme tämän päivän University of Art:in Workshopissa tekemässä peilinkehystä. Olihan se outoa. Aluksi katsoimme noin tunnin, kun oppilaat tekivät kehyksen ja sitten oli meidän vuoro. Työvaatteetkin meiltä uupuivat, koska jätimme ne työmaalle perjantaina. Emme tienneet, että emme menisi maanantaina työmaalle. Oppilaat eivät muutenkaan aluksi tienneet, että olemme talonrakentajia...Kehys onnistui loppujen lopuksi ihan hyvin, paitsi että se meni palasiksi kun koulun opiskelija ei muistanut poistaa ruuveja, joilla se oli kiinni alustassa. Tiedä sitten, olisiko se muutenkaan ihan ehjänä irronnut. No, eipä kiinnostakkaan.

17.4-20.4

Jatkoimme edelleen seinien muurausta, taidot kehittyvät kokoajan lisää. Eipä tuohon hommaan kyllästy silti kovin nopeasti. Yhtenä päivänä poistimme Viereisen asunnon yläkerran betonivalun muotit, ja aloitimme muuraamaan yläkerran seiniä.

Yläpohja on toteutettu ontolla kevytsoraharkolla, ja palkeilla, joiden varassa harkot ovat. Harkkojen väleihin yläpinnassa valettu betonia.

22.4

Vietimme iltaa ja olimme yötä Suomalaisella mökillä. Mökin rakennuttaja oli Ylivieskalainen Tero Jämsä. 

Maanantai 23.4

Olimme koulun workshopissa tekemässä taideteoksia kipsistä. Sekoittamamme kipsi valettiin muotteihin, ja kun kipsi oli kuivunut irrotimme teokset muoteista ja poistimme epätäydellisyydet vesihiomapaperilla ja lisäämällä kipsiä pienillä pensseleillä.

Tiistai-keskiviikko 24-25.4

Jatkoimme seinien muuraamista, mutta pääsimme myös harjoittelemaan seiniin tulevien harjateräskehikoiden tekoa. Harjaterästen sitominen oli kuitenkin kaikille jo tuttua hommaa

Torstai 26.4

Olimme työmaalla opettajamme Markuksen kanssa jatkamassa seinien muuraamista. Tämä oli viimeinen päivämme Tulcen työmaalla, joten hyvästelimme työntekijät, opettajan sekä kanssamme olleet opiskelijat.

Perjantai 27.4

Viimeinen päivämme Puolassa oli vapaapäivä, jonka vietimme shoppaillen ja keräten voimia kotimatkaa varten.

Lauantai 28.4

Valvotun yön jälkeen lähdimme kello 3.10 asuntolalta kahdella koulun autolla kohti Berliinin lentokenttää. Matkassa kului noin 3 tuntia. Noin 1,5h lennon ja parin tunnin odottelun jälkeen matkustimme junalla 4 tuntia kotia kohti. Paluumatka sujui ilmaan minkäänlaisia ongelmia.