”lähdettekö ulkomaille työssäoppimaan”
![](https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhu7CtCIG0T_N_9tvyijuBdSi9uGCY-C_uY1H1kD_k7rCpdTShjm3pxEb1Cg0963WbEGTrGjBikenHlViERzYcN8KgNk0T9QOjk1JSl52AhpXI6-Ul4MqDST91HsyJ3Zq89g7a_YG1JXFJC/s320/Gc2.jpg)
Saavuimme Las Palmasin lentokentälle
2.2.2019 iltapäivällä, jossa Tero oli vastassa meitä vuokranantajamme kanssa.
Teron tuodessa meidät kämpille sovimme, että saamme ensimmäiset 2 päivää
vapaata tutustuaksemme vähän lähialueeseen. Asunnolla hengähdimme hetken ja
purimme matkalaukkuja. Illan tullen päätimme lähteä kiertelemään lähialuetta ja
etsimään Mummolaa. Työmatkakaan ei ollut kuin n. 1 kilometri suuntaansa. Söimme
Mummolassa tukevan iltaruoan. Paikka vaikutti heti mukavalta ja rennolta.
henkilökunta oli ystävällinen.
Toisena päivänä kävimme kävelemässä merenrannalla ja uimassa aalloissa.
Ilma oli lämmin ja auringonlasku oli kaunista.
Ensimmäisenä päivä töihin tullessa
olimme kummatkin aika pihalla, mutta melko nopeasti pääsimme työrytmiin kiinni
ja opimme työpaikan tavoille. Matti teki salinpuolella tarjoilijan hommia sekä
anniskelua. Se oli ensimmäinen kerta Matille salinpuolella. Silja taas meni
keittiön puolelle. Ensimmäisenä tuli kuittailua kokinhatusta, joka näytti
sieneltä.
Illalla kämpillä vaihdoimme
kuulumisia miten työpäivä oli mennyt. Kummatkin tykkäsimme olla Mummolassa
töissä ja odotimme innolla uusia haasteita sekä mitä uutta oppisimme. Teimme
oikeastaan iltavuoroja enimmäkseen, koska juomia ja ruokaa meni vasta
illemmalla enemmän. Toki Matti kävi muutamana aamuna tekemässä aamuvuoron, että
saa suoritettua pikaruokapalvelut lounasaikaan. Lounasaika oli klo 9:30-15:00.
Iltavuorot olivat yleensä Siljalla keittön puolella 12:00–21:00. Matilla
iltavuoro kesti yleensä yhdeksään tai kymmeneen.
![](https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhEuxAASepPMj9wIdcDxxV6lrjGkWZrcSFjCmthul5UHky7t3sPbeueo28Pl023dSpd35flONLQuJvL2k-JgkBh85f0189F0IhgVVkF9enrocb0z9YLCCA-xqSs1Drtou1tEoHt0huaMLbr/s200/GC3.jpg)
Matkaa meidän kämpiltä oli n. pari
kilometriä RIU hotelille, jonka läpi pääsi kävelemään upean kukkien ja palmujen
koristeleman kujan läpi dyynien alkuun. Ensimmäinen ajatus oli “Vau!”. Toiselta
puolelta näki selvästi merelle. Ajateltiin; Noh eihän tästä pitkästi ole
rannalle. Mutta kun lähti vaeltamaan eteenpäin ylös ja alas pehmeällä hiekalla
dyynejä, niin mieli muuttui melko nopeasti :´D Sehän kävikin melkein kuin
urheilusta. Vaikkakin reissu oli oikein mieleenpainuva.
![](https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj6I2dWS22FoFrYiqM-lpnj1QZvHPSLUkKvmgAqScGhTlCn2-cbzExZiEb9ZVTAjMXpavCTMPmo4SiXBiJqU7dMgW3me4QNpN3LIjk-wxr3EvWZ-1_oDXg7yPRFM9rL6QWC3gEI9sjRFlSv/s320/GC4.jpg)
![](https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi6CaAPwFw326mlIhFt4wkOBiggOaX32yFpsiTq7UCKLBEmMPYawvaP_twZGUU8zo7yIGUK417qy00yYefH9bjJFFGYMF4qEMwMx30T77Y5tSJS7hoOujdNmBWW6bqnz_byu8x1edsl52qT/s320/GC5.jpg)
Bailaamisestakin sen verran tähän
loppunuun, että hyvin vähän oli paikkoja missä olisi voinut tanssia.
Enimmäkseen kaikki vain istuskelivat ja pelasit biljardia tai dartsia.
Reissu oli opettavainen, mukava
ja mahtava kokemus joten ei voe sannoo muutako että Mittään en vaehtas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti