Työssäoppimisraportti Niko Valtokari Ravintola Mummola, Playa Del Ingles, Espanja 12..-23.3.2018

Niko Valtokari

Espanja

Gran Canaria

Playa Del Ingles

Ravintola Mummola

12.2.2018 - 23.03.2018

"Sää, Niko, lähdet sitten ulkomaille". Sitä Sari Hauhtonen, meidän kv-koordinaattori, aina komensi mahdollisuuden tullen. Siinähän sitä tuli sitten itsekin kyseltyä eri vaihtoehtoja. Itsellä ei ollut mitään tiettyä maata, johon olisi pitänyt päästä harjoittelemaan. Omassa elämässä oli vaihe menossa, että ei kuitenkaan ollut mitään pakottavaa tarvetta pysyä Suomessa. Lisäksi koulu vielä antoi apurahan, joka kattoi lennot ja asumiset. Mikäpäs siinä sitten oli lähtä hakemaan kokemusta ja muistoja eri kulttuurista.

Kansainvälisyystoiminnalle on pari kertaa vuodessa perehdyttämispäivät, joissa ehdin yhdessä käydä. Siellä sain tietoa kyseisestä hankkeesta ja miten tämä koko harjoitteluhomma ulkomailla toimii. Ennen reissua sopimuksen mukaisesti tein kielitestin, jolla oli tarkoitus seurata kielitaitojani.

Vuoden vaihteen jälkeen tuli kv-koordinaattorilta ilmoitus, että Kanariansaarille haluttaisiin harjoittelija. Varoitusaikaa oli loppujen lopuksi pari viikkoa. Minähän olin heti menossa. Hirveällä vimmallahan siinä varailtiin lentoja ja paperihommia värkkäiltiin. Vaikka oli pitkä lista asioita, mitkä piti saada hoidettua ennen matkalle lähtöä, en tuntenut missään vaiheessa stressiä tai ajatellut, että mitähän tästäkin tulee. Vasta siinä vaiheessa, kun laukut oli pakattu ja kaikki valmiina, tajusin oikeasti lähteväni ulkomaille töihin oppimaan.

Lensin suoraan Oulusta Gran Canariaan Las Palmasin lentokentälle iltalennolla. Maisemat oli joko pikimustaa tai kuvassa näkyvää kaupunkien valoja. Perillä Mummolan omistaja, Tero Laurila, oli lentokentällä odottamasa oman autonsa kanssa. Hänen kyydissään pääsin asunnolle, jossa viettäisin seuraavat reilut 6 viikkoa. Asunto kuului filippiiniläiselle naiselle, joka oli asunut saarella yli 40 vuotta. Hänen vuokralaisena asuin harjoitteluaikani. Samassa asunnossa oli kolmantena asukkaana Tiina, Mummolan tarjoilija.

Pidin ensimmäisen päivän sopeutumispäivänä, kävelin ympäri kaupunkia ja tutustuin lähiympäristöön. Heti toisena päivänä aloitin työnteon. Työporukka keittiöllä oli tosi mukava. Kun ensimmäistä kertaa astuin ravintolaan, niin keittiöltä tultiin heti tervehtimään uutta harjoittelijaa.

Omana tavoitteena oli alusta lähtien päästä ulkomaille harjoittelemaan ja näkemään, miten muualla työnteko tapahtuu. Ensisijaisesti tulin tekemään töitä ja haastamaan itseäni. Tehtäviini kuuluivat mm. raaka-aineiden esivalmistelu, listaruokien valmistus ja annosten kokoaminen, astiahuolto ja yleinen puhtaanapito/huolto. Pari kertaa kävin Kimmon, salivastaavan ja käytännössä toisen omistajan, kanssa tukusta hakemassa värkit ja kamppeet. Tukku oli suuri tavaratalo tarkoitettu juuri ravintoloitsijoille, mistä sai tuoreet raaka-aineet ja kaikkea, mitä keittiössä tarvitsi. Saarella kaikki oli lähellä: tukkukin oli alle puolen tunnin ajomatkan päässä.

Tukusta hommattiin tällaiset määrät tarvikkeita ja raaka-aineita pari kertaa viikossa. Keittiössä sitten käsiteltiin osa raaka-aineista ruoanvalmistusta varten ja loput säilytykseen. Tukkupäivät olivat täynnä vilskettä ja säpinää. Asiakkaille kuitenkin piti saada annokset tehtyä nopeasti, mutta samaan aikaan kuorma piti purkaa mahdollisimman nopeasti kylmään.

Keittiö oli pieni, mutta tilatehokas. Kaikki tila oli kyllä käytössä. Normaalisti keittiössä oli 2 työntekijää samaan aikaan minun lisäksi. Kiireisinä iltoina saattoi tulla kolmas oikea työntekijä auttamaan. Kolme henkilöä vielä mahtui hyvin keittiöön. Kierrätys hoidettiin espanjalaiseen tapaan: yhteen astiaan kaikki jäte. Ilmastointina toimi ikkuna. Kuumimpina päivinä hellan edessä kuulemma saattoi olla lähemmäs 50 astetta lämmintä.

Alussa seurasin enemmän vierestä, kun ammattilaiset tekivät työnsä. Kyselemällä paljon alkoi hahmottumaan keittiön toiminta. Myöhemmin oppiminen meni keittiöllä periaatteella: tee tehtävä, kysy, jos on epäselvää, lopuksi työntekijä kertoi miten asian olisi voinut tehdä paremmin tai osoitti virheet. Virheitä sai tehdä. Niistähän sitä parhaiten oppii. Sain kohtalaisen vapaasti tehdä työtehtäviä. Ei kuitenkaan ollut mitään yhtä tiettyä tapaa työskennellä. Jokaisella työntekijällä oli omat tavansa työskennellä, joten siinä oppi jokaiselta jotain uutta. Yllätyin aluksi, kuinka kaikki tehdään itse ihan alusta. Aikaisemmissa keittiöissä olin tottunut, että pakasteesta revitään pakkeihin ruoat ja uuniin. Ei Mummolassa.

Ruokailujen suhteen Laurilalla oli periaatteena, että harjoittelijat syövät hänen piikkiinsä. Vapaa-ajalla sitten kävin kiertelemässä muita paikallisia ravintoloita tai ostin ruokakaupasta parilla eurolla salaattiannoksia. Hanavettä ei hirveästi ruokailuun käytetty. Pullovettä join ja pulloveteen keittiöllä kokkailtiin.

Vapaa-aika meni joko kaupunkia kierrellessä lenkillä tai rannalla tepastellessa työpäivinä. Mummolan takana oli myös uima-allas ja auringonottopiste, jossa vietin siestaa. Jos oli koko päivä vapaana, niin bussilla pääsi edullisesti seikkaileen ympäri saarta. Bussilla pääsee kohtuu lähelle shoppailukeskuksia, joissa helposti vierähtää päivä pari. Kunta myös järjesti vaellusretkiä vuorille, joissa on mahtavat maisemat. Itse Playa Del Inglesissä ei päivällä hirveästi ollut eloa, rannalla tai kämpillä laiskotellessa kului aika. Illalla kaupunki sitten heräili eloon. Aikalailla joka puolella Inglesiä tai ympäröivissä kaupunginosissa on baareja tai klubeja, joissa kului ilta- ja yötunnit.

Karnevaalit oli koko saarella se isoin juttu. Ensin oli 5 päivää esityksiä, joissa valittiin parhaimmat esiintyjät. Esiintyjät oli drag queeneista pikkulapsosiin karnevaaliasusteissa. Jokaisella päivällä oli oma teemansa. Lopuksi karnevaalit huipentuivat kulkueeseen, jossa esiintyjät kulkivat parhaimmat kärjessä ja perässä taviksille tarkoitetut juhlabussit. Sinä iltana Inglesin kadut olivat ihan täynnä juhlaväkeä erilaisiin asusteisiin ja naamiaispukuihin pukeutuneena.

Tällä reissulla jäi käteen myös pieni vilkaisu siitä, millaista on omistaa oma ravintola ja minkälaisia haasteita se tuo. Tietenkin opin ihan nopeutta ja stressinsietokyky kehittyi kiireisten iltojen myötä ja muutenkin yleistaitoja keittiötyöskentelyyn. Jonkun verran tutustuin asiakkaisiin vapaa-ajalla ja sitä myöten tapasin hyvin erilaisia ihmisiä.

Kyllä suosittelisin tuleville opiskelijoille tällaista ulkomailla töissäoppimista koko sydämellä. Jos ei ole mitään pakottavaa tarvetta olla Suomessa, niin reissuun vaan. Itse luulen oppineeni tällä reissulla monta kertaa enemmän, mitä olisin oppinut Suomen puolella. Keittiötaitojen lisäksi jäi iso läjä hyviä muistoja ja kokemuksia. CV:ssäkin näyttää hyvältä ulkomaan työreissut.

Työharjoitteluni Islannissa

 

Ensimmäisen aamun näkymät.

DAY1. (the first and last day of my diary.)

-Welcome to Iceland-

Vihdoin kone laskeutui Keflavikkiin, olin intoa täynnä sillä nyt vasta uskon todeksi monien mutkien jälkeen että olen päässyt Islantiin! Olen Islannissa!! Koneen Ikkunasta ei nähnyt vielä mitään aamu oli vielä hyvin varhainen ja aurinko alkaisi vasta nousemaan.

Seurasin ummikkona muitten matkustajien mukana laukkuja hakemaan ja bussi lippua. Bussi lippuja hakiessani karu totuus ja muistutus olemattomasta kieli taidostani oli hyvin läsnä mutta niin vain liput sain ja löysin oikean bussin. Bussissa matkalla Reykjavikkiin sitä näki todella missä olin ei oikein mitään missään ja  lumi peitti tasaisen tantereen.

Bussi asemalla jäin kyydistä ja kävin lähimmällä huoltamolla syömässä sillä bussi lähtisi vasta viideltä Mjöddistä Blönduosaan.Mjöddin asemalla minulle selvisi ettei tänään kulkisikaan busseja lumi myrskyn takia pohjoiseen joten hyvällä tuurilla loppu viikolla pääsen, myyjä lohdutti :D Se ei aiheuttanut paniikki päin vastoin mukavaa seikkailu fiilistä! 

Soitin Haukkirille ja hän järjesti asiat. Neljän maissa tuli hänen toinen pojistaan hakemaan minut heidän iso vanhemmille jotka asuivat Reykjavikin keskustasta. Heillä voisin yöpyä ja lähteä aamulla paremmalla onnella bussil matkalle kohti Hvammurin tilaa. Haukkirin lapset Lilja , HM ja Leo olivat hyvin ystävällisiä.Myräkkä kuitenkin vain paheni ja minulle järjestettiin kyyti jo samana iltana klo21 jolloin oli lähtö tilalle Haukkur Marjan kaverin kyydillä. Matka meni rattoisasti ja kesti vain vaja kolme tuntia pysähdyttiin syömässäkin. Maisemia ei paljon matkalla nähnyt pimeässä ja tuuli heittelehti välillä isoa maasturiakin mutta nätisti se mönki eteenpäin. 

Sitten Haukkur olikin minua vastassa pysäkillä jossa hyppäsin hänen ja Ingan kyytiin (tytär) Oli mahtava nähdä vihdoin Haukkur jonka kanssa vain viestitellyt hyvin vähän ja pari puhelua Islanninpäässä soitellut. Tuntui kun puhe kykyni olisi viety ja kieli väännetty solmuun..Ikkunasta juuri ja juuri hahmohti hevos rykelmän ja kuulemma kohta ollaankin perillä sillä nämä oli jo tilan hevosia. Siinä samassa lauseessa auto humpsahtikin hankeen jumiin ja Haukkur sanoi nauraen , -Welcome to Icelend! Inga etu penkillä huokaisi syvästi vain että joko taas?

Puramme auton ja menimme sisään pieneen mökkiin ja kun sisälle pääsi se osottautuikin valtavaksi tila ihmeeksi missä oli peräti 20 petipaikkaa. Tämä oli perheen talo. Missä asui myös nauravainen työntekijä Hjörddis, Haukkurin pojan tyttö ystävä. Hjörddis esitteli minulle taloa ja minun huoneeni. Ja sänky tuntui täydelliseltä kun vihdoin sinne pääsin päivän päätteeksi! Aamen!

Islannissa on suomen talvi aikaan kello kaksi tuntia vähemmän. Aika ero ei ole iso mutta huomattava 😃

Islantilaisten hauska tapa liikuttaa useampi hevonen kerralla. Ajaen autolla takaa. :D

Raporttia työharjoittelustani 
Iceland, Blönduos, Horses and Tours  16.1-24.2.2018

Lähdin yksin tekemään viimeisen harjoitteluni Islantiin siinä toivossa että parantaisin kielitaitoani. Melkoinen hyppy mukavuus alueen ulkopuolelle sillä kammoksun englanninkieltä eikä myöskään islanninhevoset ole niitä lemppareita. Islanti maana kiinnosti kuitenkin sen verta joten.. Jostain kummasta kuitenkin päädyin islantiin islanninhevostilalle. Enkä kadu hetkeäkään. 

Talli

Piväkirjassa kerroin saapumisesta tilalle. Minut otettiin todella hyvin vastaan ja talon isäntäväki oli aivan mahtavaa porukkaa ikävä on jo kova taikaisin. Selvisin heikolla englannilla puheliaitten Islantilaistenkanssa. Hjörttis oli etenkin niin auttavainen että melkein olisi oppinut suomea puhumaan ennemmin kuin minä englantia! Tilalle tuli pian myös toinen tyttö töihin minun lisäksi, hän oli Amy Englannista. Sekä saksalainen poika Nick jolla oli hevonen Hvammurin tilalla ja viimeisellä viikolla tuli myös Jenny saksasta. Meillä huippu mukava työ tiimi!Ja paras vapaa-ajan kaveri porukka tietty myös. Sillä asuttiin ja työskenneltiin samalla tontilla. Majoitus oli Haukkurin talossa ja pari viimeistä viikkoa asuttiin maja talossa vähän matkan päässä. 

Blosi ja kaverit viettää vapaa-aikaa

Pihatiellä ratsastusta ja takana näkyy talo.

Lähimpään kylään Blönduossaan oli 40min ajo matka joten harjoittelun aikana ei paljoa muualla tullut käytyä. Vähän etukäteen emmin että käykö aika pitkäksi olla 6. viikkoa noin syrjässä kaupunkilaistytölle. Vaan kun siinä laakson vuorten välissä sitten oli ei kyllä kaivannut yhtään mitään! Siinä oli talo,talli,hevoset ja kaverit ja mahtava luonto läsnä joka päivä!

 Töttiä!

Työtehtäviäni oli Hevosten liikutus eli paljon ratsastamista niin sisällä  kuin ulkona. Juoksuttamista , maastakäsittelyä ja nuorten hevosten kanssa puuhastelua ja kouluttamista. Mikä yksi hienointa oli nähdän nuorten hevosten kehitys ja olla vähän osaa sitä vaikkakin vain pienen ajan. 

islannin hevosest ovat hirvittävän sosiaalisia ja ystävällisiä ja jokainen oli oma iso persoona Niiden kanssa oli mahtavaa ja palkitsevaa työskennellä ja nähdä tuloksia mikä on paras palkka eläinten kanssa. Opin paljon hevosten kouluttamisesta ja nuorista hevosista ja minusta Hvammurin väki oli todella päteviä hevosmiehiä ja naisia ja yritin ahmia tietoa heidän tavoistaan. Englanninkieli ei tehnyt siitä niin helppoa.

Askellajina passia.

Hevoset ratsastus hallissa

#Jäätikkörallia     joella ratsastelua

Hevosten hoito oli tottakai arkea. Tilalla laitumet täynnä hevosia ja tallissa vain pieni osa joten laidun hevosia käytiin tarkkailemassa että kaikki on niin kuin kuuluukin. ja välillä vaihettiin hevosia tai pyydystettiin pelloilta myyntiin tai treeniin. Kerran pyydystettiin kaikki laumat vuorotellen talliin ja tarhoihin jotta saatiin ne madotettua. Se oli urakka mutta toimi ripeästi sillä jokaisella oli oma tehtävä ja homma hoitui kuin liukuhihnalla. Ja Hjörttis tunnisti kaikkien hevosten nimet! Muistutti jonkun moista poro erotusta 😃 Muutamia heppoja glipattiin jotka asui tallissa ja joita treenattiin ahkeraan sillä Islanninhevosilla on hirmusti karvaa jota tarvitsevatkin karuissa oloissa sillä tääl ei loimitusta tunneta. Hevosten ruokinta aamuin illoin. Laidun hevosille vietiin ja levitettiin pyöröpaaleja parin päivän välein näin talvis aikaan. Tallityöt tallien siivoaminen joka kävi todella sukkelasti verraten suomalaisia talleja / pihattoja. Lannat pystyi tiputtamaan suoraan karsinasta "lantalaan" joka oli tallin alla. Ja tuo lanta tallin alla lämmitti samalla tallia.

Heinän jakoa laumoille.

Varsat odottavat vuoroaan madotukseen.

Toinen talli.

Hevosten ruokinta aamuin illoin. Laidun hevosille vietiin ja levitettiin pyöröpaaleja parin päivän välein näin talvis aikaan. Tallityöt tallien siivoaminen joka kävi todella sukkelasti verraten suomalaisia talleja / pihattoja. Lannat pystyi tiputtamaan suoraan karsinasta "lantalaan" joka oli tallin alla. Ja tuo lanta tallin alla lämmitti samalla tallia.

Hommiini kuului myös yrityksen Majatalon valmistelu ja laittaminen aina seuraaville asiakkaille. Siivuosta ja pyykkäystä. Parina myrsky päivänä annettiin majatalolle uutta ilmetta maalaamalla talo sisältä päin se vilkasta kesä kautta varten kukoistukseen. Islannissa talot tuntuivat olevan pääsääntöisesti rakennettu kivestä ja pellistä ja ei mikään ihme kun puut olivat harvassa.

Majatalon huone

Guesthouse

Kuvassa Guesthousen palju.
Kummasta ovesta sinä menisit? Kuvilla parin tunnin ero. Ennen pyryä ja pyryllä.

Kun tein lähtöä reissuuni mietin kovasti millainen keli on ja paljon yritin ottaa selvää mutta paikan päällä sen todella tajusi että ennusteet olivat vaan suuntaa antavia. Myrsky päivät pitivät hyvin paikkaansa ja keli todella vaihtui hetkessä sitä ei kait voi uskoa ennenkuin sen kokee. Saattoi pystyä ratsastaa yhden hepan auringon paisteessa ja  tosella hevosella kun teit lähtö päädyit halliin ratsastamaan sankan lumisateen edestä. Pahinpina myrsyky päivinä hevosilla pidettiin vapaa päiviä. Ja Islannin tuuli todella tuntui kasvoilla. Tuo tuuli oli jotain niin ainut laatuista :D   

Tuuli kuljetteli lunta ja välillä jäi vaan paljas maa näkyviin myräkän jälkeen. Seuraava myräkkä saattoi taas tuoda lunta tullessaan. Pakkas lukemat eivät olleet lähellekkään mitä suomessa mutta jos tuuli, teki se kelistä kolean ajoittain.

Lumipyryssä olleita hevosia :D

Tuulen kuljettamat nietokset. Hevoset pääsivat aidan yli kävelemällä. Kuvan aidalla oli korkeutta 150cm.

Myrsky teki tuloaan.

Muuta mieleen painuvia muistoja!
Pääsin  käymään Islantilaisessa kylä juhlassa jossa pääsin maistamaan perinne ruokia haita ja lammasta sekä hyljettä. Islantilaista musiikkia ja näytelmiä sekä tanssia.

Kävimme myös yhtenä vapaa päivänä Amyn kanssa ajelemassa läheisen nähtävyyden luona. Iso ihmeellinen kivi meressä. Keli oli tuolloin mitä parhain. 

Ikimuistoista ja ainutlaatuista oli myös päästä ratsastamaan kilpaa askellaji ratsastuksessa ja vieläpä tosiaan islannissa. Sekä seuramaan kilpailuja. Kisapäivä oli hieno, jännittävä sekä oikein onnistunut. Tallin hevoset tekivät hienoa suorituksia.

Hevonen: Nike fra Hvammi2

Hvitserkur

Kuusi viikkoa vierähti äkkiä enkä kerinnyt kotiakaan alkaa ikävöimään päin vastoin ikävä jää tätä paikkaa ystäviä ja hevosia! Oli aika sanoa heipat ja suunnata suomeenpäin! 

Kotimatkalle sain lainaan Hjörttiksen auton jolla ajoin Reykjavikkiin. Matka oli huikea ja se meni kuin siivillä ihastellessä maisemia. Aluksi oli hieman totuttelua ajaa ratti vinksallaan tuulta vasten. :D Liiankin äkkiä olin sitten keskustassa mihin jätin auton parkkihalliin  ja avaimet penkin alle odottamaan hakiaa. Matka jatkui bussilla lento kentälle.  Yöllä kone laskeutui suomeen jossa odottikin kirpsakka pakkanen ja matka yö bussilla kohti Jyväskylää ja kotia alkoi.

Yksin matkustaminen oli mahtava ja kasvattava kokemus. Voin vain suositella! Ja olla iloinen kun rohkenin lähteä. Huono englantini ei ollut siis este vaan pieni hidaste :D 

kuva :  @worldwide_amy

Kiitos_!

Työssäoppiminen Italiassa

Harjoittelu

Useimpina päivinä olen huoneessani työskentelemässä tietokoneella. Työhöni on kuulunut uuden käyntikortin suunnittelu Adobe Illustratorilla, useiden logojen suunnittelua , videokuvaamista ja materiaalin editointia Adobe Premierellä. Jotkut aamut ovat alkaneet palaverilla työssäoppimisohjaajani kanssa. Palavereissa olemme käyneet läpi sitä, mitä seuraavaksi tulisi tehdä ja mitä minulta odotetaan.

Italialaiset eivät säikähdä videokameraa, eivätkä ujostele. Kun videokuvasin Suomessa, ihmiset usein välttelivät lähelle tulemista. Italialaiset ovat olleet enemmänkin uteliaita siitä, mitä teen ja ovat tulleet lähemmäs katsomaan, jos olen ollut julkisella paikalla kuvaamassa.

Olen pitänyt työstäni paljon. Onnistumisen tunne on ollut suurta esimerkiksi hienon käyntikortin suunnittelun jälkeen. Työssäoppimisohjaajani on myös mahtava. Hänestä on tullut minulle läheinen ihminen, kuin perheenjäsen.

Italialaista jäätelöä, gelatoa

Piani d'Erna

Kävimme vuorella nimeltä Piani d'Erna. Ylös pääsi köysiratahissillä. Leccon keskustasta köysiratahissille oli noin puolen tunnin ajomatka taksilla.

Oli mukavaa nähdä lunta pitkästä aikaa

Maisemat olivat upeat

Toinen ja kolmas viikko Torreviejassa

Kahvilan perustyöt ovat alkaneet tulla jo tutummiksi, mutta päivissämme on toki poikkeuksiakin. Keskiviikkona olimme kaikki töissä, joten Minna ja Katariina järjestelivät kaikki hyllyt uudestaan ja hinnoittelivat ja katsoivat päivämäärät samalla.

Työpaikallamme kokit sekä yksi kahvilan työntekijöistä, Xiomara, puhuvat pelkästään espanjaa. Lauantaina Janna oli Xiomaran kanssa kahdestaan ja sunnuntaina puolestaan Katariina oli Xiomaran kanssa. Lauantaina oli ensimmäinen oikeasti lämmin päivä, joten Minna vietti aamupäivän rannalla ja paloi, kuten kuvasta voi huomata.

Kolmannella viikolla aloitimme laittamaan kaikkiin tuotteisiin espanjalaisia etikettejä. Minna ja Katariina olivat useampana iltana Xiomaran kanssa kolmistaan. Keskiviikkona tuli kuorma Suomesta. Torstaina oli meidän ensimmäinen yhteinen vapaapäivä ja menimme shoppailemaan Zenia Boulevardille. Lauantaina Minna ja Katariina kävivät moikkaamassa Veraa ja kotimatkalla poikkesivat Rattotallilla Jannan, Emman, Patun ja heidän ystäviensä luona. Sunnuntaina oli peruspäivä töissä. Kehittelimme Suomi-seuran naisten kanssa maanantaille isäinpäivän kunniaksi "äijäpitsan". Pitsa sisälsi pekonia, herkkusientä, aurajuustoa, chorizoa ja sipulia.Oli muuten hyvvää.

Työssäoppimisraportti Gran Canaria, Las Palmas, Espanja 19.01.2018-19.02.2018 Jenna Rahkala

GRAN CANARIA, LAS PALMAS 19.01.2018-19.02.2018 

Valitsin työssäoppimispaikan Las Palmasista, koska paikan omistajat olivat suomalaisia joten sain heitä näytön arvioinnin. Tiedon The Boutique rooms:sta sain koulun kautta, opiskelukaveri oli jo siellä ollut. Halusin ulkomaille töihin, joten tämä oli loistava tiilaisuus käydä sitä kokeilemassa. Kokemus oli myös sen arvoinen.

Ylivieskasta lähdin junalla Helsinki Vantaan lentoasemalle ja sieltä Norwegianin lento lähti n. klo 17:00. Puolen yön pintaan olin Gran Canarian lentokentällä. Vastaan minua tuli työssäoppimispaikan omistajien poika. Matka lentokentältä asunnolle oli n. 20 min autolla.

Asunnon vuokrasin airbnb:n kautta. varaamassani asunnossa oli kuitenkin sattunut vesivahinko ja siksi minulle tarjottiin ensimmäiseksi kahdeksi viikoksi toista asuntoa, joka sijaitsi Las Canterasin rannan lähettyvillä. Asunto oli oikein kiva ja tasokas. Kahden viikon päästä muutin hieman sisämaahan päin vanhempaan taloon, jossa asui paikallista väestöä.

Työpaikkani sijaitsi vanhassa kaupungissa, jonne tuli asunnolta matkaa reilu 7km. Kuljin matkan paikallisbussilla, matka maksoi euron sivu. Joskus matka kesti jopa tunnin, bussit olivat niin täynnä, että kaikki seisoivat ja hyvä, että ovet mahtuivat ruuhka aikana kiinni.

Las Palmas on 400 000 asukkaan valtava kaupunki, jossa aluksi oli vähän hukassa. Ensimmäisenä aamuna menin taksilla, joka maksoi alle 5 euroa.

Ensimmäisenä aamuna minua oli vastassa opiskelija Minna, ehdin seurata hänen työs-kentelyään pari tuntia, niin saapui omistajapari paikalle. Heidän kanssa kävimme hiukan heidän toimintaa läpi ja heidän poika esitteli minulle 4: kerroksista rakennusta, vanhaa suklaatehdasta. Paikan omistajat Sirkku Höttä ja Mika Westerlund ovat arkkitehtipariskunta, joiden kädenjälki näkyi tiloissa. Päärakennuksessa oli 7 huonetta/huoneistoa ja lisäksi 4 muuta rakennusta, joista osassa pääsin käymään.

Työtehtäviäni oli asiakkaiden vieminen kohteisiin, sisäänkirjaaminen, aamiaisen valmis-taminen, lounaan valmistus, liinavaatehuolto sekä kaikenlaista siivous- ja huoltotöitä. Lisäksi sain tehdä ”salapoliisin” työtä ja tutkia heidän internet näkyvyyttä sekä tehdä laskelmaa vuositasolla majoituksen käyttöasteesta.

Työaika oli n. 11:00-18:00 jotta saisin mahdollisimman paljon asiakaskontakteja. Suurin osa asiakkaiden check in:stä tapahtui tuolla aikavälillä. Enimmäkseen asiakkaat olivat brittejä, muutamia kiinalaisia, turkkilaisia ja tottakai espanjalaisia. Keittiössä hygieniataso ei ihan vastaa Suomen tasoa. Esim. hedelmiä ja joitakin muita ruokatarvikkeita säilytettiin lattialla. Keittiössämme oli kuitenkin kaikki nykyaikaiset kodinkoneet, pikkuhana josta tuli suodatettua juotavaa vettä. Normaali hanavettä ei maun takia suositeltu siellä juotavan. Jätteet lajiteltiin, mutta paikalliset kertoivat, että jätteet kumminkin lopulta ehkä päätyisi samaan paikkaan.

Samassa paikassa oli myös muualta Suomesta 2 opiskelijaa, jotka perehdyttivät minua tehtäviin. Työkavereitani oli myös espanjalaiset siivous ja rakennusmiehet. Siivoojista yksi puhui sujuvaa englantia. Näiden viikkojen aikana saimme uuden pyykkitilan. Kaikki liinavaatteet silitettiin käsin.

Työtä sain tehdä itsenäisesti ja siinä oli etua, että olen jo ”aikuinen” opiskelija. Jakson aikana englanninkielen taitoni kehittyi – etenkin ammattikieli - ja sain rohkeutta käyttää kieltä, samoin opin hieman espanjaa, jolla pystyin tervehtiä ja selvittää yksinkertaisia asioita.

Vapaa ajalla kävin muutaman kerran rannalla ja kylpylässä. Sää oli erittäin vaihtelevaa ja viileää. Espanja oli erittäin halpa Suomalaiselle. Ala carte ravintolassa annos n. 10€, lounas 4-7€, marketissa kaikki n. 50% halvempaa ja tuoreempaa. Eineksiä ei myydä juuri ollenkaan ja lihat, leivät ja juustot ovat pääsääntöisesti tuoretiskeissä.

Myös paikalliset vaatteet olivat halpoja ja laadukkaita. Las Palmasissa on valtava määrä tekemistä ja nähtävää vain taivas on rajana.

Espanjalainen elämän tyyli on kyllä rennompi. He viettävät siestaa kahden maissa ja liikkeet ovat muutaman tunnin suljettuna, 17 maissa liikkeet avaavat ovensa uudelleen, Pois lukien isot marketit ja ostoskeskukset.  Henkilökunnan lounas oli meillä myös n. 14-15 maissa. Illalla kun Suomalainen laittaa nukkumaan lähtevät he ulos syömään perheiden ja ystäviensä kanssa.

Las Palmasissa myös vietettiin tuolloin karnevaalijuhla ja koko kuukauden ajan oli tapahtumia ja juhlia joka päivä ja yö. Tapahtumat alkavat vanhasta kaupungista Veguetasta ja päättyivät Las canterasissa. Juhlat huipentuivat tapahtumaan, jossa valittiin drag queen, kaikki kadut olivat täynnä hahmoiksi pukeutuneita ihmisiä. Kaikki olivat pukeutuneet naamiaisasuihin, enkä ole koskaan nähnyt niin paljon ihmisiä missään kaupungissa. Juhlimaan tuli ihmisiä laivalla myös naapurisaarilta.

Katukuvassa näkyi myös kodittomat, he nukkuivat kaduilla monesti ryhmissä ja joillakin heillä oli patja. Minunkin kotikulmilla nukkui patjalla aina samassa kulmassa sama mies. Yleisesti kumminkin paikalliset asukkaat pukeutuivat siististi ja autot olivat suhteellisen uusia.

Paikalliset eivät juurikaan puhu englantia, vaikka sitä heille opetetaan, kuukauden aikana oppi Espanjaa kylläkin mutta oli vaikea tutustua paikallisiin kielimuurin vuoksi.

Kotimatkalla menin paikallisbussilla lentokentälle. Lento oli Tjäreborgin jokerimatka, lento Turkuun lähti aikaisin aamulla Thomas Cook Airlinesillä, jossa oli Suomalainen henkilökunta. Turusta otin junan Ylivieskaan, josta ystävä tuli yöllä hakemaan kotiin.