Työssäoppiminen Virossa
Lähteminen
29.10.2017. Silloin juna lähti, juna kohti tuntematonta!
Olin siis edeltävänä keväänä täyttänyt hakemuksen ulkomailla tapahtuvasta
työssäoppimisesta. Ajatuksena, että enhän mä nyt sinne tule pääsemään kaikkien
muiden hakijoiden joukossa.. Olin jo kesälomalla, kun opettaja laittoi Wilma
-viestiä että paikka olisi minulle auki Viron psykiatrisessa sairaalassa,
osasto III:ssa. Jännitin koko kesän tulevaa reissua. Matkat menivät hyvin.
Jännitin siksikin niin paljon, koska enhän ollut koskaan ennen reissaillut, varsinkaan
yksin! Ylivieskasta lähti juna aamu kymmenen maissa kohti Helsinkiä, itkun
sekaisin tuntein, olihan koti-ikävä jo lähtiessäin. Helsinkiin pääsin
iltapäivästä, Virossa olin illalla perillä. Kyllä olikin voittajafiilis
päästessä hotelliin perille. :-)
Paikan esittelyä
Osastolla III oli kolme eri osastoa, enemmän valvotut
miesten sekä naistenosastot yläkerrassa, alakerrassa isompi, vähemmän valvottu
miestenosasto.
Ohessa kuva eristyshuoneen vuoteesta lepositeineen,
miestenosaston potilashuoneesta, sekä miestenosaston eteistilasta.
Harjoittelu
Olin Virossa siis sunnuntai-iltana, ja heti seuraavalla
viikolla aloitin harjoittelun. Arvostus mielenterveys potilaita kohtaan on
Virossa vielä ihan alkukantaista. Puhuivatkin siellä potilaiden kuullen,
että nämähän ovat vain ''hulluja''. Ohjaajani kolmoisosastolla osasi hieman
Suomea, kaksi nuorempaa työntekijää osasivat englantia.
Ohessa kuva sairaalan ulkoseinästä. Vanhoja, kauniita
rakennuksia.
Sain olla alusta lähtien hoitotyössä mukana, mm. Haavanhoidossa,
EKG:n mittauksissa, injektioiden pistossa, lääkkeiden annossa, sähköhoidoissa
mukana seuraamassa, otin vastuulleni myöskin vuorokautisen verenpaineseurannan
ottamisen potilailta.
Ohessa kuvia lääkehuoneesta sekä EKG –laitteesta.
Harjoittelu ja vapaa-aika
Päivät harjoittelussa eivät vaihdelleet hirveästi. Virossa
oli työntekijöiden kesken ihanan lämmin tunnelma, joka jäi mieleen. Tykkäsin
paikasta, vaikka Eestin kielimuurin vuoksi ei hirveästi itse työstä jäänytkään
käteen.
Vapaa-ajalla ajelin taksilla kaupunkiin, ystävystyin
Facebookin kautta yhteen Suomalaiseen tyttöön, ja kävimme monesti yhdessä
ulkona syömässä, shoppailemassa kaupungilla. Hän oli asunut Virossa jo jonkin
aikaa ja osasi näyttää minulle paikkoja. Vapaa-aikakin kului äkkiä kun pääsi
tutustumaan uuteen ystävään, jonka kanssa olen pitänyt yhteyksiä
jälkeenpäinkin.
Majoitus ja paluumatka
Majoituin harjoitteluni ajan Humala Hotellissa. Hotelli oli
reilun kilometrin päässä harjoittelupaikastani, joten kävelymatkan päässä. Hotelli
oli ihanan maalaisromanttinen, idyllinen majoittautumispaikka. Huono puoli oli,
että hotellin henkilökunta oli Venäjänkielisiä, joten yhteistä kieltä ei
meinannut löytyä, ja siivouksen taso melko kehnoa. Mutta kylläpä siellä tuon
aikaa majoittui, ihanan palveluhenkisiä olivat ja tekivät asiakkaan olosta
arvostetun.
Tkaisin matkustin 8.12.2017. Matkat sujuivat hyvin, vaikka
Suomen puolelle päästyäni tuntuikin hullulta, että voikin taasen puhua omaa
äidinkieltään, ja jopa ymmärtää mitä muut ympärillä puhuvat.
Oli ihana päästä takaisin kotiin, vaikka ihana ja silmiä
aukaiseva reissu olikin.
Ehdottomasti kannustan lähtemään ulkomaan työssäoppimisiin,
nimenomaan aukaisevat silmiä siitä, kuinka hyvin meillä täällä Suomessa asiat
ovat.
