Työssäoppimisraportti Rietberg Saksa 3.7-10.8.2017, Michael Rosbäck

Mahdollisuuksia

Syksyllä 2016 opettajamme mainitsi mahdollisuudesta suorittaa työssäoppimisjakso ulkomailla sekä käytettävissä olevista Erasmus-projektin apurahoista, joita voisi hakea, jos työssäoppimispaikka siunaantuisi ulkomailta. Kiinnostuin heti, koska suunnitelmani jouduttaa tutkintoni edistymistä kesällä voisi toteutua näin. Lisäksi yksi kohdemaista oli Saksa, jonka kulttuuriin ja tapoihin kuvittelin suomalaisen sopeutuvan helposti. Myös Keski-Euroopan kesän lämpö houkutteli Suomen kylmien kesien jälkeen. Lisäksi saksalaisen puusepäntaidon ja työskentelytapojen ja sen kuuluisan jämptin järjestyksen näkemiseen ja kokemiseen oli nyt ainutlaatuinen tilaisuus.

KV-koordinaattorin hankkima kontakti Saksan Rietberg-nimisessä kylässä kuulosti hienolta. Aluksi en uskonut reissun toteutuvan, koska työssäoppimispaikat tuntuivat olevan kiven alla. Mutta KV-koordinaattorin suosituksesta lähettää vapaamuotoinen tiedustelu suoraan Tischlerei Stefan Steinkämperin puusepänliikkeen toimitusjohtajan s-postiin poiki paikan työharjoitteluun, ja joka oli samalla matka saksalaiseen kulttuuriin, kyliin ja kaupunkeihin sekä uusiin tuttavuuksiin!

Ainoana isona haasteena koin saksan kielen taidottomuuteni, josta sähköpostissa Herr. Diekhansille myös mainitsin, mutta päätin pärjätä niillä kielillä mitä osaan. Väkiluvulta suuren 80 miljoonan Saksassa osataan jotenkuten englantia, mutta yllätyksekseni, osa nuorista aikuisista ei puhu yhtään englantia, vaikka esim. mainstream musiikki ja media on yleisesti englanninkielistä. Kuuntelin kuitenkin ennen matkaa Saksan kielikurssia autossa, jossa sain ensimakua arkisanastosta.  

                           Valmistelut alkoivat jo aikaisin keväällä matkojen, asunnon, työoppimissopimuksen tekemisellä sekä kaukaisten sukulaisteni yhteystietojen selvittämisellä, jotka myöhemmin tapasin. Dieter tarjosi ystävällisesti tuttavansa asuntoa meille, joka oli täydellinen puitteitten sekä avuliaan "vuokraemännän" puolesta. Päätös matkalle lähtemisestä näytti perheellemme kesän 2017 suuntaviivat. 6 viikon harjoittelu heinä-elokuussa oli suuri ponnistus perheemme ja itseni puolesta. Nyt tiedän, että matka oli ehdottomasti tekemisen arvoinen, enkä vaihtaisi päivääkään pois.

Matka

Päätin matkustaa autolla, koska kulkuvälineen tarve perillä vapaa-aikana oli ilmeinen. Matkalle lähdin isäni kanssa, koska ajomatka Himangalta Rietbergiin olisi ollut raskas yksin. Perheeni seuraisi perästä. 3 päivän ajomatkan jälkeen autobaanoja ajellen alkoi määränpää häämöttää välillä kukkulaisten hienojen maisemien takana, maissipeltojen täyttämällä tasamaalla.

                            02. heinäkuuta sunnuntai-iltana saavuin Diekhansien kotiosoitteeseen Krengelstrasselle. Kahvipöydässä jutusteltuani hetken Diekhansin perheen kanssa, Dieter lähti poikansa Lorenzin kanssa näyttämään työpaikkaa ja opastamaan minua perille asunnolleni, missä emäntämme Marita oli valmistellut kämpän meille. Asunto oli sopivan tilava, erittäin siisti ja hyvin varusteltu. Parisänky ja kerrossänky lapsilleni oli mukava juttu. Ainut miinus asunnossa oli auttamattoman pieni jääkaappi. Mutta lähikaupasta haimme päivittäin sapuskat, jolloin ei tarvinnut ostella niin kuin kotona oli tottunut.

Asunto sijaitsi pyörämatkan päässä Steinkämperiltä, ja työmatkoja pyöräilin 6 viikon aikana yli 200km. Matka olisi ollut paljon lyhyempi, mutta siltatyömaan takia lyhintä reittiä ei voinut käyttää..

Öresundbron - Juutinraumansilta





Töissä

3. heinäkuuta maanantai aamuna koitti ensimmäinen työpäivä Steinkämperillä. Dieter oli käskenyt tulla klo 07 töihin. Kertaakaan en myöhästynyt siitä kellonajasta, vaikka aamu-unisena, välillä oli hilkulla.

                           Steinkämperillä on tapana, että harjoittelijat kokoontuvat aamulla penkkisaliin konttorin eteen ja seitsemältä, summerin soidessa, esimiehet saapuvat ohjeistamaan päivän töihin. Isompaa esittelyä ei Dieter pitänyt uudesta Suomipojasta, mutta sainpa itse esittäytyä joka päivä uusille työkavereilleni. Nuorimmat onneksi osasivat kohtuullisesti englantia, ja ensimmäisenä työparinani kanssani työskenteli Sofie, joka oli asunut Amerikassa au-pairina puolisen vuotta. Hänen kanssa oli rohkaisevaa aloittaa, koska hän ymmärsi kysymykseni ja osasi vastata niin, että minä ymmärsin.

                           Sofien kanssa alkuun kierrettiin tilat ja sillä lailla, mutta äkkiä siirryttiin työn touhuun. Varsinaista suunnitelmaa ei töihin liittyen koskaan ollut, vaan edellisen homman valmistuttua, hakeuduin seuraavaan työhön jotakuta auttamaan. Muutaman kerran sain itsenäisiä töitä, koska harjoittelijat eivät pääsääntöisesti käyttäneet isoja puuntyöstäkoneita yksin. Onneksi kohdallani tehtiin lopulta poikkeus ja pääsin yksin käyttämään isoja puuntyöstökoneita.

                           Vastaanotto Steinkämperillä oli varautunut, ja pääsyy siihen oli kielimuuri. Itse olin asennoitunut siihen, että joudun ponnistelemaan kommunikaatiossa koko ajan, mutta työntekijät eivät ihan helposti lähestyneet tms. Se liittyi toisaalta kovaan tekemisen meininkiin, jossa työtä tehtiin lakkaamatta työajalla, ja summerin soidessa marssittiin äkkiä taukotilaan, koska aikaa oli vain seuraavaan summeriin asti istua. Hyvin jämäkkää ja tehokasta, ja kyllähän töitä valmistuikin koko ajan.

                           Työ aloitettiin aina esimiehen kanssa, ja varsinkaan harjoittelijoilla ei ollut mahdollisuutta oma-aloitteisuuteen, koska kaikki tekeminen oli erikseen käskettyä. Siten paletti pysyi tietenkin hallinnassa. Kerran saatuani edellisen homman valmiiksi lyöttäydyin erään Carolinen avuksi kasaamaan kahvilan pöytien metallisia runkoja, ja toinen työntekijä hätääntyneenä tuli kysymään, onko minut erikseen käsketty tähän työhön! Sanoin että kaikki hyvin, esimies antoi luvan olla tässä apuna! Eipä sitä yksin olisi kukaan pystynytkään kasaamaan, ainakaan ilman räätälöityjä apuvälineitä.

Työkulttuuri



 sosiaalitilat

Työkulttuurissa minuun vaikutuksen teki erityisesti nuorten yrittäjähenkinen työmoraali, jossa ei turhia lorvittu, nojailtu tai jutskailtu kesken työajan, vaan työaikana tehtiin töitä. Säännöt olivat selkeät, kuri ilmeisen tiukka, työajat tarkasti määritellyt. Työ, jota suoritit, kuului aina jonkun tilausnumeron alle. Itse piti pitää kirjaa siitä, kuinka kauan käytit aikaa tiettyyn tilaukseen, ja päivän päätteeksi kirjata erittelyyn mitä olit tehnyt.

Minulla ei ole kokemusta vastaavassa tuotantolaitoksessa työskentelystä Suomessa, mutta uskon että kokemukseni oli juuri sitä Saksalaista säntillisyyttä, perin juurin suunniteltua tekemistä ja rationaalista ajattelua. Mestarit puuttuivat heti harjoittelijoitten tai nuorempien työntekijöiden toimintaan, jos siinä oli parantamista. Työssä ohjaaminen oli tehokasta ja välillä kovaakin, sillä palautteen anto oli todella tiukkaa. Ja jos esimiehen ohjeita ei noudatettu, se tuli kyllä selväksi. Toisaalta kyseisten koneiden käyttöön liittyy vakavia tapaturman riskejä, ja kokemattomuuden ja sooloilun yhdistelmää ei ymmärrettävästi sallittu.

                           Työaika oli 40 tuntia viikossa, eikä ruokatuntia, saati taukoa laskettu mukaan. Aamulla 09:00-09:15 oli frushtük, aamupala, jolloin syötiin aamupalaa. Yleensä porukka söi kaikilla ruokatauoilla eväsleipiä, jugurttia ja joi vettä. Lounastauko oli puolituntia tai tunnin, jos kävit kotona syömässä. Sitä vapautta käytin perheeni ollessa kämpillä. Työmatkaan ei mennyt montaakaan minuuttia, mutta viikkojen edetessä väsymys alkoi painaa, eikä muuta keinoa ollut kuin levätä ruokatunnilla. Tavoitteeni oli tehdä tarvittavat tunnit sisään vähemmillä päivillä, sillä 30 päivästä yhden pidin vapaata kesken harjoittelun, ja toisen lyhensin viimeisestä päivästä, jotta pääsisin harjoittelun päätyttyä kotia viikonlopuksi. Kahden työpäivän tunnit piti jakaa muille työpäiville, pidentäen jo valmiiksi pitempiä työpäiviä. Säännölliselle työajalle kertyi mittaa, kun taukojakaan ei laskettu mukaan.

                           Toisaalta suurin työkulttuurishokki kohdallani, ja uskoisin että suomalaiselle yleensä, oli se, että iltapäivätaukoa ei pidetty eikä iltapäiväkahvia saanut. Kahvin/kofeiinin vaikutus työssä jaksamiseen on syvällä suomalaisessa kulttuurissa, ehkä osin pimeän ja kylmän talvemme takia. Ilman kahvin piristävää vaikutusta jaksamisen joutui kaivamaan muualta. Ala onneksi kiinnostaa itseäni ja pakko oli jaksaa muutoksista huolimatta.

Töitä siis tehtiin yhteen menoon lounastauosta työpäivän loppuun asti. Silloin piti vain tankata vettä, koska ilma oli lämmin tai kuuma. Pääsääntöisesti sää oli aurinkoinen ja lämmin ja hellepäiviäkin oli riittävästi. Työpisteet sijaitsivat hallin reunoilla, jossa päivänvalo valaisi tehokkaasti, mutta aurinko lämmitti välillä epämiellyttävän kuumasti samalla. Vaikka pidin jalassa työcapreja, olisi lyhyet työshortsit tai uimahousut olleet paras vaihtoehto. Kuuma niilläkin olisi tullut, koska meikäläiset ovat tottuneet alle 20 asteen työskentelylämpötiloihin sisätöissä.

Seuraavaksi muutamia töitä, joissa olin mukana apuna, tai jotka suoritin itsenäisesti:

- Pakkasin valmiita tuotteita lavalle, käyttäen eurolavan mittaan sahattuja puhtaita aluslevyjä, pehmustemuovia, nurkkasuojia, kiristekalvoa, pahvia, kiristysnauhaa, teippiä.

- Lavat ja kuljetuslaatikot myös tehtiin monesti itse, vaihtuvien mittojen mukaan.

- Hioin puu ja metallilevyjä pohja-, sekä pintamaalausta varten

- Kevyiden väliseinien valmistaminen kohteeseen mittojen mukaan

- Olin mukana työmailla asentamassa (kevyet väliseinät) ja korjaamassa (Rietbergin vanhan raatihuoneen pääovet)

- Trendin mukaan kuormalavoja käytettiin monessa tuotteessa "raaka-aineena", poltin lavojen pintaa (pintakäsittely)

- Valmistin pieniä eriä listoja eri puulajeista (pääasiassa pyökkiä ja tammea), käyttäen tarkkuussirkkeliä ja oiko- ja tasohöylää, sekä hiomakoneita

- Reunanauhoitus koneen käyttö laminaatti ja melamiinilevyjen levyjen reunojen nauhoitukseen sekä urien tekemiseen levyyn.

- Käsijyrsimellä osien irrotus MDF levystä

- CNC-koneella kappaleiden vaihto työstöön

- Helojen asennus sapluunan avulla eri osiin

- Rimojen syöttö alajyrsimelle, asetteet olivat aina valmiiksi asetettuna

- HPL-levyn työstö laatikoksi teippaamalla ja liimaamalla

- Jalopuun, pääasiassa tammen työstö käsityökaluilla sekä pienillä isoilla puuntyöstökoneilla

- Liimalevyjen valmistus käsipuristimilla

- Opinnäytetyönä valmistin Biergarteniin DJ:n työpöydän käyttäen pohjana kuormalavaa, pääasiassa mäntylautaa ja levyä, mutta myös koivuvaneria ja HPL levyä eri osissa. Pöydän etupuolella on paikka valotaululle, jota ei vielä tullut. Mitat kuitenkin olivat selvillä suunnitelmissa.     

- Itselleni valmistin tammesta, haavasta, pähkinäpuusta työkalupakin, jonka lopuksi öljysin pellavaöljyä sisältävällä kalusteöljyllä.

- Välillä olin kuskina, kun toimitimme tavaraa asiakkaille nuoremman harjoittelijan kanssa. Kerran nuorempi harjoittelija oli "onneksi" kuskina kun kävimme Paderbornissa purkamassa markkinapaikalta puurakenteisen baarin. Peruutus sujui oikein hyvin, poislähtö tiukasta paikasta ei. Naarmutimme viereistä autoa ja sen selvittäminen otti tovin.

Yleistä, kokemuksia

                           Tischlerei Stefan Steinkämper on kasvava puusepänliike, jolla ei ole ns. perusmallistoa, vaan joka toimittaa tilaustyönä erikoiskalusteita asiakkaille Saksassa ja Euroopassa.

Suosittelen paikkaa kokemuksennälkäiselle, rohkealle ja puuseppäopiskelijalle, joka ei pienistä säiky. Palautetta annetaan välillä suoremmin kuin Suomessa, ja pitää muistaa, että palaute on tärkeätä ja liittyy vain asiaan, ei tekijään.

Saksankielentaitoa suosittelen, jotta kommunikaatio ei olisi henkisesti raskas taakka. Steinkämperillä pääsee kehittymään seuraamalla mestareita ja kokeilemalla eri puuntyöstötekniikoita, sekä tutustumaan uuden ajan materiaaleihin, joita työstetään samoilla työkaluilla kuin puuta. Koen ammattitaitoni kehittyneen tarkkuuden ja viimeistelyn laatutietoisuuden saralla. Pidän saksalaisesta järjestyksestä, joka työssä kuin työssä on kestävä perusta niin pieneen kuin suureen toimintaan.

                           Rietberg on paikkana varsinkin pitkän kesäkauden aikana mahtava paikka, jos ei kaipaa suuren kaupungin sykettä ja yöelämää. Rietbergissä on useita hotelleja, B&B paikkoja, sekä airbnb asuntoja, joissa majoittuminen on mukavaa ystävällisten ja avuliaitten Saksalaisten kanssa. Perusarvot eivät paljoa eriä Suomesta, mutta Rietbergin kokoisessa kylässä pääsee hyvin sisällä luoteis-Saksalaiseen kulttuuriin ja elämäntapaan. Jos Suomessa käydään kahvilla, Saksassa käydään oluella, joita on joka makuun oluen, juomien, makkaran ja tuoreiden leivonnaisten ja pikkuleipien maassa.            

Rietbergissä on panostettu isolla rahalla ulkoilmatapahtumien viettopaikkoihin ja vähintään joka viikonloppu on jokin markkina, karnevaali tai tapahtuma, joka kuuluu kauas ja välillä venyy seuraavalle viikolle. Vapaa-aikaa viettää Rietbergissä ulkoilemalla, syömällä ja juomalla ulkona edullisesti, ja tutustumalla paikallisiin ja lähialueen nähtävyyksiin ja satoja vuosia vanhoihin paikkoihin ja rakennuksiin. Omasta kulkuvälineestä on paljon hyötyä, joskin auton vuokraus ei Saksassa ole mahdottoman kallista.

Hintataso on suunnilleen Suomen tasoa, joskin alkoholi, juomat ja polttoaine ovat Suomen hintatasoa edullisempaa. Jos mielii autoa vuokrata tai ajaa Saksassa, niin kannattaa olla hereillä. Autobaanalla ajetaan Kovaa, ja liikennekulttuuri on aggressiivisempi kuin Suomessa, vaikka toisaalta kevyt liikenne huomioidaan hienosti.

Kommelluksia ja kevennykset

Kommunikaatiohaasteiden takia ymmärsin ohjeet väärin ja kerran törsäsin tammea metritolkulla.. Kein höbel, kein höbel (ei höylää) sanoi vanha mestari, joka ei sanaakaan enkkua puhunut saati ymmärtänyt. No, aloitin alusta ja tällä kertaa en höylännyt lautoja kyseiseen työhön. Hän näytti onneksi lopulta peukkua ylöspäin, jolla halusi varmaan kannustaa jatkamaan. Parin tunnin työ valui ”hukkaan”...

Saksalaisen säästeliäisyyden sain kokea kouriintuntuvasti, kun eräänä päivänä puhdistin rätillä ja tinnerillä muovilevyä ja levittelin rättiä auki puhtaan pinnan löytämiseksi. No, huomasin, että käsissäni olivat pitsikalsarit! Äkkiä takaisin ruttuun ja jatkoin hommia..

Kielellisiä hauskuuksia välillä kuuli päivien kevennykseksi.

Saksankielinen työnjohtaja yritti opastaa minua aina englanniksi, jotta ymmärtäisin ohjeet. Ja kun ei englanninsanaa löytynyt siinä käytettiin saksan kielen sanaa:

Kokeile ensin konetta => First you need to taste it

Lokero saksaksi = Fach => You can put this into a fach

Leveys on englanniksi => brightness  

 Rathaus, Rietbergin raatihuone, jonka pääovien kunnostuksessa olin mukana.

 Väliseinä, jonka Edwardin kanssa rakensin ja asensin paikalle.

 Puuseppä työssään

Eurolavan poltto toholla, yhteensä poltin 40 kpl kauniin ruskeaksi.

Tekemäni avosinkka

Diekhansit, Danke Schön!

Työssäoppimisraportti Tallinna Viro, helmikuu 2017, Jussi Kärkinen

Raportti työssäoppimisesta ulkomailla

Mistä kaikki lähti

Ulkomailla työskentely oli ollut jo jonkin aikaa mielessäni ennen työharjoittelun alkua. Olin aluksi todella epävarma ulkomaille lähtemisestä, ajattelin että pitäisikö sittenkin jäädä Suomeen. Kysyin siskoltani ennen työharjoittelupaikan etsimistä että sopisiko hänelle jos asuisin hänen luonaan. Samalla kun kävimme keskustelua asiasta hän ehdotti minulle ystäväänsä, jolla on tällainen yritys nimeltä Surf & Balance.

Tavoitteeni tälle työharjoittelulle oli parantaa englannin kieltäni soveltamalla sitä työasioihin, sekä myös uusien kokemuksien kokeminen. Valmistauduin työharjoitteluun psyykkisesti runsaan yliajattelun avulla.

Saapuminen Tallinnaan

Aloitin työt 23.2. Sain työpaikalta hyvän ensikuvan, väliaikaiset kollegani olivat todella ystävällisiä ja ottivat minut hyvin vastaan. Ensimmäisenä päivänä työpaikkaohjaajani tutustutti minut heidän tuotteeseen mitä minun tulisi myydä, kyseinen tuote oli siis tällainen Surfbalance Board- tasapainolauta. Hän kertoi minulle tuotteen ominaisuuksia, minkälainen vaikutus laitteella on ihmisen fyysiseen kuntoon, esittelyvideon sekä hän antoi tarvittavat tietokoneohjelmat kuten Adobe Photoshopin ja hoiti minulle oman työsähköpostin.

Työtehtäviini kuului siis potentiaalisien asiakkaiden etsiminen, asiakasrekisterin päivittäminen, puhelin/sähköpostimyynti ja kuvamuokkauksien tekeminen.


Työkulttuuri Virossa oli todella erilaista ja joustavampaa, mutta totta kai se on huonosti verrattavissa koska en ole aikaisemmin kyseenlaista myyntityötä tehnyt.

Vapaa-ajan vietto, kulttuuri ja ihmissuhteet

Musiikinteko vei suurimman osan vapaa-ajastani, mutta kävin kuitenkin kävelemässä Kadriorgin puistossa, tutkiskelemassa museoita ja etsimässä levykauppoja.


Ihastuin Eestiläiseen kulttuuriin, eteenkin Tallinnassa arvostetaan todella paljon käsityöläisyyttä, jopa tuntemattomat ihmiset saattoivat tervehtiä ja ilmapiiri siellä oli todella positiivista mielestäni.


Olen aina kokenut että osaan kommunikoida helpommin englannin kielellä, siis nimenomaan tällaista "small talkkia" joten ihmisiin tutustuminen oli todella helppoa.

Mitä opin, plussat ja miinukset

Ensimmäinen oivallukseni oli se, että välillä on tarpeellista poistua mukavuusalueestaan ja tavoitella mahdollisuuksia, jotta voi kasvaa ja oppia.


Tämä työharjoittelu oli erittäin opettavainen, opein luomaan visuaalisia luonnoksia, sain todella paljon viisautta ihmisiltä joihin tutustuin, pääsin työskentelemään markkinoinnin parissa, ja kuten aiemmin puhuin kuinka musiikinteko vei suurimman osan ajastani, tein itse asiassa uuden projektin, jonka julkaisin viimeisenä työharjoittelun päivänä ja markkinoin projektiani sosiaalisen median kautta.