Niko Valtokari
Espanja
Gran Canaria
Playa Del Ingles
Ravintola Mummola
12.2.2018 - 23.03.2018
"Sää, Niko, lähdet sitten
ulkomaille". Sitä Sari Hauhtonen, meidän kv-koordinaattori, aina komensi
mahdollisuuden tullen. Siinähän sitä tuli sitten itsekin kyseltyä eri
vaihtoehtoja. Itsellä ei ollut mitään tiettyä maata, johon olisi pitänyt päästä
harjoittelemaan. Omassa elämässä oli vaihe menossa, että ei kuitenkaan ollut
mitään pakottavaa tarvetta pysyä Suomessa. Lisäksi koulu vielä antoi apurahan,
joka kattoi lennot ja asumiset. Mikäpäs siinä sitten oli lähtä hakemaan
kokemusta ja muistoja eri kulttuurista.
Kansainvälisyystoiminnalle on pari kertaa
vuodessa perehdyttämispäivät, joissa ehdin yhdessä käydä. Siellä sain tietoa
kyseisestä hankkeesta ja miten tämä koko harjoitteluhomma ulkomailla toimii.
Ennen reissua sopimuksen mukaisesti tein kielitestin, jolla oli tarkoitus
seurata kielitaitojani.
Vuoden vaihteen jälkeen tuli
kv-koordinaattorilta ilmoitus, että Kanariansaarille haluttaisiin
harjoittelija. Varoitusaikaa oli loppujen lopuksi pari viikkoa. Minähän olin
heti menossa. Hirveällä vimmallahan siinä varailtiin lentoja ja paperihommia
värkkäiltiin. Vaikka oli pitkä lista asioita, mitkä piti saada hoidettua ennen
matkalle lähtöä, en tuntenut missään vaiheessa stressiä tai ajatellut, että
mitähän tästäkin tulee. Vasta siinä vaiheessa, kun laukut oli pakattu ja kaikki
valmiina, tajusin oikeasti lähteväni ulkomaille töihin oppimaan.
Lensin suoraan Oulusta Gran Canariaan Las
Palmasin lentokentälle iltalennolla. Maisemat oli joko pikimustaa tai kuvassa
näkyvää kaupunkien valoja. Perillä Mummolan omistaja, Tero Laurila, oli
lentokentällä odottamasa oman autonsa kanssa. Hänen kyydissään pääsin
asunnolle, jossa viettäisin seuraavat reilut 6 viikkoa. Asunto kuului
filippiiniläiselle naiselle, joka oli asunut saarella yli 40 vuotta. Hänen
vuokralaisena asuin harjoitteluaikani. Samassa asunnossa oli kolmantena
asukkaana Tiina, Mummolan tarjoilija.
Pidin ensimmäisen päivän sopeutumispäivänä,
kävelin ympäri kaupunkia ja tutustuin lähiympäristöön. Heti toisena päivänä
aloitin työnteon. Työporukka keittiöllä oli tosi mukava. Kun ensimmäistä kertaa
astuin ravintolaan, niin keittiöltä tultiin heti tervehtimään uutta
harjoittelijaa.
Omana tavoitteena oli alusta lähtien päästä
ulkomaille harjoittelemaan ja näkemään, miten muualla työnteko tapahtuu.
Ensisijaisesti tulin tekemään töitä ja haastamaan itseäni. Tehtäviini kuuluivat
mm. raaka-aineiden esivalmistelu, listaruokien valmistus ja annosten
kokoaminen, astiahuolto ja yleinen puhtaanapito/huolto. Pari kertaa kävin
Kimmon, salivastaavan ja käytännössä toisen omistajan, kanssa tukusta hakemassa
värkit ja kamppeet. Tukku oli suuri tavaratalo tarkoitettu juuri
ravintoloitsijoille, mistä sai tuoreet raaka-aineet ja kaikkea, mitä keittiössä
tarvitsi. Saarella kaikki oli lähellä: tukkukin oli alle puolen tunnin
ajomatkan päässä.
Tukusta hommattiin tällaiset määrät
tarvikkeita ja raaka-aineita pari kertaa viikossa. Keittiössä sitten
käsiteltiin osa raaka-aineista ruoanvalmistusta varten ja loput säilytykseen.
Tukkupäivät olivat täynnä vilskettä ja säpinää. Asiakkaille kuitenkin piti
saada annokset tehtyä nopeasti, mutta samaan aikaan kuorma piti purkaa
mahdollisimman nopeasti kylmään.
Keittiö oli pieni, mutta tilatehokas. Kaikki
tila oli kyllä käytössä. Normaalisti keittiössä oli 2 työntekijää samaan aikaan
minun lisäksi. Kiireisinä iltoina saattoi tulla kolmas oikea työntekijä
auttamaan. Kolme henkilöä vielä mahtui hyvin keittiöön. Kierrätys hoidettiin
espanjalaiseen tapaan: yhteen astiaan kaikki jäte. Ilmastointina toimi ikkuna.
Kuumimpina päivinä hellan edessä kuulemma saattoi olla lähemmäs 50 astetta
lämmintä.
Alussa seurasin enemmän vierestä, kun
ammattilaiset tekivät työnsä. Kyselemällä paljon alkoi hahmottumaan keittiön
toiminta. Myöhemmin oppiminen meni keittiöllä periaatteella: tee tehtävä, kysy,
jos on epäselvää, lopuksi työntekijä kertoi miten asian olisi voinut tehdä
paremmin tai osoitti virheet. Virheitä sai tehdä. Niistähän sitä parhaiten
oppii. Sain kohtalaisen vapaasti tehdä työtehtäviä. Ei kuitenkaan ollut mitään
yhtä tiettyä tapaa työskennellä. Jokaisella työntekijällä oli omat tavansa
työskennellä, joten siinä oppi jokaiselta jotain uutta. Yllätyin aluksi, kuinka
kaikki tehdään itse ihan alusta. Aikaisemmissa keittiöissä olin tottunut, että
pakasteesta revitään pakkeihin ruoat ja uuniin. Ei Mummolassa.
Ruokailujen suhteen Laurilalla oli
periaatteena, että harjoittelijat syövät hänen piikkiinsä. Vapaa-ajalla sitten
kävin kiertelemässä muita paikallisia ravintoloita tai ostin ruokakaupasta
parilla eurolla salaattiannoksia. Hanavettä ei hirveästi ruokailuun käytetty.
Pullovettä join ja pulloveteen keittiöllä kokkailtiin.
Vapaa-aika meni joko kaupunkia kierrellessä
lenkillä tai rannalla tepastellessa työpäivinä. Mummolan takana oli myös
uima-allas ja auringonottopiste, jossa vietin siestaa. Jos oli koko päivä
vapaana, niin bussilla pääsi edullisesti seikkaileen ympäri saarta. Bussilla
pääsee kohtuu lähelle shoppailukeskuksia, joissa helposti vierähtää päivä pari.
Kunta myös järjesti vaellusretkiä vuorille, joissa on mahtavat maisemat. Itse
Playa Del Inglesissä ei päivällä hirveästi ollut eloa, rannalla tai kämpillä
laiskotellessa kului aika. Illalla kaupunki sitten heräili eloon. Aikalailla
joka puolella Inglesiä tai ympäröivissä kaupunginosissa on baareja tai klubeja,
joissa kului ilta- ja yötunnit.
Karnevaalit oli koko saarella se isoin juttu.
Ensin oli 5 päivää esityksiä, joissa valittiin parhaimmat esiintyjät.
Esiintyjät oli drag queeneista pikkulapsosiin karnevaaliasusteissa. Jokaisella
päivällä oli oma teemansa. Lopuksi karnevaalit huipentuivat kulkueeseen, jossa
esiintyjät kulkivat parhaimmat kärjessä ja perässä taviksille tarkoitetut
juhlabussit. Sinä iltana Inglesin kadut olivat ihan täynnä juhlaväkeä
erilaisiin asusteisiin ja naamiaispukuihin pukeutuneena.
Tällä reissulla jäi käteen myös pieni vilkaisu
siitä, millaista on omistaa oma ravintola ja minkälaisia haasteita se tuo.
Tietenkin opin ihan nopeutta ja stressinsietokyky kehittyi kiireisten iltojen
myötä ja muutenkin yleistaitoja keittiötyöskentelyyn. Jonkun verran tutustuin
asiakkaisiin vapaa-ajalla ja sitä myöten tapasin hyvin erilaisia ihmisiä.
Kyllä suosittelisin tuleville opiskelijoille
tällaista ulkomailla töissäoppimista koko sydämellä. Jos ei ole mitään
pakottavaa tarvetta olla Suomessa, niin reissuun vaan. Itse luulen oppineeni
tällä reissulla monta kertaa enemmän, mitä olisin oppinut Suomen puolella.
Keittiötaitojen lisäksi jäi iso läjä hyviä muistoja ja kokemuksia. CV:ssäkin
näyttää hyvältä ulkomaan työreissut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti